Day of Beauty and Relaxation

Uhosin perjantaina töissä, että todella lyhyen työpäivän ansiosta mulla on hyvin aikaa ja energiaa siivota kotona. Noh, kotona siivous ei enää houkutellutkaan erityisemmin. Onneksi koirat pelastivat siltäkin kauheudelta. Ihan sattumalta siivousinspiraatiota odotellessa huomasin, miten epäsiisteiksi koirapojat olivat päässeet. Eihän siinä sitten muu auttanut, kuin lykätä siivous toiseen päivään ja käydä koirien kimppuun.

Toimenpiteet:

Kynsien leikkaus,

Turkin harjaus (Vimmalla käytännössä hännän harjaus, muualla ei ole karvaa tarpeeksi)

Korvatakkujen selvitys (Vimma)

Korvakarvojen leikkaaminen

Tassukarvojen selvitys ja kampaaminen (Indy)

Tassukarvojen leikkaaminen (Indy)

Pesin pojat ehkä kuukausi sitten, joten siltä ne välttyivät. Eipä noita muutenkaan tule usein pestyä, silloin kun on jotain erityistä syytä. Kuten silloin vähän aikaa sitten, kun Vimma metsälenkillä säntäsi hirveää kyytiä pusikkoon, eikä meinannut millään malttaa tulla pois. Tullessaan Vimma oli aivan innoissaan ja ryntäsi kiehnäämään kylkeen. Ikävä kyllä hirvittävä haju rekisteröityi liian myöhään ja hämärässä näköaisti ei ollut parhaimmillaan. Koiran koko selkä ja oikea kylki oli ihmisestä lähtöisin olevassa ruskeassa eritteessä. Ihanaa. Ja toki sitä oli kiehnäämisen jälkeen myös mun vaatteissa. Vimma-raukka, joka oli mielestään löytänyt aivan ihanaa parfyymiä joutui jostain kumman syystä pesuun kotona.

Bortsujen JTO:hon tulisi ehdottomasti lisätä edellämainittua käytöstä aiheuttavan geenin löytäminen ja eristys. Tämä on kuulemma rodussa laajasti esiintyvä ominaisuus! Geenin voisi korvata shelteiltä (tai ainakin Indyltä) löytyvällä geenillä, joka ilmentyy paljon miellyttävämpänä käytöksenä: ”Hyi, en tule oikotietä, koska se on märkä/liejuinen/kylmä/muuten vain epämiellyttävä. Kierrän mieluummin viisinkertaisen matkan kuivia polkuja pitkin ja pysyn siistinä.”

Metsä-episodia seuraavana aamuna meille sattui lenkillä pieni koordinaatio-erhe ja Vimma päätyi merkkaamaan Indyn kyljen. Eli Indy pääsi vuorostaan pesulle. Uroskoiran omistamisen iloja.

Kissat selvisivät perjantaina pelkällä kynsien leikkuulla, mutta tiistaina kisuilta leikattiinkin jotain ihan muuta. Molemmat katit on nyt kastroitu ja toimenpiteestä hyvin toipuneet. Kulta oli eläinlääkärissä oma itsensä ja kehräsi niin lujaa taukoamatta, ettei edes sydänääniä saatu kuunneltua. Savu taas seisoi tutkimuksen ajan hyvin epäluuloisena hiljaa paikallaan.

Kaunistautumisen jälkeen koirapojat treenasivat pienet pihatokot. Indylle tein kokeenomaisesti (tosin ajoittain palkaten) avoimen liikkeet ja Vimmalle samalla tyylillä alokkaan hommat. Treenien jälkeen ajattelin ottaa pojista pari kuvaa, Vimma vaan ei ollut kovin innokkaana poseeraamassa.

Ennen

Indyn kaulus on yleensä ihan kauheessa kunnossa. Siitä nimittäin saa Vimman mielestä parhaan otteen painiessa.

 

Jälkeen:

Luovutin. Muutenkin kuvat oli tällaisia: