Pikkusheltin rankka testipäivä

Edellisestä kesän suunnitelmat-postauksesta taisi mennä päivä tai kaksi, kun meille tarjottiin peruutuspaikkaa luonnetestiin. Indy kävi testissä la 23.5, tuomareina Marco Vuorisalo sekä Mia Möller. Shelttejä testataan aika harvakseltaan ja vuonna 2014 rodun pisteet vaihteli välillä -12 ja +170. Hyvin nopean ja ei-ehkä-täysin-luotettavan laskusuorituksen jälkeen väittäisin keskiarvoksi noin 100 pistettä.

Jos olisin lotonnut tuloksilla, kaikki paitsi kaksi olisi mennyt oikein. Kerrotaanpas pisteet ensin ja selitellään sitten:

Toimintakyky: -2 Riittämätön

Terävyys: +1a Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu: +1 Pieni

Taisteluhalu: +2b Kohtuullisen pieni

Hermorakenne: +1b Hermostunein pyrkimyksin

Temperamentti: +1 Erittäin vilkas

Kovuus: +1 Hieman pehmeä

Luoksepäästävyys: +2a Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen

+++Laukausvarma

Loppupisteet 80 pist.

Seuraavaksi osa-alueiden kootut selitykset. Kursivoidut osat enemmän tai vähemmän lainattu luonnetestin arvosteluohjeesta.

Toimintakyky: Luonteen ominaisuus, joka saa koiran ilman ulkopuolista pakotetta pitämään puolensa vaaraa vastaan. Toimintakyky ei ole mikään muuttumaton ominaisuus.

-2 Riittämätön. Kelkalla ohjaaja joutuu riisumaan kelkan tai kääntämään sen kyljelleen. Pimeässä joudutaan ohjaajaa siirtämään lähemmäs koiraa ja lisäämään valoa.

Indy paineistui ja kuormittui yllättävän paljon. Se oli jo testin alussa vähän levoton ilmeisesti mun jännityksen takia. Olisin olettanut toimintakyvyn olevan -1 pieni, mutta pikkusheltti meni ihan lukkoon ennen pimeää huonetta.

Indy on tottunut siihen, että se haukahtamalla ilmoittaa jostakin jännästä ja minä kuittaan tilanteen käskemällä sen hiljaiseksi. Testitilanteessa en tietenkään voinut kuitata Indyn ilmoitusta kelkalla, joten pikkusheltti ei tiennyt mitä tehdä kun on tottunut jännässä tilanteessa saamaan minulta sanallisen rauhoituksen. Indyllä jäi haukku pahasti päälle ja se purki jännitystä koko testin ajan haukkumalla. Testin aikana oli tuulista, joten pikkusheltin mielestä kelkkaa oli pelottavaa lähestyä tuulen kahisutellessa sitä. Indy kävi haistelemassa kelkkaa kun olin kyykyssä ja kutsuin sitä, mutta mielellään se olisi pysynyt mahdollisimman kaukana sellaisesta kummallisesta vehkeestä. Kelkka jäi näkyville lopputestin ajaksi ja ihan varulta aina kelkan läheltä käveltäessä Indyn piti varoittaa sitä parilla puhahduksella pysymään kaukana. Kelkan perusteella toimintakyky olisi varmaan ollut -1.

Pimeän huoneen ovella mietin ainoan kerran keskeytänkö. Se otettiin aika lähellä loppua ja Indy oli selkeästi ahdistunut. Tuomari sanoi testin jälkeen, että siinä kohdassa Indyllä oli selvästi tosi paha olla. Mutta luotin koiran tiettyyn ominaisuuteen ja jatkoin. Pimeässä huoneessa Indy kulki huoneen keskelle ja jämähti siihen. Indiana ei tiennyt yhtään mitä tehdä paineistuksen jälkeen yksin vieraassa pimeässä paikassa. Todella suurien apujen kanssa (kaksi taskulamppua ja monta kutsua normaalilla äänellä) se tuli mun luokse. Tämä tilanne vaikutti suuresti toimintakyvyn tipahtamiseen.

Testissä ymmärsin millainen vuorovaikutus meillä Indyn kanssa on. Indy ei välttämättä ihan täysin luota siihen, ettei se joudu kohtaamaan mitään ikävää mun kanssa, mutta se luottaa mun sanaan. Indyllä on niin paljon kokemusta asioista, että arjessa se ei oikeastaan hätkähdä mistään. Jos Indy jotakin säikähtää, se kokee tarpeelliseksi ilmoittaa, että ”tuo on tosi jännä juttu, huomaathan sen mamma!” Pelkkä ”hiljaa” on ihan tarpeeksi hyvä kuitti Indylle. Se tietää, että tilanne on huomioitu ja mulla hanskassa. Jos Indy ei saa sitä tukea pelästyessään, se ei tiedä mitä tehdä ja räksyttää paineistuen. Onneksi ollaan tehty paljon ja luotu hyvää luottamusta, muuten voisi erittäin vilkkaan ja riittämättömän toimintakyvyn omaavan koiran kanssa olla haastavaa. Mutta Indy toimii arjessa aivan mahtavasti laajan kokemuksensa avulla sekä todella pienellä tuella, jonka oikeastaan huomaamattani annan.

Terävyys: Terävyys on ominaisuus, joka saa koiran reagoimaan aggressiivisesti sen tuntiessa itsensä uhatuksi.

+1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua.

Pimeän huoneen jälkeen mentiin seinään. Tässä se em. ”Indyn tietty ominaisuus” tuli näkyviin. Vaikka se oli niin ahdistettu ja kärsivä hetki sitten, se keräsi itsensä. Tuomari sanoi arvostelussaan, että se kyky pelastaa Indyllä aika paljon. Jos se saa hetken aikaa koota itseään, se pystyy palautumaan ja taas toimimaan. Seinässä Indy puolustautui ihan jees ja uhka sai tulla aika lähelle ennen pakoreaktiota. Indyllä on tuomarin mukaan kyllä kanttia puolustautua äänellään uhkaa vastaan, mutta huomatesssaan sen toimimattomuuden loppuu rohkeus kesken. Uhkan muuttuessa kiltiksi Indyllä meni ihan pienen pieni hetki, mutta kohta se oli pussailemassa Marcoa.

Puolustushalu: Puolustushalulla tarkoitetaan koiran synnynnäistä taipumusta hyökkäykseen tai hyökkäysyrityksen avulla aktiivisesti puolustaa. Puolustushalu vaihtelee tilanteiden, ympäristön ja koiran mielialojen mukaan.

+1 Pieni. Koira on ohjaajan sivulla tai takaviistossa, ehkä muutama haukahdus, muuten vaisu esitys. Hyväksyy hyökkääjän samoin kuin luoksepäästävyydessä.

Hyökkääjän tullessa Indy haukkui ja murisi pitkään mun edessä. Tosin se haukkui ihan takapää kiinni mun jaloissa, joten se oli selkeästi sellaista ”nyt me mamman kanssa yhdessä!” Hyökkääjä sai tulla tosi lähelle ennen kuin Indy alkoi siirtyä sivulle ja siitä taakse. Mutta selkeästi Indy haki mun läsnäolosta tukea, mikä varmaan pudotti sen pieneen.

Taisteluhalu: Taisteluhaluksi kutsutaan koiran synnynnäistä taipumusta nauttia taistelusta ilman, että se perustuisi aggressioon. Taisteluhalu on koiralle moottori, liikkeelle paneva voima. Arvostellaan koiran halukkuus osallistua leikkiin. Taisteluhalua arvioidaan testin kaikissa osasuorituksissa.

+2 Kohtuullinen. Koira ottaa esineen halukkaasti ja ote on melko luja, jonkin verran pureskelua ja otteen korjausta. Mikäli koira irrottaa otteensa uhattaessa sen tulisi ottaa esine uudelleen uhkauksen jälkeen.

Tuolle Indyn saamalle +2b:lle ei ole virallista määritelmää, mutta koska se on kohtuullisen pieni, niin olettaisin, että se on periaatteessa sama kuin tuo +2 kohtuullinen, mutta huomattavasti lähempänä +1 pientä kuin +3 suurta.

Testin alussa Indy ”Herra Herkkäsuu” katsoi järkyttyneenä pitkää isoa keppiä ja totesi, ettei varmasti lähde tuollaisen kanssa mihinkään. Solmulelulla leikki lähti hyvin käyntiin sekä minun että tuomarin kanssa. Marco kommentoi, miten Indyllä on hommassa huomattavasti enemmän ääntä kuin mitään muuta. Indianahan ottaa lelun hirveän ärinän kanssa ja odottaa leikkikaverin tekevän työtä sen kiskomisessa samalla kun pikkusheltti vain roikkuu kiinni :D Näistä pisteistä oon kyllä vähän ylpeä. Shelteillä ei välttämättä aina kovin hyvää taistelumoottoria ole ja osa-alue taitaa useimmilla olla miinuksen puolella. Minä tykkään Indyn ärräämisestä!

