Iloista Juhannusta kaikille!!!

Inspiroiduin illalla kesken ulkoilun nappaamaan "perhepotretin", jolla toivotan oikein iloista Juhannusta lukijoille!

Muut oli kiltisti, Kultaa vähän turhautti paikallaan olo... ;)

Bortsunpoika sairastaa, häntä hellikäämme

Vimman sairaskertomus alkaa noin kuukausi sitten, kun se ei halunnut pysyä paikkamakuussa. Elli-kouluttaja kommentoi silloin myös, että parin viikon aikana koiran tekemisen ilme oli muuttunut. Vimma myös käytti takapäätään vähän huonosti ja epäiltiin syyksi anaalirauhasia. Tyhjäsin ne ja pyysin meidän vakkarihierojan tsekkaamaan koiran. Selkä oli jumissa ja se hoidettiin.

Pari viikkoa meni kevyellä treenillä ja venyttelyillä, mutta ei auttanut. Vimma oli edelleen outo ja poikkeuksellisen rauhallinen. Soittelin fyssarille, joka löysi selästä aristavan kohdan ja epäili syyksi rasitus- tai venähdysvammaa. Vimma sai laseria, manuaalisen käsittelyn ja kontrolliajan.

Kontrolli oli viime viikolla ja selkä oli paremmassa kunnossa. Pieni aristus sieltä löytyi, mutta nyt takapää oli jumissa. Fyssari sitä vähän hieroskeli ja antoi taas selkään laseria. Vimma oli kontrollin aikaan jo paljon pirteämpi kuin ekalla käynnillä ja fyssarin mukaan kaikki alkoi olla reilassa, eikä lisäkäyntiä tarvittu. Myös muiden mielestä Vimma oli selkeästi piristynyt ja kunnossa, mua vaan itseäni söi epäilys pienten merkkien takia. Tänään käytiin ortopediaan perehtyneellä eläinlääkärillä, joka tutki Vimman todella hyvin läpi. Liikkeissä ei näkynyt erityistä, mutta koira oli edestä ja takaa jumissa. Selkä oli hyvässä kunnossa hoitojen takia. Vimmasta otettiin pissanäyte ja kokeiltiin anaalit, ei mitään. Ell:in kokeillessa eturauhasta pieni bortsu yritti kovasti päästä pois tilanteesta. Tosin Vimma on niin älyttömän kiltti, että vaikka sattuu niin mieleenkään ei tule purra tai murista, se vaan yrittää liikkua pois alta.

Eli ihan selkeästi se aristi eturauhasta, vaikka ne ongelmat nuorella, kastroidulla uroksella on tosi harvinaista. Otettiin röntgenkuvat. Selkä oli aivan siisti, mutta eturauhanen laajentunut. Vimmalla oli niin paljon suolistokaasua ja niin tyhjä virtsarakko, ettei ultraamalla olisi saatu varmoja tuloksia, joten ell kirjoitti antibiootit epäiltyyn eturauhastulehdukseen. Sehän voi olla todella kivulias tila ja selittää lihasjumit sekä tokoilu-ongelmat. Nyt Vimmalla on viikon tulehduskipulääkekuuri sekä kahden viikon antibioottikuuri. Kevyttä liikuntaa, ei treenaamista.

Jos oireet ei helpota tai pahenee, uudestaan lääkärille. Kurjempi vaihtoehto on, että eturauhasen laajentuman aiheuttaa jokin kysta tai kasvain.

Pikkusheltin rankka testipäivä

Edellisestä kesän suunnitelmat-postauksesta taisi mennä päivä tai kaksi, kun meille tarjottiin peruutuspaikkaa luonnetestiin. Indy kävi testissä la 23.5, tuomareina Marco Vuorisalo sekä Mia Möller. Shelttejä testataan aika harvakseltaan ja vuonna 2014 rodun pisteet vaihteli välillä -12 ja +170. Hyvin nopean ja ei-ehkä-täysin-luotettavan laskusuorituksen jälkeen väittäisin keskiarvoksi noin 100 pistettä.

Jos olisin lotonnut tuloksilla, kaikki paitsi kaksi olisi mennyt oikein. Kerrotaanpas pisteet ensin ja selitellään sitten:

Toimintakyky: -2 Riittämätön

Terävyys: +1a Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu: +1 Pieni

Taisteluhalu: +2b Kohtuullisen pieni

Hermorakenne: +1b Hermostunein pyrkimyksin

Temperamentti: +1 Erittäin vilkas

Kovuus: +1 Hieman pehmeä

Luoksepäästävyys: +2a Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen

+++Laukausvarma

Loppupisteet 80 pist.

Seuraavaksi osa-alueiden kootut selitykset. Kursivoidut osat enemmän tai vähemmän lainattu luonnetestin arvosteluohjeesta.

Toimintakyky: Luonteen ominaisuus, joka saa koiran ilman ulkopuolista pakotetta pitämään puolensa vaaraa vastaan. Toimintakyky ei ole mikään muuttumaton ominaisuus.

