Temppuja!

Sää on mitä kurjin, mutta intoa riittää tehdä. Tänään Vimma on opetellut kaksi uutta temppua ja Indy verestänyt vanhoja taitoja. Päätin kuvata "kerralla purkkiin"-tyylillä ja ensimmäinen videoitu suoritus julkaistaan kävi miten kävi. Noh, "kerralla purkkiin"-tulokset ovat siis tässä:

Vimma herätettiin päiväunilta avaamaan ovi:

Ovi-video

Vimma opetteli tänään sukkien riisumista. Olen kuitenkin niin kiintynyt varpaisiini, että harjoitukset tehtiin paksuilla tossuilla.

Sukkakisa Indy vs Vimma

Sukkakisa-video

Pakko ottaa revanssi:

Sukkarevanssi-video

Vimman toinen uusi juttu oli valojen räpsyttely makkarissa. Nopeasti se tämänkin oppi, vaikka pari "kömmähdystä" sattui kuvauskertaan:

Valo-video

Indy muisteli nurkassa häpeämistä:

Nurkkaan-video

Indy muisteli myös laatikoiden sulkemista:

Kiinni-video

ps. tulihan kaikille varmasti selväksi, että "taitava" on meidän treeneissä ahkerasti käytössä :D

pps. pitänee kohta vaatia kennelliitolta oikaisua Indyn värin suhteen. Pohjavillan kadottua ja pitkän päällyskarvan jäätyä, ei tuota oikein voi uskottavasti soopeliksi väittää ;)

Hankikantoa, aurinkoa ja kissoja

Tänään lähdettiin aamusta reippailemaan metsikköön. Osa reitistä oli aivan sulaa, osa jäässä, mutta onneksi oli myös hankikanto!

Satuin olemaan hyvällä tuulella ja poikkeuksellisesti annoin vieraalle koirakolle luvan tulla tutustumaan. Yleensä vältellään tuntemattomia koiria, koska ihmiset ei välttämättä osaa lukea lemmikkejään + ikinä ei tiedä miten vieraiden koirien kemiat osuu yksiin.

Indy ja vieras uros haistoivat toisiaan ja that's it. Myöhemmin Indiana vähän yritti toimia leikkipoliisina, mutta kaveri ei välittänyt pienestä pörriäisestä.

Vimmalla aikuisten koirien tapaaminen sujuu miltei aina samalla kaavalla.

Toinen koira viestii olevansa kakaraa korkea-arvoisempi:

Vimma kertoo, että sitä jännää ja leikittää:

Lopuksi näytetään vielä, miten ollaan aivan pieni bordercollie-vauva:

Ja sitten alkaakin ralli:

Aina uusia koiria tavatessa kirkastuu, miten vauva Vimma on vielä henkisesti. Tosin Indyä kohtaan sillä on nyt ollut haastamista. Pääasiassa ne on aivan bestiksiä, mutta viimeisen parin viikon aikana ne on pöllyyttänyt pariin otteeseen toistensa karvoja. Mitään jälkeä ei ole tullut (paitsi yhdessä matsissa mulle, kun tungin kädet fiksusti koirien kuonojen väliin niskaotteen livetessä), tappelu loppuu helpolla, eikä pojille jää hampaan koloon mitään. Kahdesti Vimma on rähähtänyt keittiössä, eli ilmeisesti vahtinut jotain pöydällä olevaa ruokaa. Kerran Vimma päätti omia lattialle tippuneen sukan ja kävi Indyn karvoihin. Onneksi pojat pääasiassa on kuitenkin hyvää pataa ja eiköhän aika, ennakointi ja oikea palaute pistä rähinät kuriin.

Mitäs muuta... Indy kävi virallisessa silmä- ja polvitarkissa pari viikkoa sitten. Sari-kasvattaja oli polvet jo epävirallisesti kokeillut ja nyt haettiin virallinen 0/0 lausunto. Indylle on tullut lisää ylimääräisiä ripsiä, joista osa kuulemma aika ilkeän näköisiä. Vasenta silmää Indy silloin tällöin siristää ja pyyhkäisee tassullaan, muuten ne ei oireile. Pitänee kuitenkin tässä lähiaikoina käydä jäädyttämässä ripset kiusaamasta.

Loppuun vielä kissoja:

"Mitä kyyläät?!?!"

Pikkukisulla on lämmin suhde olkkarin patteriin

Naapurikyylät

"Jos mä tästä jo lähtisin.."

