Elämän on jatkuttava

Ikävä on iso ja Savu tulee aina elämään muistoissa, mutta elämä jatkaa kulkuaan. Biopsiassa ei näkynyt merkkejä kasvaimesta, joten syynä lienee virus. Viruksista pääepäily on fipissä. Koronavirus on kissoilla hyvin yleinen (noin 90% kissoista saa viruksen) ja eri tutkimusten mukaan 5 – 10 prosentilla virus mutatoituu fipiksi eli kissan tarttuvaksi vatsakalvontulehdukseksi. Nimestään huolimatta fip ei tartu, vaan koronavirus. Sairauteen ei ole hoitoa. Se on äärimmäisen harvinainen 1 – 2 kissan talouksissa ja koronaviruksen mutatoitumiseen ja kissan sairastumiseen fipiin oletetaan vaikuttavan ainakin seuraavat kolme seikkaa:

1. Koronaviruksen ärhäkkyys. Viruksesta on eri kantoja, joista toiset ovat virulentimpia kuin toiset.
2. Geneettinen alttius. Immuunipuolustus on geneettisesti joillain kissoilla heikompi.
3. Ympäristö/stressi. Kantajalla taudin voi aiheuttaa lisääntynyt stressi esim. leikkaus.

Koepalasta voidaan tehdä vielä jatkotutkimus, jolla fip-epäily saataisiin ilmeisesti varmistettua. Soittelen maanantaina hoitaneelle eläinlääkärille ja mietitään varmistetaanko diagnoosi vielä näin. Verikokeen tulokset puhuvat myös vahvasti fipin puolesta, vaikka oirekuva ei Savulla ihan yksi yhteen taudinkuvan kanssa osunut. Fipistä on kaksi muotoa; kuiva ja märkä. Savulla epäillään kuivaa muotoa, jonka oireet ovat moninaisemmat ja hankalammin diagnosoitavissa. Fip on minulle kaksipiippuinen diagnoosi; kissan menettäminen noin kauheaan tautiin on traagista ja aiheuttaa pelkoa Kullan puolesta. Toisaalta myös hieman helpottaa itsesyytöksiä ”jos vain olisin aikaisemmin jotain oireita nähnyt”, koska taudille ei olisi ollut parannuskeinoa.

Monet itkut on itketty ja eläimiä halailtu. Olen erittäin kiitollinen lemmikeistäni, jotka ovat auttaneet jo monen huolen ja murheen läpi. Onneksi kaiken surun ja stressin keskellä olen saanut laadukasta tassuterapiaa karvaisilta kavereilta <3

Savusta vielä pari kuvaa:

Joskus piti ottaa kunnia veljen tuhoamasta lintulelusta

Pahvilaatikot oli tosi pop

Oli ne isoja

tai pieniä 

Indy oli myös aina tosi ihana ja vähintään kerran vuorokaudessa piti käpertyä shelttikaverin kylkeen. Kuvassa varmaan ainoa kerta ikinä, kun Kulta on liittynyt seuraan.

 Vimma oli luotettava unikaveri, vaikka ei yhtä pehmeä kuin Indy.

Vimman vieressä oli turvallista olla pieni ja uupunut.

Kulta oli veli. Vaikka se oli välillä liian raisu ja pomotteleva, piti senkin antaa jättää jäähyväiset viimeisenä iltana.

Koko lauma on reagoinut Savun poistumiseen. Kulta leikkii koirien kanssa tavallista enemmän, on vähän levottomampi ja hakee läheisyyttä vielä normaaliakin vaativammin. 

Varsinkin Vimmaa on Kullan mielestä ihana "aktivoida."

Videot:

Vimma: mutku mä haluun Ihan tahallaan Vimman eteen lelun kanssa. En tiedä miten hyvin videolta välittyy, mutta Vimpulan tuijotus ei ole tuossa rumaa.

Kuka on pomo Tää on ollut todella yleistä viime päivinä. Varsinkin iltaisin pitää "ottaa matsia."