-2 Riittämätön. Kelkalla ohjaaja joutuu riisumaan kelkan tai kääntämään sen kyljelleen. Pimeässä joudutaan ohjaajaa siirtämään lähemmäs koiraa ja lisäämään valoa.

Indy paineistui ja kuormittui yllättävän paljon. Se oli jo testin alussa vähän levoton ilmeisesti mun jännityksen takia. Olisin olettanut toimintakyvyn olevan -1 pieni, mutta pikkusheltti meni ihan lukkoon ennen pimeää huonetta.

Indy on tottunut siihen, että se haukahtamalla ilmoittaa jostakin jännästä ja minä kuittaan tilanteen käskemällä sen hiljaiseksi. Testitilanteessa en tietenkään voinut kuitata Indyn ilmoitusta kelkalla, joten pikkusheltti ei tiennyt mitä tehdä kun on tottunut jännässä tilanteessa saamaan minulta sanallisen rauhoituksen. Indyllä jäi haukku pahasti päälle ja se purki jännitystä koko testin ajan haukkumalla. Testin aikana oli tuulista, joten pikkusheltin mielestä kelkkaa oli pelottavaa lähestyä tuulen kahisutellessa sitä. Indy kävi haistelemassa kelkkaa kun olin kyykyssä ja kutsuin sitä, mutta mielellään se olisi pysynyt mahdollisimman kaukana sellaisesta kummallisesta vehkeestä. Kelkka jäi näkyville lopputestin ajaksi ja ihan varulta aina kelkan läheltä käveltäessä Indyn piti varoittaa sitä parilla puhahduksella pysymään kaukana. Kelkan perusteella toimintakyky olisi varmaan ollut -1.

Pimeän huoneen ovella mietin ainoan kerran keskeytänkö. Se otettiin aika lähellä loppua ja Indy oli selkeästi ahdistunut. Tuomari sanoi testin jälkeen, että siinä kohdassa Indyllä oli selvästi tosi paha olla. Mutta luotin koiran tiettyyn ominaisuuteen ja jatkoin. Pimeässä huoneessa Indy kulki huoneen keskelle ja jämähti siihen. Indiana ei tiennyt yhtään mitä tehdä paineistuksen jälkeen yksin vieraassa pimeässä paikassa. Todella suurien apujen kanssa (kaksi taskulamppua ja monta kutsua normaalilla äänellä) se tuli mun luokse. Tämä tilanne vaikutti suuresti toimintakyvyn tipahtamiseen.

Testissä ymmärsin millainen vuorovaikutus meillä Indyn kanssa on. Indy ei välttämättä ihan täysin luota siihen, ettei se joudu kohtaamaan mitään ikävää mun kanssa, mutta se luottaa mun sanaan. Indyllä on niin paljon kokemusta asioista, että arjessa se ei oikeastaan hätkähdä mistään. Jos Indy jotakin säikähtää, se kokee tarpeelliseksi ilmoittaa, että ”tuo on tosi jännä juttu, huomaathan sen mamma!” Pelkkä ”hiljaa” on ihan tarpeeksi hyvä kuitti Indylle. Se tietää, että tilanne on huomioitu ja mulla hanskassa. Jos Indy ei saa sitä tukea pelästyessään, se ei tiedä mitä tehdä ja räksyttää paineistuen. Onneksi ollaan tehty paljon ja luotu hyvää luottamusta, muuten voisi erittäin vilkkaan ja riittämättömän toimintakyvyn omaavan koiran kanssa olla haastavaa. Mutta Indy toimii arjessa aivan mahtavasti laajan kokemuksensa avulla sekä todella pienellä tuella, jonka oikeastaan huomaamattani annan.

Terävyys: Terävyys on ominaisuus, joka saa koiran reagoimaan aggressiivisesti sen tuntiessa itsensä uhatuksi.

+1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua.

Pimeän huoneen jälkeen mentiin seinään. Tässä se em. ”Indyn tietty ominaisuus” tuli näkyviin. Vaikka se oli niin ahdistettu ja kärsivä hetki sitten, se keräsi itsensä. Tuomari sanoi arvostelussaan, että se kyky pelastaa Indyllä aika paljon. Jos se saa hetken aikaa koota itseään, se pystyy palautumaan ja taas toimimaan. Seinässä Indy puolustautui ihan jees ja uhka sai tulla aika lähelle ennen pakoreaktiota. Indyllä on tuomarin mukaan kyllä kanttia puolustautua äänellään uhkaa vastaan, mutta huomatesssaan sen toimimattomuuden loppuu rohkeus kesken. Uhkan muuttuessa kiltiksi Indyllä meni ihan pienen pieni hetki, mutta kohta se oli pussailemassa Marcoa.

Puolustushalu: Puolustushalulla tarkoitetaan koiran synnynnäistä taipumusta hyökkäykseen tai hyökkäysyrityksen avulla aktiivisesti puolustaa. Puolustushalu vaihtelee tilanteiden, ympäristön ja koiran mielialojen mukaan.

+1 Pieni. Koira on ohjaajan sivulla tai takaviistossa, ehkä muutama haukahdus, muuten vaisu esitys. Hyväksyy hyökkääjän samoin kuin luoksepäästävyydessä.

