Sairasloma ohi ja hengissä ollaan

Mulla oli viiden päivän vapaat Vimman leikkauksen jälkeen, joiden aikana Vimmarsson toipui erittäin hyvin. Ensimmäisenä työpäivänä eristin koiran makkariin kauluri päässä ja telkesin oven vielä painavalla esineellä ennen lähtöä. Kotiin tullessa Vimma oli (ylläri ylläri) eteisessä vastassa ja tietenkin ilman kauluria. Komensin koiran kohtuullisen rumalla äänensävyllä maahan ja kirosin hetken itsekseni hermojani keräten ennen kuin uskaltauduin tutkimaan haavaa. Vimpula oli diagnosoinut, ettei tarvitse enää kaikkia tikkejään ja poistanut niitä omatoimisesti. Alue oli myös punoittava, ärtynyt ja turvonnut. Ihan hetki piti taas mutista kirouksia, mutta suihkuttelin haavan ja jäin seurantalinjalle. Onneksi turvotus ja punoitus laski itsekseen, eikä haava erittänyt mitään.

Seuraavana päivänä samat aamuvalmistelut (paitsi kauluri vielä vähän tiukemmin kiinni) ja päivän päättyessä koira oli taas eteisessä vastassa. Tällä kertaa kauluri oli onneksi paikallaan, eikä Indykään ollut ilmeisesti haavaa pahemmin hoitanut. Tähän asti nelijalkaisista vain Savu on osannut avata suljetut ovet ja olenkin naureskellut Savulla olevan Suljettujen Ovien Syndrooman. Jos ovi on kiinni, se pitää yrittää avata. Mutta ei pieni kissa saa painavia huonekaluja siirrettyä. Jotenkin ne on joko Vimman kanssa juonineet yhteistuumin oven auki, tai sitten Vimpula on ylittänyt itsensä ja opetellut ovien aukomisen. Indy on välillä käynyt haistamassa Vimman haava-aluetta, mutta ei ole hoitanut sitä, joten en eristänyt koiria kuin parin työpäivän ajan.

Haava on parantunut todella hyvin ja sunnuntai oli kymmenes päivä leikkauksesta, mikä tarkoitti riehuntakiellon loppua ja ensimmäistä ulkoilua vapaana miltei puoleentoista viikkoon. Vimma menetti järkensä aivan täysin järven jäällä; se veti mahdotonta rallia ja taklaili Indyä mennen, tullen ja palatessa. Niinpä ihan yleisen turvallisuuden nimessä Vimma päätyi aika pian takaisin remmiin.

VAROITUS: herkemmistä kenties ällöttäviä kuvia leikkaushaavasta

Ensimmäisinä päivinä

Sivuilla olevista mustelmista huomaa, mistä pallerot löytyivät

Tänään

Saatiin kennelliitosta virallinen lausunto lonkka- ja kyynärkuvista. Kyynärät 0/0, lonkat B/B. Kuvanneen eläinlääkärin mielipide oli, että toisessa lonkassa on vähän löysyyttä ja siitä odotettavissa B, mutta toista lonkkaa ell kehui miltei täydelliseksi. Ajattelin ensi viikolla soitella ihan mielenkiinnosta kuvien lausujalle ja kysäistä, miten hän on tuon toisen lonkan tulkinnut.

Toki jos blogiin päätyy asiantuntija niin kuvista saa vapaasti antaa tulkintoja:

Viime aikoina kamera ei ole päässyt ulkoilemaan, joten vaihteeksi sisäkuvia.

Indyn turkki ei kerää hiekkaa tai muuta likaa, lumi on sitten asia erikseen

"Ai miten niin ihmisen pitäisi myös mahtua johonkin?"

Neuvottelua lelusta

Neuvottelu oli pitkä ja intensiivinen

"Ai et tuonu tyynyä ja peittoa sohvalle mun takia..?"

"Älä höpötä, minä nukun"

"Alas? En oo kyllä koskaan kuullu sellaisesta. Muuten tietenkin rientäisin toteuttamaan toivomuksen"

Kissat (tai lähinnä Kulta) sai ruokatornin hidastamaan ahmimista:

Tornin huipulle laitetaan ruokaa ja kissojen täytyy tiputella ne kolmen tason läpi pohjalle. Hyvää ajanvietettä ja hidastaa vähän Kullan ruokailutahtia.