Hermorakenne: Hermorakenteella tarkoitetaan koiran synnynnäistä heikko- tai vahvahermoisuutta sen joutuessa voimakkaisiin ja vaihteleviin sisäisiin jännitystiloihin. Hyvällä hermorakenteella tarkoitetaan kykyä hallita jännitystiloja ilman merkkejä sisäisen tasapainon järkkymisestä. Koiran hermorakennetta arvioidaan testin kaikissa osasuorituksissa.

+1 Hieman rauhaton. Koira selviytyy kaikista testin osasuorituksista. Siinä on havaittavissa lieviä merkkejä rauhattomuudesta, se rasittuu henkisesti testin edetessä. Palautumisajan pituus eri osasuoritusten välillä vaihtelee.

Indy sai +1b:n jolle ei ole virallista määritelmää. Ilmeisesti se on tuo +1 määritelmä höystettynä hermostuneilla pyrkimyksillä.

Temperamentti: Temperamentilla tarkoitetaan käyttäytymisen vilkkautta, huomiokyvyn nopeutta (tarkkaavaisuutta) sekä kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin ja ympäristöihin. Suurin osa sopeutumiskykyisistä koirista on vilkkaita. Erittäin vilkkaat koirat vastaanottavat suuren määrän vaikutteita ympäristöstään ja seurauksena on liian suuri hajaannus ja pitempi sopeutumisaika.

+1 Erittäin vilkas. Reaktio on hyvin nopea, väistämisliike melko pitkä. Koira ei pysty välittömästi kohdentamaan häiriötä ja siinä esiintyy lievää keskittymiskyvyn puutetta. Koirassa ei ole havaittavissa tasapainottomuutta.

Herranen aika, minun omalla pienellä rauhallisella sheltilläkö muka olisi ajoittain puutteita keskittymiskyvyssä. Enpäs ole huomannut :D

Kovuus: Kovuudella tarkoitetaan koiran taipumusta muistaa epämiellyttäviä kokemuksia.

+1 Hieman pehmeä. Koira, joka osoittaa selviä merkkejä siitä, että se haluaisi välttää paikan, missä se pelästytettiin, mutta pystyy ohittamaan pelästyttämispaikan suhteellisen läheltä ohjaajan tukemana.

Luoksepäästävyys: Noh, se on aika itsestään selvää. (Yllättävää kyllä edellistä lausetta ei ole lainattu arvosteluohjeesta ;D)

+2a Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen. Koira, joka houkuttelematta tai pienin houkutuksin hakeutuu kosketukseen myös vieraiden ihmisten kanssa käyttäytyen ystävällisesti. Koira on ns. ujo.

Indyhän on ihan hirveä pusupoika. Mennessään uuden ihmisen luo Indy pyrkii kiemurtelemaan tarpeeksi lähelle pusutellakseen kunnolla. Ulkopuolisen (ja usein minunkin) silmään Indy on pohjattoman ihmisrakas ja avoin, mutta tietyissä oudoissa tilanteissa siinä kieltämättä näkyy pilkahdus jotain muutakin. En ole osannut muotoilla sitä selväksi ajatukseksi, mutta Marco puki sen hyvin sanoiksi. Indyllä on kaksi moodia: pysyttelen tässä vähän matkan päässä tai tulen hirveellä innolla pussaamaan. Marcon mukaan Indy on varmaan oppinut, että ihmiset nauraa/tykkää/kehuu pusuttelusta ja sillä on jokin pieni pidättyväisyys/jännäys, minkä takia se kokee tarpeelliseksi varmistaa ihmisen kiltteyden pusuttelemalla.

Laukauspelottomuus: Testataan ampumalla 9 mm paukkupanoksilla vähintään kaksi laukausta.

+++Laukausvarma. Koira, joka käyttäytyy täysin välinpitämättömästi laukauksiin tai joka on niistä kiinnostunut vain luonnollisella tavalla.

Tätä en olisi osannut arvata. Mulla oli vakaa tarkoitus antaa Indyn kuulla ensimmäiset laukauksensa jossain himppasen helpommassa paikassa kuin luonnetestin lopussa. Olisin olettanut Indianan olevan laukauskokematon tai kaiken kuormituksen jälkeen jopa laukausaltis. Mutta Indy kuuli laukaukset ensimmäistä kertaa tuollaisen paineistuksen jälkeen, eikä hätkähtänyt pätkääkään. Nyt menen ihan mutu-pohjalta, mutta shelteissä taitaa useimmat koirat mennä joko laukauskokemattomaksi tai miinuspuolelle.

Testin jälkeen mentiin Sarille, jossa Indy kävi moikkaamassa kasvattajaansa pari kertaa ja nukkui sitten sohvalla mun vieressä 2,5 h. Kyllä huomasi, että oli rankka koettelemus takana. Mitään kummallista en ole käytöksessä testin jälkeen havainnut. Indyllä tosiaan on välillä ihan hämmästyttävä kyky jättää ”huonot” asiat taakseen ja jatkaa elämää omana vilkkaana, hönttinä itsenään. Maanantaina oltiin Indyn kanssa pitkästä aikaa ohjatussa koulutuksessa (meidän rally-kurssin ensimmäinen oikea treenikerta) ja olin positiivisesti yllättynyt Indyn tekemisestä. Se keskittyi aivan loistavasti eikä ottanut yhtään häiriötä aivan uudesta treenipaikasta tai muista koirista!

Testistä jäi eniten mieleen yllätys Indyn paineistumisesta puolivälissä, ylpeys siitä, miten se sai itsensä kuitenkin koottua, sekä ymmärrys meidän välisestä suhteesta.

Indy on mamman oma kultamussukka! Eihän se luonnetestissä loistanut, mutta sama koira se on kuin sitä ennen. Shelttien luonnetestejä ei hyväksytä tai hylätä, mutta jos niin olisi, Indy olisi läpäissyt testinsä. Eihän sillä mikään muu mennyt miinukselle kuin toimintakyky.

Pahoittelut erittäin pitkästä tekstistä. Aloin samanaikaisesti kirjoittamaan blogiin sekä avaamaan itselleni vielä tarkemmin pisteitä ja arvosteluperusteita, enkä kertakaikkiaan osannut karsia asiaa. Mulle tää on ihan äärimmäisen mielenkiintoista, vaikka ymmärrän kyllä, ettei ketään muuta varmaan kiinnosta lukea koko tekstiä! :D

Kesä tulee, mitä tehtäis?

Sitä olen nyt miettinyt ja ainakin alkukesän harrastusaikataulu alkaa näyttää ihan mukavalta. Kisakesää ei tänäkään vuonna tule, vaan kevyttä harrastamista ja yhdessä touhuamista. Kisa tai kaksi saattaa kesään mahtua, mutta ne on sivuseikkoja.

Indyllä alkaa Rally-tokon alkeet ensi viikolla. Kouluttaja-Elli oli sitä mieltä, että parempi paikka Indianalle olisi alokasluokan valmennus, mutta sen aikataulu on tosi huono meille. Eikä mua haittaa, että harjoitukset on meille helpohkoja (osataan alokasluokan kyltit), vaan pääasia on häiriöiden sietäminen sekä ohjaajan ja koiran yhteistyön korjaaminen. Indyhän on koko ikänsä ollut häiriöherkkä ja lievästi ADHD, minkä takia treenaaminen on huonoina päivinä taistelua. Olen ennen varmaan sietänyt Indyn häsläämistä paremmin, mutta Vimman myötä olen huomannut, miten ihanaa on työskentely keskittyvän koiran kanssa. Niinpä Indyn ollessa häsläämistuulella mulla palaa hermot ja treenaaminen ei ole enää kivaa. Indy on keskittyessään teknisesti taitava ja aina innoissaan työskentelystä, mutta itse olen osaamattomuuttani tehnyt koulutusvirheitä, jotka tuollaisen koiran kanssa ilmenee näinä ongelmina. Indyssä on potentiaalia ja intoa hirveästi, minkä takia erityisesti välillä pistää ärsyttämään. Mutta siis, rallyn alkeista haetaan nyt sitä iloa ja onnistumisen tunnetta, mikä meillä ennen oli, mutta joka nyt on vähän hautautunut jonnekin.

Kesäkuun loppupuolella molemmilla pojilla alkaa Nosework-kurssi! Tästä olen innoissani. Molemmat tykkää hirveästi nenänkäyttöharjoitteista, vaikka Vimmalla menee välillä intoillessa hieman yli ymmärryksen, että tehtävässä kuuluu käyttää hajuaistia. Indyhän on pätevä kahvikätköjen etsijä; se ilmaisee ne maahanmenolla. Vimmalle olen pari kertaa piilotellut jotain tuoksuja, jotka se on ilmaissut samalla tyylillä kuin Indy. Impalle en varmaan muuta ilmaisutyyliä (sehän on noseworkissa hyvin vapaa), mutta Vimmalle voisin tarkemman kuonokosketuksen opettaa.