Hyökkääjän tullessa Indy haukkui ja murisi pitkään mun edessä. Tosin se haukkui ihan takapää kiinni mun jaloissa, joten se oli selkeästi sellaista ”nyt me mamman kanssa yhdessä!” Hyökkääjä sai tulla tosi lähelle ennen kuin Indy alkoi siirtyä sivulle ja siitä taakse. Mutta selkeästi Indy haki mun läsnäolosta tukea, mikä varmaan pudotti sen pieneen.

Taisteluhalu: Taisteluhaluksi kutsutaan koiran synnynnäistä taipumusta nauttia taistelusta ilman, että se perustuisi aggressioon. Taisteluhalu on koiralle moottori, liikkeelle paneva voima. Arvostellaan koiran halukkuus osallistua leikkiin. Taisteluhalua arvioidaan testin kaikissa osasuorituksissa.

+2 Kohtuullinen. Koira ottaa esineen halukkaasti ja ote on melko luja, jonkin verran pureskelua ja otteen korjausta. Mikäli koira irrottaa otteensa uhattaessa sen tulisi ottaa esine uudelleen uhkauksen jälkeen.

Tuolle Indyn saamalle +2b:lle ei ole virallista määritelmää, mutta koska se on kohtuullisen pieni, niin olettaisin, että se on periaatteessa sama kuin tuo +2 kohtuullinen, mutta huomattavasti lähempänä +1 pientä kuin +3 suurta.

Testin alussa Indy ”Herra Herkkäsuu” katsoi järkyttyneenä pitkää isoa keppiä ja totesi, ettei varmasti lähde tuollaisen kanssa mihinkään. Solmulelulla leikki lähti hyvin käyntiin sekä minun että tuomarin kanssa. Marco kommentoi, miten Indyllä on hommassa huomattavasti enemmän ääntä kuin mitään muuta. Indianahan ottaa lelun hirveän ärinän kanssa ja odottaa leikkikaverin tekevän työtä sen kiskomisessa samalla kun pikkusheltti vain roikkuu kiinni :D Näistä pisteistä oon kyllä vähän ylpeä. Shelteillä ei välttämättä aina kovin hyvää taistelumoottoria ole ja osa-alue taitaa useimmilla olla miinuksen puolella. Minä tykkään Indyn ärräämisestä!

Hermorakenne: Hermorakenteella tarkoitetaan koiran synnynnäistä heikko- tai vahvahermoisuutta sen joutuessa voimakkaisiin ja vaihteleviin sisäisiin jännitystiloihin. Hyvällä hermorakenteella tarkoitetaan kykyä hallita jännitystiloja ilman merkkejä sisäisen tasapainon järkkymisestä. Koiran hermorakennetta arvioidaan testin kaikissa osasuorituksissa.

+1 Hieman rauhaton. Koira selviytyy kaikista testin osasuorituksista. Siinä on havaittavissa lieviä merkkejä rauhattomuudesta, se rasittuu henkisesti testin edetessä. Palautumisajan pituus eri osasuoritusten välillä vaihtelee.

Indy sai +1b:n jolle ei ole virallista määritelmää. Ilmeisesti se on tuo +1 määritelmä höystettynä hermostuneilla pyrkimyksillä.

Temperamentti: Temperamentilla tarkoitetaan käyttäytymisen vilkkautta, huomiokyvyn nopeutta (tarkkaavaisuutta) sekä kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin ja ympäristöihin. Suurin osa sopeutumiskykyisistä koirista on vilkkaita. Erittäin vilkkaat koirat vastaanottavat suuren määrän vaikutteita ympäristöstään ja seurauksena on liian suuri hajaannus ja pitempi sopeutumisaika.

+1 Erittäin vilkas. Reaktio on hyvin nopea, väistämisliike melko pitkä. Koira ei pysty välittömästi kohdentamaan häiriötä ja siinä esiintyy lievää keskittymiskyvyn puutetta. Koirassa ei ole havaittavissa tasapainottomuutta.

Herranen aika, minun omalla pienellä rauhallisella sheltilläkö muka olisi ajoittain puutteita keskittymiskyvyssä. Enpäs ole huomannut :D

Kovuus: Kovuudella tarkoitetaan koiran taipumusta muistaa epämiellyttäviä kokemuksia.

+1 Hieman pehmeä. Koira, joka osoittaa selviä merkkejä siitä, että se haluaisi välttää paikan, missä se pelästytettiin, mutta pystyy ohittamaan pelästyttämispaikan suhteellisen läheltä ohjaajan tukemana.

Luoksepäästävyys: Noh, se on aika itsestään selvää. (Yllättävää kyllä edellistä lausetta ei ole lainattu arvosteluohjeesta ;D)

+2a Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen. Koira, joka houkuttelematta tai pienin houkutuksin hakeutuu kosketukseen myös vieraiden ihmisten kanssa käyttäytyen ystävällisesti. Koira on ns. ujo.

