Niistä on elämä
koostunut viime päivinä. Sunnuntaina kuusi Dreamoor-koiraa
kerääntyi tänne Keski-Suomeen treenailemaan hyppytekniikkaa.
Vimman (ja Indyn) kanssa olen hirveän vähän tehnyt mitään
hyppyharjoittelua, joten oli mukava saada vinkkejä koulutuksesta.
Vimma suhtautui uuteen halliin, kouluttajaan ja tehtäviin samalla
tavoin kuin yleensäkin. Eli siis tyylillä: ”Kyllähän mie voin
nämä esteet hyppiä, mutta jos mie meen vähän tälleen
hittaammanlaisesti ja pohdiskellen..” Vimpulahan on monissa uusissa
tilanteissa hieman varautunut ja kaipaa hetkisen aikaa tuumailuun.
Kun Pimu (kyllä, Vimmalle on tullut noinkin miehekäs lempinimi monen mutkan kautta.
Raukkaparka) oli saanut pari kertaa rauhassa juosta ensimmäisen
hyppysarjan läpi, alkoi myös rohkeutta ja vauhtia löytyä.
Huomasi kyllä, ettei
olla keskitytty hyppyihin. Pieni borderi ei osannut
yhtään lukea, millä korkeudella rima on tai suhteuttaa hyppyään. Vimma hyppäsi yhtä korkealle oli este 15 cm tai 35 cm.
Kuulemma tyypillinen kokemattoman koiran ongelma, harjoittelu
vaihtelevilla korkeuksilla pitäisi auttaa.
Treenikuvat: Sanna
Hyytiäinen
 |
| Odottelemassa lähtölupaa |
 |
| "Haa! Tuolla on nami!" |
Vimman sisaruksia oli
tietenkin ihana nähdä! Olen aina pitänyt itseäni enemmän
uroksiin mieltyneenä, mutta Vimpulan siskot oli kyllä niin hurmaavia
neitejä, että kyllähän sellaisen tytön ottaisi ilomielin laumaan
sitten joskus tulevaisuudessa... Toki olihan myös pojat aivan ihania tapauksia!
Tänään me lähdettiin
työpäivän jälkeen shoppailemaan. Tarkoitus oli antaa Indylle
vähän omaa aikaa ja kävellä sen kanssa läheisen ostoskeskuksen lemmikkitarvikeliikkeeseen ostamaan uusi
heijastinliivi. Matkan varrelle osuu kenttä, jossa ajattelin ottaa
pienen treenin. Tarkistin kuitenkin juuri ennen lähtöä Vimman
liivin ja kas vain, pieni borderi oli ehtinyt jossain vaiheessa
tuunaamaan hampaillaan sen lukon rikki. Se on tapahtunut joskus
aikoja sitten, nykyisin Vimpula ei enää pura energiaansa tuhoamiseen. Vimma lähti siis mukaan sovittelemaan ja
matkalla otettiin vaan pikaisesti vähän ”ryhmä-” (eikös kaksi
koiraa ole jo melkein ryhmä?) istumista ja makuuta.
Vimma shoppaili ihan
hyvin käytöstavoin, mitä nyt myyjä meinasi olla liian ihana ja Pimun oli äärimmäisen vaikeaa olla kipuamatta syliin. Hienosti
Vimpula antoi vieraassa paikassa, vieraan ihmisen sovitella vierasta
vaatetta päälleen. Indy leikki fiksua aikuista
koko reissun. Se oli varmaan toista kertaa elämässään
ostoskeskuksessa, mutta sitä ei olisi mitenkään voinut päätellä.
Pätevä pieni shetlantilainen käveli rennosti vieressä aivan kuin
touhu olisi päivittäistä. Indy onkin kyllä aina ollut rohkea ja
avoin kaveri, joka ei turhista hätkähdä. Ihana karvapallo <3
(josta ajoittain tekisi mieli tehdä karvalapaset)
Tällainen liivi
päädyttiin ostamaan lähinnä koska sen heijastimet näkyy hyvin Indyn
turkista huolimatta.
 |
| Hahaa! Kerrankin tyhmä kuva aina poseeraavasta Indystä! |
Ja kaveri sai tietty samanlaisen liivin.
 |
| Naapuri tuli pihalle. Vimma taistelee itsensä kanssa: Karkaanko moikkaamaan vai en..? |
 |
| Vimma Nuuskahuuli |
 |
| "Ai naurat mulle vai..?" |
 |
| <3 |
 |
| Vimma ja hänen säkenöivä älynsä ;) |
Loppuun todisteita siitä, miten lellittyjä kakaroita täällä elää. Koirat saa
tulla sänkyyn vain erikoisluvalla, (Indy kärähtää silloin
tällöin luvattomasta oleilusta, Vimmaa en ole koskaan nähnyt
sängyssä ilman lupaa) mutta kun lupa heltiää, siitä otetaan
kaikki irti. Indyn paikka sängyssä vaihtelee, mutta Vimpula tulee
aina tuohon samalle paikalle. Ja jos Hänen Korkeutensa tyyny sattuu
jo olemaan mulla käytössä, makuulle asettautumista säestää syvät
huokailut.