Vimmalle riitti, joten seuraavana vuorossa Indy

Jostain kumman syystä Indykään ei kauaa jaksanut Kultaa

"Miksei nuo ymmärrä mua? "

Kiipeilypuun ylimmältä tasolta on hyvä vahtia alamaisia

Keskiviikkona Kulta jäi ensimmäistä kertaa huutamaan koirien päästessä aamulenkille. Tullessamme kotiin Kulta huusi vähän lisää ja hyppäsi lattialta suoraan syliin kehräämään. Se reppana ei ole koskaan joutunut olemaan ihan ypöyksin. Jos koirat jää kaveriksi, Kulta ei stressaa. Mutta jos se jää ihan ilman seuraa, sille iskee jonkinasteinen eroahdistus. Feliway-haihdutin (eli siis kuin kissojen versio koirien adaptil-haihduttimisesta) on ollut keskiviikosta asti seinässä, mutta silti Kulta reagoi yksin jäämiseen. Ei enää niin vahvasti, mutta kuitenkin.

Savu nukkui tosi usein koirien vieressä tai lähellä. Nyt Vimma ja Indy on selkeästi hakeneet toisiltaan enemmän läheisyyttä. Tätä näkyä en ollut nähnyt koskaan ennen:

Jopa Kulta kävi hetken lepäilemässä koirien kanssa. Arvatkaa kuinka nopeasti se poistui tyynyksi jouduttuaan :D

Vimmalla on uusi harrastus. Koirajuoksu eli Canicross. Juoksupätkät on vielä lyhyitä, jotta homma pysyy koirasta kivana ja huonokuntoinen omistaja perässä. Indy juoksee ilman vetovastuuta mukana.

Pari huonoa kännykkäkuvaa kävelypätkältä.

Kokeiltiin neljässä eri liikkeessä vetovaljaita ja pyydettiin suosituksia tutuilta, mutta mikään ei meinannut sopia. Jos valjaat oli selästä sopivat mittaiset, oli ne edestä kuristavat. Jos taas kaulan ja rintakehän mitat oli hyvät, loppui koiralta selkä ennen valjaita. Vihdoin löydettiin kummallisen näköiset valjaat, mitä kukaan ei ollut suositellut,  mutta nepä oli sopivat! Edestä valjaat on todella hyvät, takaa ehkä pari senttiä liian pitkät, mutta ehdottomasti parhaat mitkä löydettiin ilman mittatilausta.

Vimmasta uusi laji hakkaa kaikki muut 100 – 0. Mutta tosin vaan silloin, kun saa mennä täysii!!! Kun joutuu ravaamaan rauhassa, pitää välillä tuskastuneena vilkuilla hidastelevaan kaksijalkaiseen.

Luettiin Vimman kanssa Fiona-siskon blogia tässä jokin aika sitten, jossa Fiona teki matkaa Kiinaan. Savun sairastaessa ja minun stressatessa ja tiuskiessa Vimma selkeästi harkitsi kotoa karkaamista ja treffien tekoa Kiinaan:

"Saiskohan tästä hyvän tunnelin aikaiseksi..?"

"Ei, kyllä tässä on parempi kohta."

"On tää toisaalta aika rankkaa hommaa. Pitäisköhän mun vielä antaa näille tyypeille yks mahis, vaikka se sisko olis ihan mahtava leikkikaveri..?"

Sä olit perhonen, jonka siivet eivät kauas kantaneet

Nuku rauhassa pikkuinen.

Huoli, murhe ja eläinlääkäri

Viimeisen vuorokauden aikana on tullut vietettyä noin 7 tuntia eläinlääkärissä. Eilen illasta 2 ½ tuntia ja tänään kahdeksasta eteenpäin loput. Savu vähensi lauantaista asti syömistään, kunnes ei syönyt enää mitään . Tiistaina soittelin aamupäivästä eri eläinlääkäreille ja usean puhelun jälkeen saatiin aika Animagiin. En ole kyseistä ketjua aiemmin käyttänyt, mutta pakko oli mennä sinne, mistä ajan sai! Eikä kyllä kaduta. Saatiin asiantuntevaa ja ystävällistä palvelua molempina päivinä.