Indyhän on ihan hirveä pusupoika. Mennessään uuden ihmisen luo Indy pyrkii kiemurtelemaan tarpeeksi lähelle pusutellakseen kunnolla. Ulkopuolisen (ja usein minunkin) silmään Indy on pohjattoman ihmisrakas ja avoin, mutta tietyissä oudoissa tilanteissa siinä kieltämättä näkyy pilkahdus jotain muutakin. En ole osannut muotoilla sitä selväksi ajatukseksi, mutta Marco puki sen hyvin sanoiksi. Indyllä on kaksi moodia: pysyttelen tässä vähän matkan päässä tai tulen hirveellä innolla pussaamaan. Marcon mukaan Indy on varmaan oppinut, että ihmiset nauraa/tykkää/kehuu pusuttelusta ja sillä on jokin pieni pidättyväisyys/jännäys, minkä takia se kokee tarpeelliseksi varmistaa ihmisen kiltteyden pusuttelemalla.

Laukauspelottomuus: Testataan ampumalla 9 mm paukkupanoksilla vähintään kaksi laukausta.

+++Laukausvarma. Koira, joka käyttäytyy täysin välinpitämättömästi laukauksiin tai joka on niistä kiinnostunut vain luonnollisella tavalla.

Tätä en olisi osannut arvata. Mulla oli vakaa tarkoitus antaa Indyn kuulla ensimmäiset laukauksensa jossain himppasen helpommassa paikassa kuin luonnetestin lopussa. Olisin olettanut Indianan olevan laukauskokematon tai kaiken kuormituksen jälkeen jopa laukausaltis. Mutta Indy kuuli laukaukset ensimmäistä kertaa tuollaisen paineistuksen jälkeen, eikä hätkähtänyt pätkääkään. Nyt menen ihan mutu-pohjalta, mutta shelteissä taitaa useimmat koirat mennä joko laukauskokemattomaksi tai miinuspuolelle.

Testin jälkeen mentiin Sarille, jossa Indy kävi moikkaamassa kasvattajaansa pari kertaa ja nukkui sitten sohvalla mun vieressä 2,5 h. Kyllä huomasi, että oli rankka koettelemus takana. Mitään kummallista en ole käytöksessä testin jälkeen havainnut. Indyllä tosiaan on välillä ihan hämmästyttävä kyky jättää ”huonot” asiat taakseen ja jatkaa elämää omana vilkkaana, hönttinä itsenään. Maanantaina oltiin Indyn kanssa pitkästä aikaa ohjatussa koulutuksessa (meidän rally-kurssin ensimmäinen oikea treenikerta) ja olin positiivisesti yllättynyt Indyn tekemisestä. Se keskittyi aivan loistavasti eikä ottanut yhtään häiriötä aivan uudesta treenipaikasta tai muista koirista!

Testistä jäi eniten mieleen yllätys Indyn paineistumisesta puolivälissä, ylpeys siitä, miten se sai itsensä kuitenkin koottua, sekä ymmärrys meidän välisestä suhteesta.

Indy on mamman oma kultamussukka! Eihän se luonnetestissä loistanut, mutta sama koira se on kuin sitä ennen. Shelttien luonnetestejä ei hyväksytä tai hylätä, mutta jos niin olisi, Indy olisi läpäissyt testinsä. Eihän sillä mikään muu mennyt miinukselle kuin toimintakyky.

Pahoittelut erittäin pitkästä tekstistä. Aloin samanaikaisesti kirjoittamaan blogiin sekä avaamaan itselleni vielä tarkemmin pisteitä ja arvosteluperusteita, enkä kertakaikkiaan osannut karsia asiaa. Mulle tää on ihan äärimmäisen mielenkiintoista, vaikka ymmärrän kyllä, ettei ketään muuta varmaan kiinnosta lukea koko tekstiä! :D

Kesä tulee, mitä tehtäis?

Sitä olen nyt miettinyt ja ainakin alkukesän harrastusaikataulu alkaa näyttää ihan mukavalta. Kisakesää ei tänäkään vuonna tule, vaan kevyttä harrastamista ja yhdessä touhuamista. Kisa tai kaksi saattaa kesään mahtua, mutta ne on sivuseikkoja.

Indyllä alkaa Rally-tokon alkeet ensi viikolla. Kouluttaja-Elli oli sitä mieltä, että parempi paikka Indianalle olisi alokasluokan valmennus, mutta sen aikataulu on tosi huono meille. Eikä mua haittaa, että harjoitukset on meille helpohkoja (osataan alokasluokan kyltit), vaan pääasia on häiriöiden sietäminen sekä ohjaajan ja koiran yhteistyön korjaaminen. Indyhän on koko ikänsä ollut häiriöherkkä ja lievästi ADHD, minkä takia treenaaminen on huonoina päivinä taistelua. Olen ennen varmaan sietänyt Indyn häsläämistä paremmin, mutta Vimman myötä olen huomannut, miten ihanaa on työskentely keskittyvän koiran kanssa. Niinpä Indyn ollessa häsläämistuulella mulla palaa hermot ja treenaaminen ei ole enää kivaa. Indy on keskittyessään teknisesti taitava ja aina innoissaan työskentelystä, mutta itse olen osaamattomuuttani tehnyt koulutusvirheitä, jotka tuollaisen koiran kanssa ilmenee näinä ongelmina. Indyssä on potentiaalia ja intoa hirveästi, minkä takia erityisesti välillä pistää ärsyttämään. Mutta siis, rallyn alkeista haetaan nyt sitä iloa ja onnistumisen tunnetta, mikä meillä ennen oli, mutta joka nyt on vähän hautautunut jonnekin.