Jouduin aikoinaan luovuttamaan Savulle krääsäkorini. En taida saada sitä lähiaikoina takaisin käyttööni...

Pari kännykkäkuvaa Vimpulasta

Vimma on ollut erinäisistä syistä häädettynä sängystä reilun viikon verran. Tänään luvan saatuaan Vimpula osasi onneksi nauttia tyypilliseen tapaansa siveästi:

Rottiksen kotiutuessa läppärin käyttö hankaloitui taas. Vimmalle tuli ”Ai miks toi on sylissä kun mamma on koneella? Minä mahdun myös!!!”-vaihe:

Läppäri sijaitsee jossain kaukana Vimman takana työpöydällä...

Rottis

Savun poismenon jälkeen laumassa on vallinnut epätasapaino. Kulta selkeästi kaipaa lajitoveria ja koirien härkkiminen on ollut aivan mahdotonta. Savua ei kukaan voi korvata, mutta Pikku-Rotta tuli antamaan oman panoksensa meidän laumadynamiikkaan.

Pikku-Rotta on lauman ainoa narttu. Kulta onkin asian jo havainnut ja leikattu kolli kulkee kurnuttaen ympäri kämppää yrittäen ajoittain päästä Rottiksen selkään. Rotalla on kohtuullisen iso napatyrä, joka leikataan ensi viikolla. Samalla on kätevä sterkata tyttö. Jospa tuo Kullan liehittely siitä laantuisi! :D

Pikku-Rotalla on temperamenttia. Ensimmäisen päivän pentu sähisi ja murisi kaikille eläimille. Se oli selvästi sitä mieltä, että hyökkäys on paras puolustus uudessa, jännässä paikassa. Toisena päivänä koirille ei tarvinnut enää sähistä ja sitä seuraavana päivänä Kullalle rähiseminen väheni myös. Nykyään Kullalle pitää välillä kesken leikin sähähtää tai murahtaa, muuten ollaan hyvää pataa. Minua kohtaan pentu on alusta saakka ollut hellyydenkaipuinen ja leikkisä.

Koirat otti Rotan vastaan todella hyvin, varsinkin Indy yrittää kovasti kertoa kisulle olevansa sen uusi bestis. Vimmaa sai jonkin verran komentaa ja ”harhauttaa” ensimmäisinä päivinä. Se tuijotteli pentua ahkerasti pohtien mikä se on ja mitä sille tehdään. Parissa päivässä Vimma sisäisti, että uuttakaan kissaa ei jahdata, ei tökitä kovasti kuonolla, ei vainota perässä, eikä tuijotella rumasti. Pikku-Rotta saa myös juosta, kiipeillä, syödä, leikkiä ja nukkua sylissä ilman, että Vimman tarvitse paimentaa ja vahtia toimia. Pari päivää siihen meni, mutta nyt meillä on ollut jo oikein mukavaa ilman huolta kenenkään reagoinnista. On noi mun poijjaat kyllä mahtavia tapauksia!

"Siis mikä sää oot?"

Kiipeilypuun ylätasanne on rauhaisa tarkkailupaikka

Kulta on tosiaan kiinnostunut Rotasta. Se on itsekin vielä niin nuori, että se haluaisi leikkiä ja tutustua (ja tehdä pieniä kissanpentuja). Olen jopa yllättynyt, miten kivuttomasti Kulta hyväksyi uuden pennun.

Kissojen leikki on aika kilttiä ja Kulta kohtelee pentua suhteellisen nätisti. Välillä kesken leikin Rotta sähisee ja murisee, mutta Kulta ei anna sen haitata itseään. Ensimmäisinä päivinä Kulta saattoi vastata pennun rähinään, mutta ei missään vaiheessa ollut aggressiivinen sitä kohtaan. Muuten olen antanut kissojen touhuta rauhassa puuttumatta asiaan, mutta selkään kiipeämisestä komennan Kultaa.

Kulta on intoutunut painimaan lelujensa kanssa huomattavasti enemmän

Huomatkaa pieni väijyjä

"Uskaltaakohan tuohon koskea..?"

Pentu ei itse hakeudu kenenkään viereen nukkumaan, mutta vaikuttaa tyytyväiseltä saadessaan unikaverin. Indy on onnistunut myymään itsensä Rotalle täysin. Kulta ei koskaan, ikinä, milloinkaan nukkunut Savun vieressä (okei, ehkä kerran aivan ensimmäisinä päivinä), mutta Rotan viereen se käpertyy omistajan elkein.

