Viikonloppu täynnä tokoa

Australianpaimenkoirat ry järjesti viikonloppuna Jyväskylässä koulutuspäivät rally-tokosta ja tokosta. Vimma oli ainoa ei-aussie, joka osallistui koulutukseen. Meinasin ilmoittaa Indyn rallyyn, mutta päätin kuitenkin keskittyä täysin Vimman tokoiluun tänä viikonloppuna. Tehtiin paljon, saatiin hyviä vinkkejä, sekä koettiin valaistumisen hetkiä! Yksi vinkeistä saattoi olla sähköpannan asentaminen ohjaajan kaulaan palkkaamisen ajoituksen korjaamiseksi, mutta mitäpä pienistä ;)

Tykkäsin kouluttajasta todella. Elli on positiivinen tyyppi, mutta osaa myös vaatia. Täytyy kuitenkin sanoa, että kouluttajan mielestä kympin arvoiset suoritukset ei yllä ihan niin ylös omalla asteikolla. Seuraamisessa on mielestäni ollut isoa ongelmaa ja Elli hoksasi heti, mistä ongelma johtuu. Vimma pitää perusasennossa todella hyvän kontaktin:

© Jessica Varjonen

© Jessica Varjonen

Heti liikkeen alkaessa katse tippuu oikeaan taskuun ja pää kääntyy jalkojen eteen.

© Jessica Varjonen

Vimma ei koskaan saa seuraamisesta lelupalkkaa tai mitään palkkaa oikeasta taskusta, mutta siellä se lelupalkka on tähän asti ollut. Nyt lelu siirtyy pysyvästi toiseen taskuun ja saatiin vinkit, miten lähteä korjaamaan kontakti takaisin ylös. Omasta mielestäni tuo seuraaminen on kauhean näköistä, mutta Elli meinasi, että jopa EVL:ssä Vimman seuraamisella saisi hyvät pisteet eikä ”ongelma” varmasti häiritse valioitumista. Tästä lähtien koitan huomata, jos Vimma tarjoaa katsetta ylös ja pitää päätä paremmassa kohdassa. Tätä tukemaan otettiin myös uutta palkkaustekniikkaa, mutta suurta remonttia en seuraamiseen nyt tee. Katsotaan sitten kesän jälkeen, miltä tilanne näyttää.

Hassua, miten sitä sokeutuu omalle koiralle. Elli huomautti jossain vaiheessa viikonloppua, että kyllä noin hyvältä koiralta saa vaatia ja sen into takaa, että useampikaan toisto ei ole mikään ongelma. Välillä sitä tarvitsee vieraan suusta herätyksen siihen, miten mainio harrastuskaveri on käsissä. Olihan siellä joissain osa-alueissa teknisesti taitavampia koirakoita, mutta yhteenkään en Vimmaa lennokkaine piruetteineen vaihtaisi. 

Indy tykkää tokoilla ja se näkyy. Indyllä on kuitenkin iso ongelma innostuksen kanavoinnissa ja keskittymisessä itse asiaa. Huonona päivänä Indyn kanssa treenaaminen on täyttä kädenvääntöä ympäristön kanssa. Se ei ole kivaa kummallekaan ja nykyään huonona päivänä hömpätään jotain kevyttä pientä tai lopetetaan treenit heti alkuunsa. Vimman kanssa ei ole ikinä ollut vastaavaa ongelmaa. Me työskennellään aina samassa tiimissä välillä onnistuen, välillä ei.

Hallikuvat  ©Jaana Mähönen

"Hei, sulla on mun kapula. Mä voisin ottaa sen."

"Ei sun tarvi sitä mammalle antaa, mä hoidan homman!"

Älkää edes kysykö mitä tässä tapahtuu :D

Tehtiin tänään kokeenomaisesti alokasluokan yksilöliikkeet. Tai no ”kokeenomaisesti,” palkkasin Vimman molemmissa jäävissä.

Seuraaminen hihnassa sekä vapaana: Noh, se pään poikittaminen. Täyskäännös tehtiin seuraamisen lopussa kehän laidassa ihmisjoukon edessä ja siinä Vimma meinasi unohtua katselemaan kivoja tyyppejä molemmilla kerroilla. Ellin mukaan kuitenkin tuomarista riipuen 8 ½ – 9 ½.

Liikkeestä maahanmeno: 10. Se oli hieno. Tässä palkkasin maahan juuri ennen sivulle siirtymistä, koska Vimmalla oli vähän aikaa sitten pa:n ennakointia.

Luoksetulo: 10. Tosin saatiin varoituksen sana siitä, että joku tuomari saattaa tarjota samasta suorituksesta kasia. Vimma tulee älyttömän lujaa, hidastaa todella myöhään ja pysähtyy ihan kiinni jalkoihin. Joku tuomari voi tuomita sen törmäämisenä, vaikka pysähdys on lopulta hallittu.

