torstai 29. tammikuuta 2015

Sairasloma ohi ja hengissä ollaan




Mulla oli viiden päivän vapaat Vimman leikkauksen jälkeen, joiden aikana Vimmarsson toipui erittäin hyvin. Ensimmäisenä työpäivänä eristin koiran makkariin kauluri päässä ja telkesin oven vielä painavalla esineellä ennen lähtöä. Kotiin tullessa Vimma oli (ylläri ylläri) eteisessä vastassa ja tietenkin ilman kauluria. Komensin koiran kohtuullisen rumalla äänensävyllä maahan ja kirosin hetken itsekseni hermojani keräten ennen kuin uskaltauduin tutkimaan haavaa. Vimpula oli diagnosoinut, ettei tarvitse enää kaikkia tikkejään ja poistanut niitä omatoimisesti. Alue oli myös punoittava, ärtynyt ja turvonnut. Ihan hetki piti taas mutista kirouksia, mutta suihkuttelin haavan ja jäin seurantalinjalle. Onneksi turvotus ja punoitus laski itsekseen, eikä haava erittänyt mitään.

Seuraavana päivänä samat aamuvalmistelut (paitsi kauluri vielä vähän tiukemmin kiinni) ja päivän päättyessä koira oli taas eteisessä vastassa. Tällä kertaa kauluri oli onneksi paikallaan, eikä Indykään ollut ilmeisesti haavaa pahemmin hoitanut. Tähän asti nelijalkaisista vain Savu on osannut avata suljetut ovet ja olenkin naureskellut Savulla olevan Suljettujen Ovien Syndrooman. Jos ovi on kiinni, se pitää yrittää avata. Mutta ei pieni kissa saa painavia huonekaluja siirrettyä. Jotenkin ne on joko Vimman kanssa juonineet yhteistuumin oven auki, tai sitten Vimpula on ylittänyt itsensä ja opetellut ovien aukomisen. Indy on välillä käynyt haistamassa Vimman haava-aluetta, mutta ei ole hoitanut sitä, joten en eristänyt koiria kuin parin työpäivän ajan.

Haava on parantunut todella hyvin ja sunnuntai oli kymmenes päivä leikkauksesta, mikä tarkoitti riehuntakiellon loppua ja ensimmäistä ulkoilua vapaana miltei puoleentoista viikkoon. Vimma menetti järkensä aivan täysin järven jäällä; se veti mahdotonta rallia ja taklaili Indyä mennen, tullen ja palatessa. Niinpä ihan yleisen turvallisuuden nimessä Vimma päätyi aika pian takaisin remmiin.

VAROITUS: herkemmistä kenties ällöttäviä kuvia leikkaushaavasta



Ensimmäisinä päivinä
Sivuilla olevista mustelmista huomaa, mistä pallerot löytyivät
Tänään
Saatiin kennelliitosta virallinen lausunto lonkka- ja kyynärkuvista. Kyynärät 0/0, lonkat B/B. Kuvanneen eläinlääkärin mielipide oli, että toisessa lonkassa on vähän löysyyttä ja siitä odotettavissa B, mutta toista lonkkaa ell kehui miltei täydelliseksi. Ajattelin ensi viikolla soitella ihan mielenkiinnosta kuvien lausujalle ja kysäistä, miten hän on tuon toisen lonkan tulkinnut.

Toki jos blogiin päätyy asiantuntija niin kuvista saa vapaasti antaa tulkintoja:



Viime aikoina kamera ei ole päässyt ulkoilemaan, joten vaihteeksi sisäkuvia.
Indyn turkki ei kerää hiekkaa tai muuta likaa, lumi on sitten asia erikseen
"Ai miten niin ihmisen pitäisi myös mahtua johonkin?"
Neuvottelua lelusta
Neuvottelu oli pitkä ja intensiivinen
"Ai et tuonu tyynyä ja peittoa sohvalle mun takia..?"
"Älä höpötä, minä nukun"
"Alas? En oo kyllä koskaan kuullu sellaisesta. Muuten tietenkin rientäisin toteuttamaan toivomuksen"
Kissat (tai lähinnä Kulta) sai ruokatornin hidastamaan ahmimista:
Tornin huipulle laitetaan ruokaa ja kissojen täytyy tiputella ne kolmen tason läpi pohjalle. Hyvää ajanvietettä ja hidastaa vähän Kullan ruokailutahtia.

2 kommenttia:

  1. Taralta terveisiä että mitä sitä turhaan tikkejä vie poistettavaksi eläinlääkärille kun ne voi poistaa ihan itse! Tara söi lisäksi sterilisaatioleikkauksen jälkeen (myös kuudentena päivänä) haavan suojana olleen tupon, josta seurasi jännitystä että tuleeko se ulos vai tukkiiko suoliston... Vaikka se haava oli omatoimisen tikkien poiston jälkeen karmean näköinen, hyvin se parani. Rapsutuksia koko laumalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rapsutukset välitetty perille! Se on kyllä kätevää, että bortsuissa tuntuu useampi koira olevan jo syntymästään saakka pätevä lääkäri! Ja paljon muitakin tutkintoja tuntuu olevan eräällä jos toisellakin mustavalkoisella :D

      Poista