Kesäkuun loppupuolella molemmilla pojilla alkaa Nosework-kurssi! Tästä olen innoissani. Molemmat tykkää hirveästi nenänkäyttöharjoitteista, vaikka Vimmalla menee välillä intoillessa hieman yli ymmärryksen, että tehtävässä kuuluu käyttää hajuaistia. Indyhän on pätevä kahvikätköjen etsijä; se ilmaisee ne maahanmenolla. Vimmalle olen pari kertaa piilotellut jotain tuoksuja, jotka se on ilmaissut samalla tyylillä kuin Indy. Impalle en varmaan muuta ilmaisutyyliä (sehän on noseworkissa hyvin vapaa), mutta Vimmalle voisin tarkemman kuonokosketuksen opettaa.

Vepeen ilmoittauduin tarkoituksella tosi myöhäisessä vaiheessa ja ollaan Vimman kanssa varasijalla ryhmään. Vimmalle tekee hyvää kypsyä vielä hetki ja tottua veteen paremmin ennen vepeilyä. Yleensä kurssilla vapautuu paikkoja kesän mittaan ja seuraavana kesänä edellisen treenikauden lopulla aktiivisesti harrastaneet ovat etusijalla.

Tämä viikonloppu menee tokoillessa. Edellämainittu kouluttaja-Elli (joka piti myös edellisen postauksen tokoviikonlopun) pitää intensiivikoulutuksen pienelle porukalle tokosta lauantaina ja sunnuntaina. Vimman kanssa tehdään häiriöjuttuja ja varmaan otetaan kokeenomainen alokasluokka.

Kuun lopussa on mahtava Dreamoor-leiri, jossa varmasti riittää vauhtia, aktiviteettia ja hyvää seuraa sekä koirille että omistajalle. Luvassa on mm. tokoa ja vepeä.

Heinäkuussa olisi naapurikaupungissa bortsujen erkkari, jonne pitänee ainakin turistiksi lähteä. Pitää vielä harkita lähteekö palliton pikkupoika grand turismoon ihmettelemään näyttelymaailmaa. Siitä seuraavana päivänä on samassa kaupungissa kaikkien rotujen näyttely, jota olen Indylle kaavaillut. Tuomarina Eerolan Päivi, joka Indyn viimeisimmässä näyttelyssä (noin kaksi vuotta sitten) antoi Indylle ensimmäisen ERIn ja maininnan, miten koira tarvitsee vielä paljon aikaa. Voisi käydä näyttäytymässä ja selvittämässä, onko aika tepsinyt. Keski-Suomen kennelkerholla onneksi pyörii vapaamuotoiset näyttelytreenit keskiviikkoisin, joten taidetaanpa käydä ennen näytelmiä pari kertaa siellä.

Kerholla pyörii tiistaisin vapaamuotoiset tokotreenit; ensin alkeisryhmä, jota seuraa edistyneet. Vimman kanssa ollaan edistyneiden porukassa treenailtu nyt kevään aikana. Olen alkanut myös kouluttaa tiistain tokoja, joten Vimma on opetellut odottamaan kehän laidalla mamman touhutessa muiden koirakkojen kanssa. Pientä piippaamista kentän laidalta kuuluu ajoittain, mutta sekin on vähentymässä. Indy luultavasti alkaa käymään alkeisryhmässä silloin, kun en ole kouluttamassa.

Torstaisin kerholla pyörii vapaamuotoiset agitreenit, joissa Indyn kanssa aletaan satunnaisesti käymään. Indyhän rakastaa agia enemmän kuin mitään, mutta mun hermorakenne ei aikoinaan kestänyt sitä huutokonserttia kentän laidalla, kun muut käyttivät Hänen Kuninkaallisen Korkeutensa esteitä. Kokeillaan, josko joko ohjaajan tai koiran hermorakenne olisi kehittynyt parissa vuodessa.

Perjantaisin kerhon pk-ihmiset kokoontuu vapaamuotoisiin treeneihin. Sinnekin olisi tarkoitus silloin tällöin änkeä mukaan.

Indy varmaan käy luonnetestissä kesän aikana. Vimma ei koskaan tule osallistumaan luonnetestiin, koska mielestäni se ei tekisi sille hyvää. Indy toisaalta ei pienistä hätkähdä ja vaikka hätkähtäisikin, se palautuu nopeasti. En usko luonnetestin jättävän mitään jälkiä rämäpää-Indianaan.