Liikkeestä seisominen: Ok seisahtuminen. (Ellin mukaan hyvä, mun mielestä saisi olla napakampi.) Vimma liikauttaa helposti tassuaan sen sivulle siirtyessäni, joten palkkasin Vimpulan ennen siirtymää suorituksen ollessa hyvä. Liikkuihan se tassu taas lopulta. Vimma ei väistä mua, vaan korjaa yhdellä tassulla asentoaan niin, että saa pidettyä katseensa minussa ja mahdollisessa palkassa. Lähdettiin etupalkalla korjaamaan asiaa ja se vaikutti hyvältä. Mutta tosiaan ei seisominen nytkään paha ole, ehkä sellainen 8 – 9.

Hyppy: Tässä on näköjään ongelma. Tiistaina kerhon treeneissä Vimma kieltäytyi alkuun hyppäämästä ja niin kieltäytyi nyt viikonloppunakin. Parin onnistuneen suorituksen jälkeen siinä ei ole ongelmaa, mutta selkeästi se on epävarma hyppäämään vierasta estettä. Omalla hyppyesteellä ei mitään ongelmaa, joten vieras tilanne ja outo este on nyt se juttu. Eli siis lisää kokemusta, tuskin tulee olemaan pitkäkestoinen ongelma.

Kaiken kaikkiaan näyttää uhkaavasti siltä, että kyllä sitä on piakkoin kokeisiin suunnattava. Varmuutta vielä molemmille ja pikkujuttujen viilausta, mutta hyvältä näyttää :)

Jälkihommat ollaan myös aloiteltu tälle vuodelle molempien koirien kanssa. Indy on julistanut kevään alkaneeksi ja tuonut kotiin vuoden ensimmäisen punkin. Shelttipoika on muutenkin kevään lumoissa; korvaton, hajujen vietävissä, tavallistakin energisempi ja yrittääpä se silloin tällöin humputella Vimmaa ja kissoja. Tai Kulta antaisi sille sellaiset lähdöt, että enpä ole nähnyt Indyn edes yrittävän.

Kevät on alkanut mukavan aktiivisesti, tästä on hyvä jatkaa!

Vimmaa masentaa Indyn treenien aikana

Dreamoor tokopäivä

Olipas mukava viikonloppu. Perjantaina suunnattiin illasta Sanna-kasvattajan luokse lauantain tokopäivää silmällä pitäen.

Vimma tarkistaa, olisiko kasvattaja tullut Tampereen rautatieasemalle meitä vastaan.

Vimman kanssa treenattiin Sirke Viitasen valvovan silmän alla ja saatiin simppeleitä, mutta loistavia vinkkejä! Kiitos Sirkelle, Sannalle ja muille osallistujille hauskasta päivästä! 

(Kaikki kuvat Sanna Jääskeläinen, jollei toisin mainita)

Dreamoor tokoilijat

Vimman mielestä ohjaaja kaipaa oppeja Sirkeltä. Itse pieni borderi voi tsiikailla maisemia.

Tunnarin treenaamisen jälkeen jäi vielä vähän aikaa, joka käytettiin luoksepäästävyyden tsekkaamiseen.

Pylly pysyy vielä hyvin maassa

Mutta ihan ei maltti riitä loppuun

Tosi vähän ollaan luoksepäästävyyttä harjoiteltu. Kunhan Vimma on kisavalmis tarkoitus on hakea alokkaasta ykkönen ja siitä suoraan avoimeen. Tosin ainahan sitä saa suunnitella, käytännössä asiat voi sujua hieman eri mallilla ;)

Tokopäivässä oli Vimman kaksi velipuolta, kaksi siskopuolta, sekä kolme siskoa. Pienet metalliset (kyllähän kesällä 2 vuotta täyttävät on vielä pieniä, onhan?) jäivät tokoilun jälkeen riekkumaan keskenään. Tai siis siskot oli fiksusti käyttäneet energiansa treeneissä, mutta Vimma riehui ja rellesti:

Metalliset tytöt + Vimma hetken rauhassa

Näbben, Fiona, Usva ja Vimma

Fiona hieman kummastelee veljeään

"Moi!"

"Lällällälää, tuu jo!"

Vimma on niin elegantti. Fiona on selkeästi samaa mieltä ;)

"Kato sisko, mä osaan lentää!"

Välillä pitää käydä Näbben-siskon luona

Fiona pistää Vimman kuriin ja nuhteeseen

Hups, liikaa vauhtia

"Tulkaa nyt joku leikkimään!"

Vimma ei uskalla saalistaa ketään muuta kuin Indyä näin täpäkästi

Toki pieni karvapallo oli myös menossa mukana!

Lauantaina Vimma pääsi vielä metsäilemään isoveli Nooan ja Alli-äidin kanssa.

