tiistai 31. maaliskuuta 2015

Temppuja!

Sää on mitä kurjin, mutta intoa riittää tehdä. Tänään Vimma on opetellut kaksi uutta temppua ja Indy verestänyt vanhoja taitoja. Päätin kuvata "kerralla purkkiin"-tyylillä ja ensimmäinen videoitu suoritus julkaistaan kävi miten kävi. Noh, "kerralla purkkiin"-tulokset ovat siis tässä:

Vimma herätettiin päiväunilta avaamaan ovi:

Ovi-video

Vimma opetteli tänään sukkien riisumista. Olen kuitenkin niin kiintynyt varpaisiini, että harjoitukset tehtiin paksuilla tossuilla.

Sukkakisa Indy vs Vimma

Sukkakisa-video

Pakko ottaa revanssi:

Sukkarevanssi-video

Vimman toinen uusi juttu oli valojen räpsyttely makkarissa. Nopeasti se tämänkin oppi, vaikka pari "kömmähdystä" sattui kuvauskertaan:

Valo-video

Indy muisteli nurkassa häpeämistä:

Nurkkaan-video

Indy muisteli myös laatikoiden sulkemista:

Kiinni-video

ps. tulihan kaikille varmasti selväksi, että "taitava" on meidän treeneissä ahkerasti käytössä :D

pps. pitänee kohta vaatia kennelliitolta oikaisua Indyn värin suhteen. Pohjavillan kadottua ja pitkän päällyskarvan jäätyä, ei tuota oikein voi uskottavasti soopeliksi väittää ;)

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Hankikantoa, aurinkoa ja kissoja

Tänään lähdettiin aamusta reippailemaan metsikköön. Osa reitistä oli aivan sulaa, osa jäässä, mutta onneksi oli myös hankikanto!

Satuin olemaan hyvällä tuulella ja poikkeuksellisesti annoin vieraalle koirakolle luvan tulla tutustumaan. Yleensä vältellään tuntemattomia koiria, koska ihmiset ei välttämättä osaa lukea lemmikkejään + ikinä ei tiedä miten vieraiden koirien kemiat osuu yksiin.

Indy ja vieras uros haistoivat toisiaan ja that's it. Myöhemmin Indiana vähän yritti toimia leikkipoliisina, mutta kaveri ei välittänyt pienestä pörriäisestä.


Vimmalla aikuisten koirien tapaaminen sujuu miltei aina samalla kaavalla.

Toinen koira viestii olevansa kakaraa korkea-arvoisempi:

Vimma kertoo, että sitä jännää ja leikittää:

Lopuksi näytetään vielä, miten ollaan aivan pieni bordercollie-vauva:

Ja sitten alkaakin ralli:

Aina uusia koiria tavatessa kirkastuu, miten vauva Vimma on vielä henkisesti. Tosin Indyä kohtaan sillä on nyt ollut haastamista. Pääasiassa ne on aivan bestiksiä, mutta viimeisen parin viikon aikana ne on pöllyyttänyt pariin otteeseen toistensa karvoja. Mitään jälkeä ei ole tullut (paitsi yhdessä matsissa mulle, kun tungin kädet fiksusti koirien kuonojen väliin niskaotteen livetessä), tappelu loppuu helpolla, eikä pojille jää hampaan koloon mitään. Kahdesti Vimma on rähähtänyt keittiössä, eli ilmeisesti vahtinut jotain pöydällä olevaa ruokaa. Kerran Vimma päätti omia lattialle tippuneen sukan ja kävi Indyn karvoihin. Onneksi pojat pääasiassa on kuitenkin hyvää pataa ja eiköhän aika, ennakointi ja oikea palaute pistä rähinät kuriin.

Mitäs muuta... Indy kävi virallisessa silmä- ja polvitarkissa pari viikkoa sitten. Sari-kasvattaja oli polvet jo epävirallisesti kokeillut ja nyt haettiin virallinen 0/0 lausunto. Indylle on tullut lisää ylimääräisiä ripsiä, joista osa kuulemma aika ilkeän näköisiä. Vasenta silmää Indy silloin tällöin siristää ja pyyhkäisee tassullaan, muuten ne ei oireile. Pitänee kuitenkin tässä lähiaikoina käydä jäädyttämässä ripset kiusaamasta.


Loppuun vielä kissoja:
"Mitä kyyläät?!?!"
Pikkukisulla on lämmin suhde olkkarin patteriin
Naapurikyylät
"Jos mä tästä jo lähtisin.."
Jouduin aikoinaan luovuttamaan Savulle krääsäkorini. En taida saada sitä lähiaikoina takaisin käyttööni...

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Pari kännykkäkuvaa Vimpulasta

Vimma on ollut erinäisistä syistä häädettynä sängystä reilun viikon verran. Tänään luvan saatuaan Vimpula osasi onneksi nauttia tyypilliseen tapaansa siveästi:


Rottiksen kotiutuessa läppärin käyttö hankaloitui taas. Vimmalle tuli ”Ai miks toi on sylissä kun mamma on koneella? Minä mahdun myös!!!”-vaihe:
Läppäri sijaitsee jossain kaukana Vimman takana työpöydällä...

