Priimaa

Nyt on Vimmakin tutkitusti parasta A-luokkaa. Perjantaina suunnattiin eläinlääkäriasemalle, jossa Vimmaa odotti terveystarkastukset ja piilokivesten poisto. Ell oli polvitarkkia tehdessään sitä mieltä, että koska hän ei kiveksiä siinä tilanteessa löydä, ne ovat todennäköisesti vatsaontelossa. Minä taas olin 99,8 prosenttisen varma, että molemmat kivekset sijaitsevat nivuskanavassa. Hetken keskusteltuamme ell totesi etsivänsä palleroita vielä uudelleen Vimman ollessa rauhoituksen alaisena. Itse en myöskään Vimpulan seisoessa ole koskaan kiveksiä löytänyt, mutta koiran maatessa selällään ne löytää, jos tietää mistä etsiä. Niinhän siinä sitten kävi, että myös eläinlääkäri löysi pallerot rauhoituksen aikana nivuskanavista ja sai poistettua ne yhdestä viillosta. Operaatio oli siten isompi kuin tavallinen kastraatio, mutta vatsaontelossa olevat kivekset olisi aiheuttaneet vielä isomman leikkauksen.

Ensimmäisenä iltana Vimma oli vähän levoton; istui paikoillaan huojumassa, tärisi (ei tosin näkyvästi, mutta koskettaessa tuntui) ja itkeskeli hiljaa ajoittain. Niinpä kannoin olkkarin lattialle vilttejä, tyynyjä, peiton ja läppärin yötä varten. Nukuttiin tai "nukuttiin" Vimman kanssa siinä yhdessä yön yli. Vimpula nukkui aivan kyljessä kiinni ja herätessään pyrki vielä lähemmäs. Pisin pätkä unta oli kolme tuntia alkuyöstä, muuten Vimma heräsi tiheämmin, jolloin minäkin havahduin. Onneksi oli irtokarkkipussi ja Netflix, jota katseltiin yön pimeinä tunteina.

Vimma oli yöllä sitä mieltä, että se suoraan sanottuna helvetillinen tötsä päässä ei voi tehdä mitään - ei edes juoda vieressä olevasta vesikupista. Niinpä aina Vimman herätessä tarjoilin läähättävälle koiralle vettä Indyn matkakiposta. Tavallinen vesikippo on niin iso, että se osui kauluriin ja oli kauhistus, joten Vimman vesikippona toimi siis tämä:

Aivan on sopivan kokoinen ;)

Vimma toipuu leikkauksesta hyvällä tahdilla ja on oppinut elämään jopa kauluri-monsterin kanssa. Tänään ulkona käydessä Vimma on jo kävellyt ihan normaalisti ja yrittänyt riehua selvästi ymmärtämättä minun negatiivista asennetta kengurupomppuihin. Sisällä - osittain kauluristakin johtuen -  Vimma on hillitympi; ei yritä hyppiä mihinkään ja usein kesken liikkumisen pitää nopeasti vetää pylly alle ja ihmetellä mitä kurjuutta on tapahtunut.

Terveystarkastuksista Vimmalle tehtiin seuraavat:

Viralliset silmät       Tulos: Terve
Viralliset polvet       Tulos: 0/0
Viralliset lonkat       Tulos: B/A (Odottaa Kennelliiton vahvistusta)
Viralliset kyynärät   Tulos: 0/0 (Odottaa Kennelliiton vahvistusta)

Epävirallinen selkä  Tulos: Terve
Epäviralliset olat     Tulos: Terve

Todistettavasti siis terve koira! Kyllä jännitti odottaa tuloksia, vaikka ei sentään niin pahasti kuin Indyn kanssa pari vuotta sitten. Olin ihan varma, että olen jotenkin onnistunut rikkomaan koko sheltin (esim. koska se oli pentuaikana pari viikkoa liian lihava, pari viikkoa liian laiha, riehui ja kohelsi ym.) ja oli siten ihan varmasti vähintään C-lonkkainen, 1-kyynärinen ja löysäpolvinen minun osaamattomuuden takia. Todellisuudessahan Indyllä on lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja polvet 0/0. Silmistä löydettiin vuonna 2013 ylimääräisiä ripsiä, joista napsahti Distichiasis diagnoosiksi. Sehän on shelteillä todella yleinen vaiva, eikä ole Indyä ainakaan vielä käytännössä haitannut. Mutta kyllä koira nro 2:sen kanssa on osannut ottaa asiat vähän rauhallisemmin, eikä maalailla kauhukuvia turhaan.

Kiitos molemmille kasvattajille terveistä, hyväluontoisista ja rakkaista karvaturreista! :)