Priimaa

Nyt on Vimmakin tutkitusti parasta A-luokkaa. Perjantaina suunnattiin eläinlääkäriasemalle, jossa Vimmaa odotti terveystarkastukset ja piilokivesten poisto. Ell oli polvitarkkia tehdessään sitä mieltä, että koska hän ei kiveksiä siinä tilanteessa löydä, ne ovat todennäköisesti vatsaontelossa. Minä taas olin 99,8 prosenttisen varma, että molemmat kivekset sijaitsevat nivuskanavassa. Hetken keskusteltuamme ell totesi etsivänsä palleroita vielä uudelleen Vimman ollessa rauhoituksen alaisena. Itse en myöskään Vimpulan seisoessa ole koskaan kiveksiä löytänyt, mutta koiran maatessa selällään ne löytää, jos tietää mistä etsiä. Niinhän siinä sitten kävi, että myös eläinlääkäri löysi pallerot rauhoituksen aikana nivuskanavista ja sai poistettua ne yhdestä viillosta. Operaatio oli siten isompi kuin tavallinen kastraatio, mutta vatsaontelossa olevat kivekset olisi aiheuttaneet vielä isomman leikkauksen.

Ensimmäisenä iltana Vimma oli vähän levoton; istui paikoillaan huojumassa, tärisi (ei tosin näkyvästi, mutta koskettaessa tuntui) ja itkeskeli hiljaa ajoittain. Niinpä kannoin olkkarin lattialle vilttejä, tyynyjä, peiton ja läppärin yötä varten. Nukuttiin tai "nukuttiin" Vimman kanssa siinä yhdessä yön yli. Vimpula nukkui aivan kyljessä kiinni ja herätessään pyrki vielä lähemmäs. Pisin pätkä unta oli kolme tuntia alkuyöstä, muuten Vimma heräsi tiheämmin, jolloin minäkin havahduin. Onneksi oli irtokarkkipussi ja Netflix, jota katseltiin yön pimeinä tunteina.

Vimma oli yöllä sitä mieltä, että se suoraan sanottuna helvetillinen tötsä päässä ei voi tehdä mitään - ei edes juoda vieressä olevasta vesikupista. Niinpä aina Vimman herätessä tarjoilin läähättävälle koiralle vettä Indyn matkakiposta. Tavallinen vesikippo on niin iso, että se osui kauluriin ja oli kauhistus, joten Vimman vesikippona toimi siis tämä:

Aivan on sopivan kokoinen ;)

Vimma toipuu leikkauksesta hyvällä tahdilla ja on oppinut elämään jopa kauluri-monsterin kanssa. Tänään ulkona käydessä Vimma on jo kävellyt ihan normaalisti ja yrittänyt riehua selvästi ymmärtämättä minun negatiivista asennetta kengurupomppuihin. Sisällä - osittain kauluristakin johtuen -  Vimma on hillitympi; ei yritä hyppiä mihinkään ja usein kesken liikkumisen pitää nopeasti vetää pylly alle ja ihmetellä mitä kurjuutta on tapahtunut.

Terveystarkastuksista Vimmalle tehtiin seuraavat:

Viralliset silmät       Tulos: Terve
Viralliset polvet       Tulos: 0/0
Viralliset lonkat       Tulos: B/A (Odottaa Kennelliiton vahvistusta)
Viralliset kyynärät   Tulos: 0/0 (Odottaa Kennelliiton vahvistusta)

Epävirallinen selkä  Tulos: Terve
Epäviralliset olat     Tulos: Terve

Todistettavasti siis terve koira! Kyllä jännitti odottaa tuloksia, vaikka ei sentään niin pahasti kuin Indyn kanssa pari vuotta sitten. Olin ihan varma, että olen jotenkin onnistunut rikkomaan koko sheltin (esim. koska se oli pentuaikana pari viikkoa liian lihava, pari viikkoa liian laiha, riehui ja kohelsi ym.) ja oli siten ihan varmasti vähintään C-lonkkainen, 1-kyynärinen ja löysäpolvinen minun osaamattomuuden takia. Todellisuudessahan Indyllä on lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja polvet 0/0. Silmistä löydettiin vuonna 2013 ylimääräisiä ripsiä, joista napsahti Distichiasis diagnoosiksi. Sehän on shelteillä todella yleinen vaiva, eikä ole Indyä ainakaan vielä käytännössä haitannut. Mutta kyllä koira nro 2:sen kanssa on osannut ottaa asiat vähän rauhallisemmin, eikä maalailla kauhukuvia turhaan.

Kiitos molemmille kasvattajille terveistä, hyväluontoisista ja rakkaista karvaturreista! :)

Pakkaspäivän pohdintaa

Tällaisina päivinä ei tarvitse miettiä, olenko enemmän kissa- vai koiraihminen. Koen huomattavasti syvempää viehtymystä kissojen tapaan viettää pakkaspäivät.

Koirien mielestä loistava tapa nauttia hyytävästä kylmyydestä:

"Heitä jo se lumipallo! Heitä! Heitä jo! Heitä! Nyt! Heitä!"

"Ai miten niin sisälle..? Vastahan me tultiin ulos. Ihan epistä"

Fiksut eläimet osaa nauttia pakkaspäivistä oikein: