Rottis

Savun poismenon jälkeen laumassa on vallinnut epätasapaino. Kulta selkeästi kaipaa lajitoveria ja koirien härkkiminen on ollut aivan mahdotonta. Savua ei kukaan voi korvata, mutta Pikku-Rotta tuli antamaan oman panoksensa meidän laumadynamiikkaan.

Pikku-Rotta on lauman ainoa narttu. Kulta onkin asian jo havainnut ja leikattu kolli kulkee kurnuttaen ympäri kämppää yrittäen ajoittain päästä Rottiksen selkään. Rotalla on kohtuullisen iso napatyrä, joka leikataan ensi viikolla. Samalla on kätevä sterkata tyttö. Jospa tuo Kullan liehittely siitä laantuisi! :D

Pikku-Rotalla on temperamenttia. Ensimmäisen päivän pentu sähisi ja murisi kaikille eläimille. Se oli selvästi sitä mieltä, että hyökkäys on paras puolustus uudessa, jännässä paikassa. Toisena päivänä koirille ei tarvinnut enää sähistä ja sitä seuraavana päivänä Kullalle rähiseminen väheni myös. Nykyään Kullalle pitää välillä kesken leikin sähähtää tai murahtaa, muuten ollaan hyvää pataa. Minua kohtaan pentu on alusta saakka ollut hellyydenkaipuinen ja leikkisä.

Koirat otti Rotan vastaan todella hyvin, varsinkin Indy yrittää kovasti kertoa kisulle olevansa sen uusi bestis. Vimmaa sai jonkin verran komentaa ja ”harhauttaa” ensimmäisinä päivinä. Se tuijotteli pentua ahkerasti pohtien mikä se on ja mitä sille tehdään. Parissa päivässä Vimma sisäisti, että uuttakaan kissaa ei jahdata, ei tökitä kovasti kuonolla, ei vainota perässä, eikä tuijotella rumasti. Pikku-Rotta saa myös juosta, kiipeillä, syödä, leikkiä ja nukkua sylissä ilman, että Vimman tarvitse paimentaa ja vahtia toimia. Pari päivää siihen meni, mutta nyt meillä on ollut jo oikein mukavaa ilman huolta kenenkään reagoinnista. On noi mun poijjaat kyllä mahtavia tapauksia!

"Siis mikä sää oot?"

Kiipeilypuun ylätasanne on rauhaisa tarkkailupaikka

Kulta on tosiaan kiinnostunut Rotasta. Se on itsekin vielä niin nuori, että se haluaisi leikkiä ja tutustua (ja tehdä pieniä kissanpentuja). Olen jopa yllättynyt, miten kivuttomasti Kulta hyväksyi uuden pennun.

Kissojen leikki on aika kilttiä ja Kulta kohtelee pentua suhteellisen nätisti. Välillä kesken leikin Rotta sähisee ja murisee, mutta Kulta ei anna sen haitata itseään. Ensimmäisinä päivinä Kulta saattoi vastata pennun rähinään, mutta ei missään vaiheessa ollut aggressiivinen sitä kohtaan. Muuten olen antanut kissojen touhuta rauhassa puuttumatta asiaan, mutta selkään kiipeämisestä komennan Kultaa.

Kulta on intoutunut painimaan lelujensa kanssa huomattavasti enemmän

Huomatkaa pieni väijyjä

"Uskaltaakohan tuohon koskea..?"

Pentu ei itse hakeudu kenenkään viereen nukkumaan, mutta vaikuttaa tyytyväiseltä saadessaan unikaverin. Indy on onnistunut myymään itsensä Rotalle täysin. Kulta ei koskaan, ikinä, milloinkaan nukkunut Savun vieressä (okei, ehkä kerran aivan ensimmäisinä päivinä), mutta Rotan viereen se käpertyy omistajan elkein.

Pikku-Rotasta muihin asioihin: Nähtiin toooooodella pitkästä aikaa Vimman Pipsa-siskoa. Kiinnittäkää erityishuomiota Pipsan sisarusrakkaaseen olemukseen ensimmäisessä kuvassa! :D

Sain eilen Vimmaa silitellessäni muistutuksen, miten liikunnan muutosten myötä pitäisi aina huomioida ruokavalio. En ole vähentänyt yhtään Vimman ruokamäärää kastroinnin jälkeen, vaikka ravinnon tarve sen johdosta vähenee. Ajattelin sen vähän tasoittavan Canicrossista johtuvaa energiatarpeen kasvua. Vimma ei suinkaan ole kastraation jälkeen lihonnut, päinvastoin. Se oli operaation aikaan muuten hyvässä kunnossa, mutta lihaksia olisi saanut olla enemmän. Nyt se on hoikistunut siitä, joten lisää lihaa aamu- ja iltapöperöihin! Vimma koittaakin aina silloin tällöin keittiössä vihjaista kuolevansa nälkään ;)

Ps. Jos jollain olisi jokin ”korrektimpi” nimiehdotus Rottikselle, se otetaan mielellään harkintaan. Pennusta tuli alustavasti Pikku-Rotta, koska se on harmaa, pieni, suipponokkainen vikisijä. Oikean nimen pohdinta on käynnissä! :D