Pikku-Rotasta muihin asioihin: Nähtiin toooooodella pitkästä aikaa Vimman Pipsa-siskoa. Kiinnittäkää erityishuomiota Pipsan sisarusrakkaaseen olemukseen ensimmäisessä kuvassa! :D

Sain eilen Vimmaa silitellessäni muistutuksen, miten liikunnan muutosten myötä pitäisi aina huomioida ruokavalio. En ole vähentänyt yhtään Vimman ruokamäärää kastroinnin jälkeen, vaikka ravinnon tarve sen johdosta vähenee. Ajattelin sen vähän tasoittavan Canicrossista johtuvaa energiatarpeen kasvua. Vimma ei suinkaan ole kastraation jälkeen lihonnut, päinvastoin. Se oli operaation aikaan muuten hyvässä kunnossa, mutta lihaksia olisi saanut olla enemmän. Nyt se on hoikistunut siitä, joten lisää lihaa aamu- ja iltapöperöihin! Vimma koittaakin aina silloin tällöin keittiössä vihjaista kuolevansa nälkään ;)

Ps. Jos jollain olisi jokin ”korrektimpi” nimiehdotus Rottikselle, se otetaan mielellään harkintaan. Pennusta tuli alustavasti Pikku-Rotta, koska se on harmaa, pieni, suipponokkainen vikisijä. Oikean nimen pohdinta on käynnissä! :D

Vimma vs. Rotumääritelmä

Bordercollien rotumääritelmässä kerrotaan ilmeen olevan lempeä, innokas, valpas ja älykäs. Jokainen tehköön kuvasta omat päätelmänsä.. ;)

Elämän on jatkuttava

Ikävä on iso ja Savu tulee aina elämään muistoissa, mutta elämä jatkaa kulkuaan. Biopsiassa ei näkynyt merkkejä kasvaimesta, joten syynä lienee virus. Viruksista pääepäily on fipissä. Koronavirus on kissoilla hyvin yleinen (noin 90% kissoista saa viruksen) ja eri tutkimusten mukaan 5 – 10 prosentilla virus mutatoituu fipiksi eli kissan tarttuvaksi vatsakalvontulehdukseksi. Nimestään huolimatta fip ei tartu, vaan koronavirus. Sairauteen ei ole hoitoa. Se on äärimmäisen harvinainen 1 – 2 kissan talouksissa ja koronaviruksen mutatoitumiseen ja kissan sairastumiseen fipiin oletetaan vaikuttavan ainakin seuraavat kolme seikkaa:

1. Koronaviruksen ärhäkkyys. Viruksesta on eri kantoja, joista toiset ovat virulentimpia kuin toiset.
2. Geneettinen alttius. Immuunipuolustus on geneettisesti joillain kissoilla heikompi.
3. Ympäristö/stressi. Kantajalla taudin voi aiheuttaa lisääntynyt stressi esim. leikkaus.

Koepalasta voidaan tehdä vielä jatkotutkimus, jolla fip-epäily saataisiin ilmeisesti varmistettua. Soittelen maanantaina hoitaneelle eläinlääkärille ja mietitään varmistetaanko diagnoosi vielä näin. Verikokeen tulokset puhuvat myös vahvasti fipin puolesta, vaikka oirekuva ei Savulla ihan yksi yhteen taudinkuvan kanssa osunut. Fipistä on kaksi muotoa; kuiva ja märkä. Savulla epäillään kuivaa muotoa, jonka oireet ovat moninaisemmat ja hankalammin diagnosoitavissa. Fip on minulle kaksipiippuinen diagnoosi; kissan menettäminen noin kauheaan tautiin on traagista ja aiheuttaa pelkoa Kullan puolesta. Toisaalta myös hieman helpottaa itsesyytöksiä ”jos vain olisin aikaisemmin jotain oireita nähnyt”, koska taudille ei olisi ollut parannuskeinoa.

Monet itkut on itketty ja eläimiä halailtu. Olen erittäin kiitollinen lemmikeistäni, jotka ovat auttaneet jo monen huolen ja murheen läpi. Onneksi kaiken surun ja stressin keskellä olen saanut laadukasta tassuterapiaa karvaisilta kavereilta <3

Savusta vielä pari kuvaa:

Joskus piti ottaa kunnia veljen tuhoamasta lintulelusta

Pahvilaatikot oli tosi pop

Oli ne isoja

tai pieniä 

Indy oli myös aina tosi ihana ja vähintään kerran vuorokaudessa piti käpertyä shelttikaverin kylkeen. Kuvassa varmaan ainoa kerta ikinä, kun Kulta on liittynyt seuraan.