Minä epäilin ongelman syyn löytyvän suusta, koska Savulla on aika pienet hampaat ja välillä vaikeuksia pureksia kovia herkkuja. Ikenissä oli liikakasvua ja vähän punoitusta, mutta ei mitään syömättömyyttä selittävää. Verikokeissa selvisi, että Savulla on kohtuullisen paha anemia. Tila ei voi johtua ruokavalion laadusta, vaan selitystä lähdettiin hakemaan jatkotutkimuksilla. Tunnustelemalla ell tunsi vatsassa/suolistossa ison patin ja röntgen vahvisti epänormaalin löydöksen. Klinikka meni seitsemältä kiinni, mutta Savun kuvia oli vielä sen jälkeen katselemassa kolme eläinlääkäriä. Saatiin epäily joko vierasesineestä (epätodennäköisempi vaihtoehto) tai suolituppeutumasta. Savu nesteytettiin ja yllättävän hyvävointisena lähti kotiin yöksi nukkumaan. Klinikalla saatu pahoinvoinnin estolääke ilmeisesti helpotti vatsan alueen kipua sen verran, että Savu jopa söi vapaaehtoisesti illalla.

Tänään heti aamusta jatkotutkimuksiin. Eläinlääkäri oli edellispäivästä vaihtunut, mutta uusi ell oli tutustunut hyvin papereihin ja tutkimukset jatkui jouhevasti. Suunnattiin ultraamaan vatsaa ja suolistoa. Eläinlääkärin mukaan todennäköisin vaihtoehto ultran perusteella olisi sittenkin vierasesine. Anemian takia leikkauksessa oli tavallista suuremmat riskit, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Sain leikkauksen aikana toisen eläinlääkärin kautta väliaikatietoja, että suolistosta ei löydy vierasesinettä eikä suolituppeutumaa, vaan röntgenissä ja ultrassa näkyvä löydös onkin poikkeuksellisen isoksi kasvanut imusolmuke. Eilisen lääkäri oli maininnut, että turvonneet imusolmukkeet voi tuntua kokeiltaessa, mutta yleensä ne tuntuvat helminauhamaisena, eikä yksittäisenä isona massana. Leikkauksessa otettiin koepala, joka lähetetään patologin tutkittavasti, lisäksi tehdään bakteeriviljely. Myös haima oli reagoinut lievästi.

Paras vaihtoehto on bakteeriperäinen tulehdus, johon nyt aloitettu laajakirjoinen antibiootti tepsii. Huonompiin vaihtoehtoihin kuuluu virusperäinen tulehdus ja suolistokasvain. Vatsa ja suolisto oli muuten siisti, mutta ohutsuolen keskiosassa oli jättiläisen lisäksi suurentuneita imusolmukkeita sekä verestystä. Eläinlääkärit olivat myös ihmeissään tapauksesta; bakteeri- ja virustartunnoissa yleensä laajempi alue osoittaa oireita, mutta toisaalta kasvain on äärimmäisen epätyypillinen Savun ikäisellä. Viljelytulokset tulevat viimeistään ensi viikolla, patologin vastaukset 1 – 4 viikon kuluessa.

Nyt Savulla menee antibiootit, kipulääke ja tarvittaessa vielä toinen kipulääke. Klinikasta jäi todella hyvä mieli. Henkilökunta oli ystävällistä ja avuliasta. Eilisen illan työntekijöitä saapui töihin puolenpäivän korvilla ja he erikseen kävivät kyselemässä Savun vointia sekä minulta, että hoitavalta eläinlääkäriltä. Saatiin myös pyyntö soittaa huomenaamulla kuulumisia toipumisen käynnistymisestä.