(Loput kuvat Sanna Hyytiäinen)

Sunnuntaina Vimma poseerasi osaavalle kuvaajalle:

Vimma (Dreamoor I Am Titanium) 21kk

Vimma 21kk

Canicross

Ihan puolueettomasti täytyy todeta, että on ne ihania <3

Koirajuoksusta on blogissa jossain kohtaa maininta sekä kuva tai kaksi, mutta tässä lisää tarinaa. Vimma treenaa Canicrossia 1 – 3 kertaa viikossa ja laji on vienyt jopa juoksua vieroksuvan omistajan mukanaan! Eihän meidän matkat ja vauhti (ainakaan vielä) päätä huimaa, mutta kivaa on. Yleensä käydään kerran viikossa treenaamassa matkaa, jolloin mennään rauhallista hölkkätahtia muutaman kilometrin verran. Pitkällä matkalla Indy ravaa kohtuullisen rivakkaa tahtia Vimman ravatessa rauhallisesti tasaisella vedolla. Indy siis juoksee mukana ilman vetovastuuta.

Viikon toinen juoksukerta keskittyy yleensä vauhtiin, jolloin otetaan lyhyempää pätkää (n. 500 m) pariin otteeseen ja minä pingon niin lujaa kuin jaksan. Silloin Indy saa mennä vauhdikasta laukkaa ja Vimma ravata kunnolla.

Indy pysyy hyvin tahdissa mukana, tosin pitkillä matkoilla säädetään vauhtia vähän Indyn jaksamista katsoen. Lyhyillä, nopeilla pätkillä minä olen ehdottomasti se, kenen takia koirat joutuu hidastelemaan.

Tavallisia lenkkejä varten koirilla on puolikuristavat pannat ja lyhyehköt nahkahihnat. Vimmalle ostin ensimmäisten juoksukertojen jälkeen kunnon vetovermeet ja olen ollut erittäin tyytyväinen ostokseen. Vimmalla on vetovaljaat ja vetohihna, joka on kiinnitetty mulla olevaan vetovyöhön. Indyllä ei mitään vetovastuuta ole, joten sillä on päällä tavalliset, hyvin istuvat Y-valjaat.

Luin lajista ennen kuin lähdettiin kokeilemaan ja ihmiset netissä tuskaili, miten hyvin koulutettujen koirien oli hirvittävä vaikea tajuta, että crossatessa saakin kiskoa! Ei ollut Vimmalla sellaista ongelmaa, tiedä sitten, johtuiko koulutustasosta vai mistä ;) Vimpula tajusi parin kiskaisusta tulleen kehun jälkeen sitä kehuttavan juurikin siitä, mitä se aina haluaisi tehdä, muttei raukkaparka koskaan saa. Veto pysyy hyvin pidemmänkin matkan ja nyt vähän kokemusta saatuaan Vimma ei enää kuluta suurinta osaa energiastaan alussa, kun pitäisi vaan päästä meneen täysii!!!! Toki välillä jostain ojanpenkalta leijailee ihana haju, jota pitäisi tutkia, mutta Vimma selkeästi kokee juoksemisen/vetämisen itsessään niin palkitsevana, että ei se juurikaan turhia hidastele menoluvan saatuaan.

Hauskuuden lisäksi vetojuoksusta on ollut myös hyötyä. Koirilla kävi vakkarihieroja tässä pari viikkoa sitten. Indyn lihaksisto oli hyvässä kunnossa, kuten oli myös parilla viime kerralla. Vimma sen sijaan on aina ollut vähän kireänä, mutta nyt pieni borderi oli huomattavasti paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin :)

Ja nyt Canicross-pläjäyksen jälkeen kauhea kasa kuvia, joista yksikään ei liity aiheeseen ;)

Pienin ja isoin päiväunilla sängyssä.

Kätevän kokoisia nuo pienet kissat...

Kullalla on omasta mielestään täysi oikeus tulla syliin toisen päälle nukkumaan. Pikkukissa on kerran yrittänyt samaa

Häntä on kyllä maailman paras lelu. Oli se sitten oma tai kaverin

Kulta selkeästi arvostaa tilannetta

"Siis en varmasti koskenutkaan sun häntään!"

Demi-Rotta uskoo suojaväriinsä betoniviidakossa ;)

Kulta hoksasi hihnan. Ihanaa.

Lenkkeilijä käveli pihan ohi. Vahtikissa pitää tilannetta tarkasti silmällä

Kerjääminen on taas palkittu.

Tosin eihän kissat kerjää, kuten tästäkin videosta nähdään:

Kissat ei kerjää-video

Kissoista koiriin:

Vimma ja Vimman kieli, taas.

Valpas bordercollie paimentaa laumaansa. Tai tuhma teinikoira väijyy pieniä viattomia shelttejä

Ensin on kivaa hengata...

Mutta kun kamera vaan jatkaa räpsymistä, menee huulet mutruun

<3