Canicross

Ihan puolueettomasti täytyy todeta, että on ne ihania <3

Koirajuoksusta on blogissa jossain kohtaa maininta sekä kuva tai kaksi, mutta tässä lisää tarinaa. Vimma treenaa Canicrossia 1 – 3 kertaa viikossa ja laji on vienyt jopa juoksua vieroksuvan omistajan mukanaan! Eihän meidän matkat ja vauhti (ainakaan vielä) päätä huimaa, mutta kivaa on. Yleensä käydään kerran viikossa treenaamassa matkaa, jolloin mennään rauhallista hölkkätahtia muutaman kilometrin verran. Pitkällä matkalla Indy ravaa kohtuullisen rivakkaa tahtia Vimman ravatessa rauhallisesti tasaisella vedolla. Indy siis juoksee mukana ilman vetovastuuta.

Viikon toinen juoksukerta keskittyy yleensä vauhtiin, jolloin otetaan lyhyempää pätkää (n. 500 m) pariin otteeseen ja minä pingon niin lujaa kuin jaksan. Silloin Indy saa mennä vauhdikasta laukkaa ja Vimma ravata kunnolla.

Indy pysyy hyvin tahdissa mukana, tosin pitkillä matkoilla säädetään vauhtia vähän Indyn jaksamista katsoen. Lyhyillä, nopeilla pätkillä minä olen ehdottomasti se, kenen takia koirat joutuu hidastelemaan.

Tavallisia lenkkejä varten koirilla on puolikuristavat pannat ja lyhyehköt nahkahihnat. Vimmalle ostin ensimmäisten juoksukertojen jälkeen kunnon vetovermeet ja olen ollut erittäin tyytyväinen ostokseen. Vimmalla on vetovaljaat ja vetohihna, joka on kiinnitetty mulla olevaan vetovyöhön. Indyllä ei mitään vetovastuuta ole, joten sillä on päällä tavalliset, hyvin istuvat Y-valjaat.

Luin lajista ennen kuin lähdettiin kokeilemaan ja ihmiset netissä tuskaili, miten hyvin koulutettujen koirien oli hirvittävä vaikea tajuta, että crossatessa saakin kiskoa! Ei ollut Vimmalla sellaista ongelmaa, tiedä sitten, johtuiko koulutustasosta vai mistä ;) Vimpula tajusi parin kiskaisusta tulleen kehun jälkeen sitä kehuttavan juurikin siitä, mitä se aina haluaisi tehdä, muttei raukkaparka koskaan saa. Veto pysyy hyvin pidemmänkin matkan ja nyt vähän kokemusta saatuaan Vimma ei enää kuluta suurinta osaa energiastaan alussa, kun pitäisi vaan päästä meneen täysii!!!! Toki välillä jostain ojanpenkalta leijailee ihana haju, jota pitäisi tutkia, mutta Vimma selkeästi kokee juoksemisen/vetämisen itsessään niin palkitsevana, että ei se juurikaan turhia hidastele menoluvan saatuaan.

Hauskuuden lisäksi vetojuoksusta on ollut myös hyötyä. Koirilla kävi vakkarihieroja tässä pari viikkoa sitten. Indyn lihaksisto oli hyvässä kunnossa, kuten oli myös parilla viime kerralla. Vimma sen sijaan on aina ollut vähän kireänä, mutta nyt pieni borderi oli huomattavasti paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin :)

Ja nyt Canicross-pläjäyksen jälkeen kauhea kasa kuvia, joista yksikään ei liity aiheeseen ;)

Pienin ja isoin päiväunilla sängyssä.

Kätevän kokoisia nuo pienet kissat...

Kullalla on omasta mielestään täysi oikeus tulla syliin toisen päälle nukkumaan. Pikkukissa on kerran yrittänyt samaa

Häntä on kyllä maailman paras lelu. Oli se sitten oma tai kaverin

Kulta selkeästi arvostaa tilannetta

"Siis en varmasti koskenutkaan sun häntään!"

Demi-Rotta uskoo suojaväriinsä betoniviidakossa ;)

Kulta hoksasi hihnan. Ihanaa.

Lenkkeilijä käveli pihan ohi. Vahtikissa pitää tilannetta tarkasti silmällä

Kerjääminen on taas palkittu.

Tosin eihän kissat kerjää, kuten tästäkin videosta nähdään:

Kissat ei kerjää-video

Kissoista koiriin:

Vimma ja Vimman kieli, taas.

Valpas bordercollie paimentaa laumaansa. Tai tuhma teinikoira väijyy pieniä viattomia shelttejä

Ensin on kivaa hengata...

Mutta kun kamera vaan jatkaa räpsymistä, menee huulet mutruun

<3