Vimma on ilmoitettu ekaan tokokokeeseen ja tuloksesta riippuu, miten Vimma kisaa seuraavan kerran. Olen luvannut itselleni, että jos kauhea ahdistus iskee ja koen ettei olla valmiita niin saan hyvällä omalla tunnolla perua kokeeseen osallistumisen. Eihän meillä siis näillä näkymin suuria ongelmia ole; pieniä kosmeettisia juttuja, joista piste tai pari voi lähteä. Hyvin todennäköisesti siis kisataan piakkoin, mutta pidän mielessäni takaportin vielä auki.

Himoharrastajan ja kisakesää viettävän korvaan meidän kesäsuunitelmat kuulostaa varmaan tosi vaatimattomilta, mutta meille sopivilta! :)

Viikonloppu täynnä tokoa

Australianpaimenkoirat ry järjesti viikonloppuna Jyväskylässä koulutuspäivät rally-tokosta ja tokosta. Vimma oli ainoa ei-aussie, joka osallistui koulutukseen. Meinasin ilmoittaa Indyn rallyyn, mutta päätin kuitenkin keskittyä täysin Vimman tokoiluun tänä viikonloppuna. Tehtiin paljon, saatiin hyviä vinkkejä, sekä koettiin valaistumisen hetkiä! Yksi vinkeistä saattoi olla sähköpannan asentaminen ohjaajan kaulaan palkkaamisen ajoituksen korjaamiseksi, mutta mitäpä pienistä ;)

Tykkäsin kouluttajasta todella. Elli on positiivinen tyyppi, mutta osaa myös vaatia. Täytyy kuitenkin sanoa, että kouluttajan mielestä kympin arvoiset suoritukset ei yllä ihan niin ylös omalla asteikolla. Seuraamisessa on mielestäni ollut isoa ongelmaa ja Elli hoksasi heti, mistä ongelma johtuu. Vimma pitää perusasennossa todella hyvän kontaktin:

© Jessica Varjonen

© Jessica Varjonen

Heti liikkeen alkaessa katse tippuu oikeaan taskuun ja pää kääntyy jalkojen eteen.

© Jessica Varjonen

Vimma ei koskaan saa seuraamisesta lelupalkkaa tai mitään palkkaa oikeasta taskusta, mutta siellä se lelupalkka on tähän asti ollut. Nyt lelu siirtyy pysyvästi toiseen taskuun ja saatiin vinkit, miten lähteä korjaamaan kontakti takaisin ylös. Omasta mielestäni tuo seuraaminen on kauhean näköistä, mutta Elli meinasi, että jopa EVL:ssä Vimman seuraamisella saisi hyvät pisteet eikä ”ongelma” varmasti häiritse valioitumista. Tästä lähtien koitan huomata, jos Vimma tarjoaa katsetta ylös ja pitää päätä paremmassa kohdassa. Tätä tukemaan otettiin myös uutta palkkaustekniikkaa, mutta suurta remonttia en seuraamiseen nyt tee. Katsotaan sitten kesän jälkeen, miltä tilanne näyttää.

Hassua, miten sitä sokeutuu omalle koiralle. Elli huomautti jossain vaiheessa viikonloppua, että kyllä noin hyvältä koiralta saa vaatia ja sen into takaa, että useampikaan toisto ei ole mikään ongelma. Välillä sitä tarvitsee vieraan suusta herätyksen siihen, miten mainio harrastuskaveri on käsissä. Olihan siellä joissain osa-alueissa teknisesti taitavampia koirakoita, mutta yhteenkään en Vimmaa lennokkaine piruetteineen vaihtaisi. 

Indy tykkää tokoilla ja se näkyy. Indyllä on kuitenkin iso ongelma innostuksen kanavoinnissa ja keskittymisessä itse asiaa. Huonona päivänä Indyn kanssa treenaaminen on täyttä kädenvääntöä ympäristön kanssa. Se ei ole kivaa kummallekaan ja nykyään huonona päivänä hömpätään jotain kevyttä pientä tai lopetetaan treenit heti alkuunsa. Vimman kanssa ei ole ikinä ollut vastaavaa ongelmaa. Me työskennellään aina samassa tiimissä välillä onnistuen, välillä ei.

Hallikuvat  ©Jaana Mähönen

"Hei, sulla on mun kapula. Mä voisin ottaa sen."

"Ei sun tarvi sitä mammalle antaa, mä hoidan homman!"

Älkää edes kysykö mitä tässä tapahtuu :D

Tehtiin tänään kokeenomaisesti alokasluokan yksilöliikkeet. Tai no ”kokeenomaisesti,” palkkasin Vimman molemmissa jäävissä.

Seuraaminen hihnassa sekä vapaana: Noh, se pään poikittaminen. Täyskäännös tehtiin seuraamisen lopussa kehän laidassa ihmisjoukon edessä ja siinä Vimma meinasi unohtua katselemaan kivoja tyyppejä molemmilla kerroilla. Ellin mukaan kuitenkin tuomarista riipuen 8 ½ – 9 ½.

Liikkeestä maahanmeno: 10. Se oli hieno. Tässä palkkasin maahan juuri ennen sivulle siirtymistä, koska Vimmalla oli vähän aikaa sitten pa:n ennakointia.