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Rottis

Savun poismenon jälkeen laumassa on vallinnut epätasapaino. Kulta selkeästi kaipaa lajitoveria ja koirien härkkiminen on ollut aivan mahdotonta. Savua ei kukaan voi korvata, mutta Pikku-Rotta tuli antamaan oman panoksensa meidän laumadynamiikkaan.


Pikku-Rotta on lauman ainoa narttu. Kulta onkin asian jo havainnut ja leikattu kolli kulkee kurnuttaen ympäri kämppää yrittäen ajoittain päästä Rottiksen selkään. Rotalla on kohtuullisen iso napatyrä, joka leikataan ensi viikolla. Samalla on kätevä sterkata tyttö. Jospa tuo Kullan liehittely siitä laantuisi! :D

Pikku-Rotalla on temperamenttia. Ensimmäisen päivän pentu sähisi ja murisi kaikille eläimille. Se oli selvästi sitä mieltä, että hyökkäys on paras puolustus uudessa, jännässä paikassa. Toisena päivänä koirille ei tarvinnut enää sähistä ja sitä seuraavana päivänä Kullalle rähiseminen väheni myös. Nykyään Kullalle pitää välillä kesken leikin sähähtää tai murahtaa, muuten ollaan hyvää pataa. Minua kohtaan pentu on alusta saakka ollut hellyydenkaipuinen ja leikkisä.

Koirat otti Rotan vastaan todella hyvin, varsinkin Indy yrittää kovasti kertoa kisulle olevansa sen uusi bestis. Vimmaa sai jonkin verran komentaa ja ”harhauttaa” ensimmäisinä päivinä. Se tuijotteli pentua ahkerasti pohtien mikä se on ja mitä sille tehdään. Parissa päivässä Vimma sisäisti, että uuttakaan kissaa ei jahdata, ei tökitä kovasti kuonolla, ei vainota perässä, eikä tuijotella rumasti. Pikku-Rotta saa myös juosta, kiipeillä, syödä, leikkiä ja nukkua sylissä ilman, että Vimman tarvitse paimentaa ja vahtia toimia. Pari päivää siihen meni, mutta nyt meillä on ollut jo oikein mukavaa ilman huolta kenenkään reagoinnista. On noi mun poijjaat kyllä mahtavia tapauksia!
"Siis mikä sää oot?"
Kiipeilypuun ylätasanne on rauhaisa tarkkailupaikka
Kulta on tosiaan kiinnostunut Rotasta. Se on itsekin vielä niin nuori, että se haluaisi leikkiä ja tutustua (ja tehdä pieniä kissanpentuja). Olen jopa yllättynyt, miten kivuttomasti Kulta hyväksyi uuden pennun.

Kissojen leikki on aika kilttiä ja Kulta kohtelee pentua suhteellisen nätisti. Välillä kesken leikin Rotta sähisee ja murisee, mutta Kulta ei anna sen haitata itseään. Ensimmäisinä päivinä Kulta saattoi vastata pennun rähinään, mutta ei missään vaiheessa ollut aggressiivinen sitä kohtaan. Muuten olen antanut kissojen touhuta rauhassa puuttumatta asiaan, mutta selkään kiipeämisestä komennan Kultaa.
Kulta on intoutunut painimaan lelujensa kanssa huomattavasti enemmän
Huomatkaa pieni väijyjä
"Uskaltaakohan tuohon koskea..?"
Pentu ei itse hakeudu kenenkään viereen nukkumaan, mutta vaikuttaa tyytyväiseltä saadessaan unikaverin. Indy on onnistunut myymään itsensä Rotalle täysin. Kulta ei koskaan, ikinä, milloinkaan nukkunut Savun vieressä (okei, ehkä kerran aivan ensimmäisinä päivinä), mutta Rotan viereen se käpertyy omistajan elkein.


Pikku-Rotasta muihin asioihin: Nähtiin toooooodella pitkästä aikaa Vimman Pipsa-siskoa. Kiinnittäkää erityishuomiota Pipsan sisarusrakkaaseen olemukseen ensimmäisessä kuvassa! :D


Sain eilen Vimmaa silitellessäni muistutuksen, miten liikunnan muutosten myötä pitäisi aina huomioida ruokavalio. En ole vähentänyt yhtään Vimman ruokamäärää kastroinnin jälkeen, vaikka ravinnon tarve sen johdosta vähenee. Ajattelin sen vähän tasoittavan Canicrossista johtuvaa energiatarpeen kasvua. Vimma ei suinkaan ole kastraation jälkeen lihonnut, päinvastoin. Se oli operaation aikaan muuten hyvässä kunnossa, mutta lihaksia olisi saanut olla enemmän. Nyt se on hoikistunut siitä, joten lisää lihaa aamu- ja iltapöperöihin! Vimma koittaakin aina silloin tällöin keittiössä vihjaista kuolevansa nälkään ;)

Ps. Jos jollain olisi jokin ”korrektimpi” nimiehdotus Rottikselle, se otetaan mielellään harkintaan. Pennusta tuli alustavasti Pikku-Rotta, koska se on harmaa, pieni, suipponokkainen vikisijä. Oikean nimen pohdinta on käynnissä! :D