 Vimma oli luotettava unikaveri, vaikka ei yhtä pehmeä kuin Indy.

Vimman vieressä oli turvallista olla pieni ja uupunut.

Kulta oli veli. Vaikka se oli välillä liian raisu ja pomotteleva, piti senkin antaa jättää jäähyväiset viimeisenä iltana.

Koko lauma on reagoinut Savun poistumiseen. Kulta leikkii koirien kanssa tavallista enemmän, on vähän levottomampi ja hakee läheisyyttä vielä normaaliakin vaativammin. 

Varsinkin Vimmaa on Kullan mielestä ihana "aktivoida."

Videot:

Vimma: mutku mä haluun Ihan tahallaan Vimman eteen lelun kanssa. En tiedä miten hyvin videolta välittyy, mutta Vimpulan tuijotus ei ole tuossa rumaa.

Kuka on pomo Tää on ollut todella yleistä viime päivinä. Varsinkin iltaisin pitää "ottaa matsia."

Vimmalle riitti, joten seuraavana vuorossa Indy

Jostain kumman syystä Indykään ei kauaa jaksanut Kultaa

"Miksei nuo ymmärrä mua? "

Kiipeilypuun ylimmältä tasolta on hyvä vahtia alamaisia

Keskiviikkona Kulta jäi ensimmäistä kertaa huutamaan koirien päästessä aamulenkille. Tullessamme kotiin Kulta huusi vähän lisää ja hyppäsi lattialta suoraan syliin kehräämään. Se reppana ei ole koskaan joutunut olemaan ihan ypöyksin. Jos koirat jää kaveriksi, Kulta ei stressaa. Mutta jos se jää ihan ilman seuraa, sille iskee jonkinasteinen eroahdistus. Feliway-haihdutin (eli siis kuin kissojen versio koirien adaptil-haihduttimisesta) on ollut keskiviikosta asti seinässä, mutta silti Kulta reagoi yksin jäämiseen. Ei enää niin vahvasti, mutta kuitenkin.

Savu nukkui tosi usein koirien vieressä tai lähellä. Nyt Vimma ja Indy on selkeästi hakeneet toisiltaan enemmän läheisyyttä. Tätä näkyä en ollut nähnyt koskaan ennen:

Jopa Kulta kävi hetken lepäilemässä koirien kanssa. Arvatkaa kuinka nopeasti se poistui tyynyksi jouduttuaan :D

Vimmalla on uusi harrastus. Koirajuoksu eli Canicross. Juoksupätkät on vielä lyhyitä, jotta homma pysyy koirasta kivana ja huonokuntoinen omistaja perässä. Indy juoksee ilman vetovastuuta mukana.

Pari huonoa kännykkäkuvaa kävelypätkältä.

Kokeiltiin neljässä eri liikkeessä vetovaljaita ja pyydettiin suosituksia tutuilta, mutta mikään ei meinannut sopia. Jos valjaat oli selästä sopivat mittaiset, oli ne edestä kuristavat. Jos taas kaulan ja rintakehän mitat oli hyvät, loppui koiralta selkä ennen valjaita. Vihdoin löydettiin kummallisen näköiset valjaat, mitä kukaan ei ollut suositellut,  mutta nepä oli sopivat! Edestä valjaat on todella hyvät, takaa ehkä pari senttiä liian pitkät, mutta ehdottomasti parhaat mitkä löydettiin ilman mittatilausta.

Vimmasta uusi laji hakkaa kaikki muut 100 – 0. Mutta tosin vaan silloin, kun saa mennä täysii!!! Kun joutuu ravaamaan rauhassa, pitää välillä tuskastuneena vilkuilla hidastelevaan kaksijalkaiseen.

Luettiin Vimman kanssa Fiona-siskon blogia tässä jokin aika sitten, jossa Fiona teki matkaa Kiinaan. Savun sairastaessa ja minun stressatessa ja tiuskiessa Vimma selkeästi harkitsi kotoa karkaamista ja treffien tekoa Kiinaan:

"Saiskohan tästä hyvän tunnelin aikaiseksi..?"

"Ei, kyllä tässä on parempi kohta."

"On tää toisaalta aika rankkaa hommaa. Pitäisköhän mun vielä antaa näille tyypeille yks mahis, vaikka se sisko olis ihan mahtava leikkikaveri..?"