Luoksetulo: 10. Tosin saatiin varoituksen sana siitä, että joku tuomari saattaa tarjota samasta suorituksesta kasia. Vimma tulee älyttömän lujaa, hidastaa todella myöhään ja pysähtyy ihan kiinni jalkoihin. Joku tuomari voi tuomita sen törmäämisenä, vaikka pysähdys on lopulta hallittu.

Liikkeestä seisominen: Ok seisahtuminen. (Ellin mukaan hyvä, mun mielestä saisi olla napakampi.) Vimma liikauttaa helposti tassuaan sen sivulle siirtyessäni, joten palkkasin Vimpulan ennen siirtymää suorituksen ollessa hyvä. Liikkuihan se tassu taas lopulta. Vimma ei väistä mua, vaan korjaa yhdellä tassulla asentoaan niin, että saa pidettyä katseensa minussa ja mahdollisessa palkassa. Lähdettiin etupalkalla korjaamaan asiaa ja se vaikutti hyvältä. Mutta tosiaan ei seisominen nytkään paha ole, ehkä sellainen 8 – 9.

Hyppy: Tässä on näköjään ongelma. Tiistaina kerhon treeneissä Vimma kieltäytyi alkuun hyppäämästä ja niin kieltäytyi nyt viikonloppunakin. Parin onnistuneen suorituksen jälkeen siinä ei ole ongelmaa, mutta selkeästi se on epävarma hyppäämään vierasta estettä. Omalla hyppyesteellä ei mitään ongelmaa, joten vieras tilanne ja outo este on nyt se juttu. Eli siis lisää kokemusta, tuskin tulee olemaan pitkäkestoinen ongelma.

Kaiken kaikkiaan näyttää uhkaavasti siltä, että kyllä sitä on piakkoin kokeisiin suunnattava. Varmuutta vielä molemmille ja pikkujuttujen viilausta, mutta hyvältä näyttää :)

Jälkihommat ollaan myös aloiteltu tälle vuodelle molempien koirien kanssa. Indy on julistanut kevään alkaneeksi ja tuonut kotiin vuoden ensimmäisen punkin. Shelttipoika on muutenkin kevään lumoissa; korvaton, hajujen vietävissä, tavallistakin energisempi ja yrittääpä se silloin tällöin humputella Vimmaa ja kissoja. Tai Kulta antaisi sille sellaiset lähdöt, että enpä ole nähnyt Indyn edes yrittävän.

Kevät on alkanut mukavan aktiivisesti, tästä on hyvä jatkaa!

Vimmaa masentaa Indyn treenien aikana

Dreamoor tokopäivä

Olipas mukava viikonloppu. Perjantaina suunnattiin illasta Sanna-kasvattajan luokse lauantain tokopäivää silmällä pitäen.

Vimma tarkistaa, olisiko kasvattaja tullut Tampereen rautatieasemalle meitä vastaan.

Vimman kanssa treenattiin Sirke Viitasen valvovan silmän alla ja saatiin simppeleitä, mutta loistavia vinkkejä! Kiitos Sirkelle, Sannalle ja muille osallistujille hauskasta päivästä! 

(Kaikki kuvat Sanna Jääskeläinen, jollei toisin mainita)

Dreamoor tokoilijat

Vimman mielestä ohjaaja kaipaa oppeja Sirkeltä. Itse pieni borderi voi tsiikailla maisemia.

Tunnarin treenaamisen jälkeen jäi vielä vähän aikaa, joka käytettiin luoksepäästävyyden tsekkaamiseen.

Pylly pysyy vielä hyvin maassa

Mutta ihan ei maltti riitä loppuun

Tosi vähän ollaan luoksepäästävyyttä harjoiteltu. Kunhan Vimma on kisavalmis tarkoitus on hakea alokkaasta ykkönen ja siitä suoraan avoimeen. Tosin ainahan sitä saa suunnitella, käytännössä asiat voi sujua hieman eri mallilla ;)

Tokopäivässä oli Vimman kaksi velipuolta, kaksi siskopuolta, sekä kolme siskoa. Pienet metalliset (kyllähän kesällä 2 vuotta täyttävät on vielä pieniä, onhan?) jäivät tokoilun jälkeen riekkumaan keskenään. Tai siis siskot oli fiksusti käyttäneet energiansa treeneissä, mutta Vimma riehui ja rellesti:

Metalliset tytöt + Vimma hetken rauhassa

Näbben, Fiona, Usva ja Vimma

Fiona hieman kummastelee veljeään

"Moi!"

"Lällällälää, tuu jo!"

Vimma on niin elegantti. Fiona on selkeästi samaa mieltä ;)

"Kato sisko, mä osaan lentää!"

Välillä pitää käydä Näbben-siskon luona

Fiona pistää Vimman kuriin ja nuhteeseen

Hups, liikaa vauhtia

"Tulkaa nyt joku leikkimään!"

Vimma ei uskalla saalistaa ketään muuta kuin Indyä näin täpäkästi

Toki pieni karvapallo oli myös menossa mukana!