Vepeen ilmoittauduin tarkoituksella tosi myöhäisessä vaiheessa ja ollaan Vimman kanssa varasijalla ryhmään. Vimmalle tekee hyvää kypsyä vielä hetki ja tottua veteen paremmin ennen vepeilyä. Yleensä kurssilla vapautuu paikkoja kesän mittaan ja seuraavana kesänä edellisen treenikauden lopulla aktiivisesti harrastaneet ovat etusijalla.

Tämä viikonloppu menee tokoillessa. Edellämainittu kouluttaja-Elli (joka piti myös edellisen postauksen tokoviikonlopun) pitää intensiivikoulutuksen pienelle porukalle tokosta lauantaina ja sunnuntaina. Vimman kanssa tehdään häiriöjuttuja ja varmaan otetaan kokeenomainen alokasluokka.

Kuun lopussa on mahtava Dreamoor-leiri, jossa varmasti riittää vauhtia, aktiviteettia ja hyvää seuraa sekä koirille että omistajalle. Luvassa on mm. tokoa ja vepeä.

Heinäkuussa olisi naapurikaupungissa bortsujen erkkari, jonne pitänee ainakin turistiksi lähteä. Pitää vielä harkita lähteekö palliton pikkupoika grand turismoon ihmettelemään näyttelymaailmaa. Siitä seuraavana päivänä on samassa kaupungissa kaikkien rotujen näyttely, jota olen Indylle kaavaillut. Tuomarina Eerolan Päivi, joka Indyn viimeisimmässä näyttelyssä (noin kaksi vuotta sitten) antoi Indylle ensimmäisen ERIn ja maininnan, miten koira tarvitsee vielä paljon aikaa. Voisi käydä näyttäytymässä ja selvittämässä, onko aika tepsinyt. Keski-Suomen kennelkerholla onneksi pyörii vapaamuotoiset näyttelytreenit keskiviikkoisin, joten taidetaanpa käydä ennen näytelmiä pari kertaa siellä.

Kerholla pyörii tiistaisin vapaamuotoiset tokotreenit; ensin alkeisryhmä, jota seuraa edistyneet. Vimman kanssa ollaan edistyneiden porukassa treenailtu nyt kevään aikana. Olen alkanut myös kouluttaa tiistain tokoja, joten Vimma on opetellut odottamaan kehän laidalla mamman touhutessa muiden koirakkojen kanssa. Pientä piippaamista kentän laidalta kuuluu ajoittain, mutta sekin on vähentymässä. Indy luultavasti alkaa käymään alkeisryhmässä silloin, kun en ole kouluttamassa.

Torstaisin kerholla pyörii vapaamuotoiset agitreenit, joissa Indyn kanssa aletaan satunnaisesti käymään. Indyhän rakastaa agia enemmän kuin mitään, mutta mun hermorakenne ei aikoinaan kestänyt sitä huutokonserttia kentän laidalla, kun muut käyttivät Hänen Kuninkaallisen Korkeutensa esteitä. Kokeillaan, josko joko ohjaajan tai koiran hermorakenne olisi kehittynyt parissa vuodessa.

Perjantaisin kerhon pk-ihmiset kokoontuu vapaamuotoisiin treeneihin. Sinnekin olisi tarkoitus silloin tällöin änkeä mukaan.

Indy varmaan käy luonnetestissä kesän aikana. Vimma ei koskaan tule osallistumaan luonnetestiin, koska mielestäni se ei tekisi sille hyvää. Indy toisaalta ei pienistä hätkähdä ja vaikka hätkähtäisikin, se palautuu nopeasti. En usko luonnetestin jättävän mitään jälkiä rämäpää-Indianaan.

Vimma on ilmoitettu ekaan tokokokeeseen ja tuloksesta riippuu, miten Vimma kisaa seuraavan kerran. Olen luvannut itselleni, että jos kauhea ahdistus iskee ja koen ettei olla valmiita niin saan hyvällä omalla tunnolla perua kokeeseen osallistumisen. Eihän meillä siis näillä näkymin suuria ongelmia ole; pieniä kosmeettisia juttuja, joista piste tai pari voi lähteä. Hyvin todennäköisesti siis kisataan piakkoin, mutta pidän mielessäni takaportin vielä auki.

Himoharrastajan ja kisakesää viettävän korvaan meidän kesäsuunitelmat kuulostaa varmaan tosi vaatimattomilta, mutta meille sopivilta! :)