FAQ

Tällaisen pienen eläintarhan omistajana saan vastailla uusien tuttavuuksien kanssa hyvin usein samoihin kysymyksiin, joten voisin tännekin höpötellä asiat.

Teillä on varmaan ihan hirveesti vilinää ja vilskettä jatkuvasti?

No ei. Pääasiassa meillä on hyvinkin rauhallista. Toki koirat ja kissat innostuu välillä leikkimään vaihtelevilla kokoonpanoilla, mutta jos keskenään ollaan kotona, niin ihan rauhallista menoa täällä on. Jonkun ihanan vieraan tullessa asia on vähän eri; Indy ja Vimma pyörii vieraan jaloissa kerjäten huomiota ja Kulta menee itsevaltiaan oikeuksin koirien ohi ja kipuaa istuuntuneen vieraan syliin. Savu tuijottelee yleensä kiipeilypuustaan kiinnostuneena, mutta hyvin tyytyväisenä omaan rauhaan.

Eihän niitä kaikkia voi keskenään jättää ilman valvontaa?

Voi ja ei. Lyhyet yksinolot porukka saa pyöriä keskenään ilman eristyksiä. Mutta esimerkiksi työpäivien ajan kissat ja koirat on eri huoneissa. En luota ihan täysin siihen, että tylsistyessä porukan tyhmyys ei tiivistyisi, vaikka mitään läheltä piti -tilanteita ei ole ollutkaan.

Kuka teillä on pomo?

Kullan mielestä ehdottomasti Kulta. Savu on vähän kummallinen katti, en usko sen uhraavan ajatuksia sellaiseen. Vimman ja Indyn mielestä minä.

Onko ollut ongelmia kissojen ja koirien välillä?

Yllättävää kyllä ei. Valmistauduin henkisesti paljon haastavampaan alkuun, mutta meillä kissat on omineet koirien tapoja, koirat kissojen tapoja ja elämä luonnistuu hyvin ilman ristiriitoja.

Eikö niihin mene ihan hirveesti aikaa?

Joo ja ei. Tokihan niihin saa kulutettua aikaa silloin kun haluaa. Toisaalta jos on kiirettä/ei vaan huvita, niin kaikki nelijalkaiset pärjää myös vähällä panostamisella. Eli aikaa kuluu vaihtelevasti. Tosin eipä mulle tuollaista laumaa olisi tullut, jos en tykkäisi niiden kanssa touhuta.

Eikö niihin mene ihan hirveesti rahaa?

Menee. Tällä viikolla on pyörähdetty molempien koirien kanssa eläinlääkärissä, tilattu yhteensä 14 kg ruokaa ja 40 kg kissanhiekkaa + muuta sälää. Huomenna turistiksi Jyväskylän kansainväliseen näyttelyyn, missä varmasti uppoaa rahaa ja ensi viikolla olisi vielä kissoilla aika eläinlääkäriin. Ai niin, pitäisi myös tilata koirille fyssari ja talveksi taas varata aikoja koirauimalaan. Saisihan noi eläimet pienemmälläkin budjetilla hoidettua, mutta toisaalta voisi ne rahat varmaan huonompiinkin asioihin käyttää.

Kissat on taas kasvaneet kovasti. Kulta on ehdottomasti ahnein olento, minkä olen koskaan tavannut. Luulin aikoinaan Indyn olevan ahne, kunnes Vimma tuli taloon. Vimpula oli pentuna kova omimaan ja puolustamaan mitään etäisesti syötävää muistuttavaa, mutta tiukan puuttumisen myötä taipumus ei tule enää niin vahvasti esiin. Kulta jättää Vimmankin varjoonsa. Se on käytöksestä päätelleen 24/7 nälkäkuoleman partaalla ja täysin hävytön. Kulta on murtautunut keittiön kaappeihin pariin otteeseen ja hirveän murinan saattelemana mussuttanut onnellisena herkkuja kitaansa. Kerran se nappasi vielä kääreissä ja pussissa olevan Subway-leivän pöydältä ja juoksi kauheaa rähinää pitäen sängyn alle!

Kulta on vilpittömän vakuuttunut, että hän on oikeutettu ihan kaikkeen ja muu eliökunta – minä mukaan lukien – on olemassa vaan toteuttaakseen hänen jokaisen toiveensa. Kulta on ehdottomasti ärsyttävin elukka, jonka olen kohdannut, mutta omalla tavallaan myös ehkä valloittavin persoona! Kullan lempipaikka on sylissä tai kainalossa, mihin se oikein sulaa huristen ja kiehnäten. Ja jos rapsutuksia ei kiehnäämisestä huolimatta tule, huomiota saa ainakin puraisemalla laiminlyövää ihmistä nenästä!

Kulta hyppää yleensä aina syliin tietokoneella ollessani ja Vimma on tästä ottanut ymmärtääkseen, että jos syli on vapaa, siihen voi yrittää ängetä. Vimma aloittaa istumalla viereen lattialle ja tökkimällä mua jalkaan. Jos se ei tuota tulosta, Vimpula siirtyy viereisen kevythäkin päälle istumaan ja tuijottamaan. Jos intensiivinen tuijotuskaan ei auta, lähtee tassu tunnustelemaan. Tassulla tökitään kättä tai jalkaa ja jos vieläkään ei tule reaktiota, Vimpula laittaa tassun syliin ja alkaa varaamaan sille painoa. Tässä vaiheessa on jo pakko reagoida, muuten toiseen meistä sattuu. Voin muuten sanoa, että yli 20 kiloa bordercollieta sylissä häiritsee vähän eri mittakaavassa kuin 3 kiloa kissaa ;)

Savuakin saa nykyään hoitaa! Eihän Savu koskaan ole arkaillut ihmisiä, sitä ei vaan kiinnosta lähentely. Nykyisin erakko saattaa tulla jopa pari kertaa päivässä viereen kiehnäämään. Sylissä Savu ei viihdy edelleenkään, mutta tulee usein illalla viereen nukkumaan.

Pojilla on hieman eri tekniikka paikkamakuussa.

Indyn tyyli:

Pää voi vähän kääntyillä, mutta muuten shetlantilainen pitää terhakan poseerauksen.

Vimma taas on ensimmäiset kolme sekuntia ihan messissä: Hei kivaa, me treenataan! Kato mä osaan!

Neljännen sekunnin kohdalla ilme alkaa muuttua:

Loput ajasta meneekin sitten näin: Tää on tylsääääää! Kuinka kauan vielä???

Taas loppuun kuvapläjäys

ps. Vimpula on ollut viimeisen vuorokauden ihan fiiliksissä lumesta. Mitenkäs sisarukset on reagoineet outoon peitteeseen maassa?