Lauantaina Vimma pääsi vielä metsäilemään isoveli Nooan ja Alli-äidin kanssa.

(Loput kuvat Sanna Hyytiäinen)

Sunnuntaina Vimma poseerasi osaavalle kuvaajalle:

Vimma (Dreamoor I Am Titanium) 21kk

Vimma 21kk

Canicross

Ihan puolueettomasti täytyy todeta, että on ne ihania <3

Koirajuoksusta on blogissa jossain kohtaa maininta sekä kuva tai kaksi, mutta tässä lisää tarinaa. Vimma treenaa Canicrossia 1 – 3 kertaa viikossa ja laji on vienyt jopa juoksua vieroksuvan omistajan mukanaan! Eihän meidän matkat ja vauhti (ainakaan vielä) päätä huimaa, mutta kivaa on. Yleensä käydään kerran viikossa treenaamassa matkaa, jolloin mennään rauhallista hölkkätahtia muutaman kilometrin verran. Pitkällä matkalla Indy ravaa kohtuullisen rivakkaa tahtia Vimman ravatessa rauhallisesti tasaisella vedolla. Indy siis juoksee mukana ilman vetovastuuta.

Viikon toinen juoksukerta keskittyy yleensä vauhtiin, jolloin otetaan lyhyempää pätkää (n. 500 m) pariin otteeseen ja minä pingon niin lujaa kuin jaksan. Silloin Indy saa mennä vauhdikasta laukkaa ja Vimma ravata kunnolla.

Indy pysyy hyvin tahdissa mukana, tosin pitkillä matkoilla säädetään vauhtia vähän Indyn jaksamista katsoen. Lyhyillä, nopeilla pätkillä minä olen ehdottomasti se, kenen takia koirat joutuu hidastelemaan.

Tavallisia lenkkejä varten koirilla on puolikuristavat pannat ja lyhyehköt nahkahihnat. Vimmalle ostin ensimmäisten juoksukertojen jälkeen kunnon vetovermeet ja olen ollut erittäin tyytyväinen ostokseen. Vimmalla on vetovaljaat ja vetohihna, joka on kiinnitetty mulla olevaan vetovyöhön. Indyllä ei mitään vetovastuuta ole, joten sillä on päällä tavalliset, hyvin istuvat Y-valjaat.

Luin lajista ennen kuin lähdettiin kokeilemaan ja ihmiset netissä tuskaili, miten hyvin koulutettujen koirien oli hirvittävä vaikea tajuta, että crossatessa saakin kiskoa! Ei ollut Vimmalla sellaista ongelmaa, tiedä sitten, johtuiko koulutustasosta vai mistä ;) Vimpula tajusi parin kiskaisusta tulleen kehun jälkeen sitä kehuttavan juurikin siitä, mitä se aina haluaisi tehdä, muttei raukkaparka koskaan saa. Veto pysyy hyvin pidemmänkin matkan ja nyt vähän kokemusta saatuaan Vimma ei enää kuluta suurinta osaa energiastaan alussa, kun pitäisi vaan päästä meneen täysii!!!! Toki välillä jostain ojanpenkalta leijailee ihana haju, jota pitäisi tutkia, mutta Vimma selkeästi kokee juoksemisen/vetämisen itsessään niin palkitsevana, että ei se juurikaan turhia hidastele menoluvan saatuaan.

Hauskuuden lisäksi vetojuoksusta on ollut myös hyötyä. Koirilla kävi vakkarihieroja tässä pari viikkoa sitten. Indyn lihaksisto oli hyvässä kunnossa, kuten oli myös parilla viime kerralla. Vimma sen sijaan on aina ollut vähän kireänä, mutta nyt pieni borderi oli huomattavasti paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin :)

Ja nyt Canicross-pläjäyksen jälkeen kauhea kasa kuvia, joista yksikään ei liity aiheeseen ;)

Pienin ja isoin päiväunilla sängyssä.

Kätevän kokoisia nuo pienet kissat...

Kullalla on omasta mielestään täysi oikeus tulla syliin toisen päälle nukkumaan. Pikkukissa on kerran yrittänyt samaa

Häntä on kyllä maailman paras lelu. Oli se sitten oma tai kaverin

Kulta selkeästi arvostaa tilannetta

"Siis en varmasti koskenutkaan sun häntään!"

Demi-Rotta uskoo suojaväriinsä betoniviidakossa ;)

Kulta hoksasi hihnan. Ihanaa.

Lenkkeilijä käveli pihan ohi. Vahtikissa pitää tilannetta tarkasti silmällä

Kerjääminen on taas palkittu.

Tosin eihän kissat kerjää, kuten tästäkin videosta nähdään:

Kissat ei kerjää-video

Kissoista koiriin:

Vimma ja Vimman kieli, taas.

Valpas bordercollie paimentaa laumaansa. Tai tuhma teinikoira väijyy pieniä viattomia shelttejä

Ensin on kivaa hengata...

Mutta kun kamera vaan jatkaa räpsymistä, menee huulet mutruun

<3