Elämän on jatkuttava

Ikävä on iso ja Savu tulee aina elämään muistoissa, mutta elämä jatkaa kulkuaan. Biopsiassa ei näkynyt merkkejä kasvaimesta, joten syynä lienee virus. Viruksista pääepäily on fipissä. Koronavirus on kissoilla hyvin yleinen (noin 90% kissoista saa viruksen) ja eri tutkimusten mukaan 5 – 10 prosentilla virus mutatoituu fipiksi eli kissan tarttuvaksi vatsakalvontulehdukseksi. Nimestään huolimatta fip ei tartu, vaan koronavirus. Sairauteen ei ole hoitoa. Se on äärimmäisen harvinainen 1 – 2 kissan talouksissa ja koronaviruksen mutatoitumiseen ja kissan sairastumiseen fipiin oletetaan vaikuttavan ainakin seuraavat kolme seikkaa:

1. Koronaviruksen ärhäkkyys. Viruksesta on eri kantoja, joista toiset ovat virulentimpia kuin toiset.
2. Geneettinen alttius. Immuunipuolustus on geneettisesti joillain kissoilla heikompi.
3. Ympäristö/stressi. Kantajalla taudin voi aiheuttaa lisääntynyt stressi esim. leikkaus.

Koepalasta voidaan tehdä vielä jatkotutkimus, jolla fip-epäily saataisiin ilmeisesti varmistettua. Soittelen maanantaina hoitaneelle eläinlääkärille ja mietitään varmistetaanko diagnoosi vielä näin. Verikokeen tulokset puhuvat myös vahvasti fipin puolesta, vaikka oirekuva ei Savulla ihan yksi yhteen taudinkuvan kanssa osunut. Fipistä on kaksi muotoa; kuiva ja märkä. Savulla epäillään kuivaa muotoa, jonka oireet ovat moninaisemmat ja hankalammin diagnosoitavissa. Fip on minulle kaksipiippuinen diagnoosi; kissan menettäminen noin kauheaan tautiin on traagista ja aiheuttaa pelkoa Kullan puolesta. Toisaalta myös hieman helpottaa itsesyytöksiä ”jos vain olisin aikaisemmin jotain oireita nähnyt”, koska taudille ei olisi ollut parannuskeinoa.

Monet itkut on itketty ja eläimiä halailtu. Olen erittäin kiitollinen lemmikeistäni, jotka ovat auttaneet jo monen huolen ja murheen läpi. Onneksi kaiken surun ja stressin keskellä olen saanut laadukasta tassuterapiaa karvaisilta kavereilta <3

Savusta vielä pari kuvaa:

Joskus piti ottaa kunnia veljen tuhoamasta lintulelusta

Pahvilaatikot oli tosi pop

Oli ne isoja

tai pieniä 

Indy oli myös aina tosi ihana ja vähintään kerran vuorokaudessa piti käpertyä shelttikaverin kylkeen. Kuvassa varmaan ainoa kerta ikinä, kun Kulta on liittynyt seuraan.

 Vimma oli luotettava unikaveri, vaikka ei yhtä pehmeä kuin Indy.

Vimman vieressä oli turvallista olla pieni ja uupunut.

Kulta oli veli. Vaikka se oli välillä liian raisu ja pomotteleva, piti senkin antaa jättää jäähyväiset viimeisenä iltana.

Koko lauma on reagoinut Savun poistumiseen. Kulta leikkii koirien kanssa tavallista enemmän, on vähän levottomampi ja hakee läheisyyttä vielä normaaliakin vaativammin. 

Varsinkin Vimmaa on Kullan mielestä ihana "aktivoida."

Videot:

Vimma: mutku mä haluun Ihan tahallaan Vimman eteen lelun kanssa. En tiedä miten hyvin videolta välittyy, mutta Vimpulan tuijotus ei ole tuossa rumaa.

Kuka on pomo Tää on ollut todella yleistä viime päivinä. Varsinkin iltaisin pitää "ottaa matsia."

Vimmalle riitti, joten seuraavana vuorossa Indy

Jostain kumman syystä Indykään ei kauaa jaksanut Kultaa

"Miksei nuo ymmärrä mua? "

Kiipeilypuun ylimmältä tasolta on hyvä vahtia alamaisia

Keskiviikkona Kulta jäi ensimmäistä kertaa huutamaan koirien päästessä aamulenkille. Tullessamme kotiin Kulta huusi vähän lisää ja hyppäsi lattialta suoraan syliin kehräämään. Se reppana ei ole koskaan joutunut olemaan ihan ypöyksin. Jos koirat jää kaveriksi, Kulta ei stressaa. Mutta jos se jää ihan ilman seuraa, sille iskee jonkinasteinen eroahdistus. Feliway-haihdutin (eli siis kuin kissojen versio koirien adaptil-haihduttimisesta) on ollut keskiviikosta asti seinässä, mutta silti Kulta reagoi yksin jäämiseen. Ei enää niin vahvasti, mutta kuitenkin.

Savu nukkui tosi usein koirien vieressä tai lähellä. Nyt Vimma ja Indy on selkeästi hakeneet toisiltaan enemmän läheisyyttä. Tätä näkyä en ollut nähnyt koskaan ennen:

Jopa Kulta kävi hetken lepäilemässä koirien kanssa. Arvatkaa kuinka nopeasti se poistui tyynyksi jouduttuaan :D

Vimmalla on uusi harrastus. Koirajuoksu eli Canicross. Juoksupätkät on vielä lyhyitä, jotta homma pysyy koirasta kivana ja huonokuntoinen omistaja perässä. Indy juoksee ilman vetovastuuta mukana.

Pari huonoa kännykkäkuvaa kävelypätkältä.

Kokeiltiin neljässä eri liikkeessä vetovaljaita ja pyydettiin suosituksia tutuilta, mutta mikään ei meinannut sopia. Jos valjaat oli selästä sopivat mittaiset, oli ne edestä kuristavat. Jos taas kaulan ja rintakehän mitat oli hyvät, loppui koiralta selkä ennen valjaita. Vihdoin löydettiin kummallisen näköiset valjaat, mitä kukaan ei ollut suositellut,  mutta nepä oli sopivat! Edestä valjaat on todella hyvät, takaa ehkä pari senttiä liian pitkät, mutta ehdottomasti parhaat mitkä löydettiin ilman mittatilausta.

Vimmasta uusi laji hakkaa kaikki muut 100 – 0. Mutta tosin vaan silloin, kun saa mennä täysii!!! Kun joutuu ravaamaan rauhassa, pitää välillä tuskastuneena vilkuilla hidastelevaan kaksijalkaiseen.

Luettiin Vimman kanssa Fiona-siskon blogia tässä jokin aika sitten, jossa Fiona teki matkaa Kiinaan. Savun sairastaessa ja minun stressatessa ja tiuskiessa Vimma selkeästi harkitsi kotoa karkaamista ja treffien tekoa Kiinaan:

"Saiskohan tästä hyvän tunnelin aikaiseksi..?"

"Ei, kyllä tässä on parempi kohta."

"On tää toisaalta aika rankkaa hommaa. Pitäisköhän mun vielä antaa näille tyypeille yks mahis, vaikka se sisko olis ihan mahtava leikkikaveri..?"