Hyppytekniikkaa ja shoppailua

Niistä on elämä koostunut viime päivinä. Sunnuntaina kuusi Dreamoor-koiraa kerääntyi tänne Keski-Suomeen treenailemaan hyppytekniikkaa. Vimman (ja Indyn) kanssa olen hirveän vähän tehnyt mitään hyppyharjoittelua, joten oli mukava saada vinkkejä koulutuksesta. Vimma suhtautui uuteen halliin, kouluttajaan ja tehtäviin samalla tavoin kuin yleensäkin. Eli siis tyylillä: ”Kyllähän mie voin nämä esteet hyppiä, mutta jos mie meen vähän tälleen hittaammanlaisesti ja pohdiskellen..” Vimpulahan on monissa uusissa tilanteissa hieman varautunut ja kaipaa hetkisen aikaa tuumailuun. Kun Pimu (kyllä, Vimmalle on tullut noinkin miehekäs lempinimi monen mutkan kautta. Raukkaparka) oli saanut pari kertaa rauhassa juosta ensimmäisen hyppysarjan läpi, alkoi myös rohkeutta ja vauhtia löytyä.

Huomasi kyllä, ettei olla keskitytty hyppyihin. Pieni borderi ei osannut yhtään lukea, millä korkeudella rima on tai suhteuttaa hyppyään. Vimma hyppäsi yhtä korkealle oli este 15 cm tai 35 cm. Kuulemma tyypillinen kokemattoman koiran ongelma, harjoittelu vaihtelevilla korkeuksilla pitäisi auttaa.

Treenikuvat: Sanna Hyytiäinen

Odottelemassa lähtölupaa

"Haa! Tuolla on nami!"

Vimman sisaruksia oli tietenkin ihana nähdä! Olen aina pitänyt itseäni enemmän uroksiin mieltyneenä, mutta Vimpulan siskot oli kyllä niin hurmaavia neitejä, että kyllähän sellaisen tytön ottaisi ilomielin laumaan sitten joskus tulevaisuudessa... Toki olihan myös pojat aivan ihania tapauksia!

Tänään me lähdettiin työpäivän jälkeen shoppailemaan. Tarkoitus oli antaa Indylle vähän omaa aikaa ja kävellä sen kanssa läheisen ostoskeskuksen lemmikkitarvikeliikkeeseen ostamaan uusi heijastinliivi. Matkan varrelle osuu kenttä, jossa ajattelin ottaa pienen treenin. Tarkistin kuitenkin juuri ennen lähtöä Vimman liivin ja kas vain, pieni borderi oli ehtinyt jossain vaiheessa tuunaamaan hampaillaan sen lukon rikki. Se on tapahtunut joskus aikoja sitten, nykyisin Vimpula ei enää pura energiaansa tuhoamiseen. Vimma lähti siis mukaan sovittelemaan ja matkalla otettiin vaan pikaisesti vähän ”ryhmä-” (eikös kaksi koiraa ole jo melkein ryhmä?) istumista ja makuuta.

Vimma shoppaili ihan hyvin käytöstavoin, mitä nyt myyjä meinasi olla liian ihana ja Pimun oli äärimmäisen vaikeaa olla kipuamatta syliin. Hienosti Vimpula antoi vieraassa paikassa, vieraan ihmisen sovitella vierasta vaatetta päälleen. Indy leikki fiksua aikuista koko reissun. Se oli varmaan toista kertaa elämässään ostoskeskuksessa, mutta sitä ei olisi mitenkään voinut päätellä. Pätevä pieni shetlantilainen käveli rennosti vieressä aivan kuin touhu olisi päivittäistä. Indy onkin kyllä aina ollut rohkea ja avoin kaveri, joka ei turhista hätkähdä. Ihana karvapallo <3 (josta ajoittain tekisi mieli tehdä karvalapaset)

Tällainen liivi päädyttiin ostamaan lähinnä koska sen heijastimet näkyy hyvin Indyn turkista huolimatta.

Hahaa! Kerrankin tyhmä kuva aina poseeraavasta Indystä!

Ja kaveri sai tietty samanlaisen liivin.

Naapuri tuli pihalle. Vimma taistelee itsensä kanssa: Karkaanko moikkaamaan vai en..?

Vimma Nuuskahuuli

"Ai naurat mulle vai..?"

<3

Vimma ja hänen säkenöivä älynsä ;)

Loppuun todisteita siitä, miten lellittyjä kakaroita täällä elää. Koirat saa tulla sänkyyn vain erikoisluvalla, (Indy kärähtää silloin tällöin luvattomasta oleilusta, Vimmaa en ole koskaan nähnyt sängyssä ilman lupaa) mutta kun lupa heltiää, siitä otetaan kaikki irti. Indyn paikka sängyssä vaihtelee, mutta Vimpula tulee aina tuohon samalle paikalle. Ja jos Hänen Korkeutensa tyyny sattuu jo olemaan mulla käytössä, makuulle asettautumista säestää syvät huokailut.