Nyt vaan toivotaan selviävämme tällä ja ettei aiheuttajana olisi mitään hoidettuna hengenvaarallista. Pahoinvoinnin estolääke on tarvittavissa lääkkeissä ja sen voimalla Savu on tänään jo kerjännyt sapuskaa :)

Ihana näky pitkän paaston jälkeen :)

Kysymysmerkin ympärillä tummana näkyvä leikkauksen aiheuttanut imusolmuke

Sairasloma ohi ja hengissä ollaan

Mulla oli viiden päivän vapaat Vimman leikkauksen jälkeen, joiden aikana Vimmarsson toipui erittäin hyvin. Ensimmäisenä työpäivänä eristin koiran makkariin kauluri päässä ja telkesin oven vielä painavalla esineellä ennen lähtöä. Kotiin tullessa Vimma oli (ylläri ylläri) eteisessä vastassa ja tietenkin ilman kauluria. Komensin koiran kohtuullisen rumalla äänensävyllä maahan ja kirosin hetken itsekseni hermojani keräten ennen kuin uskaltauduin tutkimaan haavaa. Vimpula oli diagnosoinut, ettei tarvitse enää kaikkia tikkejään ja poistanut niitä omatoimisesti. Alue oli myös punoittava, ärtynyt ja turvonnut. Ihan hetki piti taas mutista kirouksia, mutta suihkuttelin haavan ja jäin seurantalinjalle. Onneksi turvotus ja punoitus laski itsekseen, eikä haava erittänyt mitään.

Seuraavana päivänä samat aamuvalmistelut (paitsi kauluri vielä vähän tiukemmin kiinni) ja päivän päättyessä koira oli taas eteisessä vastassa. Tällä kertaa kauluri oli onneksi paikallaan, eikä Indykään ollut ilmeisesti haavaa pahemmin hoitanut. Tähän asti nelijalkaisista vain Savu on osannut avata suljetut ovet ja olenkin naureskellut Savulla olevan Suljettujen Ovien Syndrooman. Jos ovi on kiinni, se pitää yrittää avata. Mutta ei pieni kissa saa painavia huonekaluja siirrettyä. Jotenkin ne on joko Vimman kanssa juonineet yhteistuumin oven auki, tai sitten Vimpula on ylittänyt itsensä ja opetellut ovien aukomisen. Indy on välillä käynyt haistamassa Vimman haava-aluetta, mutta ei ole hoitanut sitä, joten en eristänyt koiria kuin parin työpäivän ajan.

Haava on parantunut todella hyvin ja sunnuntai oli kymmenes päivä leikkauksesta, mikä tarkoitti riehuntakiellon loppua ja ensimmäistä ulkoilua vapaana miltei puoleentoista viikkoon. Vimma menetti järkensä aivan täysin järven jäällä; se veti mahdotonta rallia ja taklaili Indyä mennen, tullen ja palatessa. Niinpä ihan yleisen turvallisuuden nimessä Vimma päätyi aika pian takaisin remmiin.

VAROITUS: herkemmistä kenties ällöttäviä kuvia leikkaushaavasta

Ensimmäisinä päivinä

Sivuilla olevista mustelmista huomaa, mistä pallerot löytyivät

Tänään

Saatiin kennelliitosta virallinen lausunto lonkka- ja kyynärkuvista. Kyynärät 0/0, lonkat B/B. Kuvanneen eläinlääkärin mielipide oli, että toisessa lonkassa on vähän löysyyttä ja siitä odotettavissa B, mutta toista lonkkaa ell kehui miltei täydelliseksi. Ajattelin ensi viikolla soitella ihan mielenkiinnosta kuvien lausujalle ja kysäistä, miten hän on tuon toisen lonkan tulkinnut.

Toki jos blogiin päätyy asiantuntija niin kuvista saa vapaasti antaa tulkintoja:

Viime aikoina kamera ei ole päässyt ulkoilemaan, joten vaihteeksi sisäkuvia.

Indyn turkki ei kerää hiekkaa tai muuta likaa, lumi on sitten asia erikseen

"Ai miten niin ihmisen pitäisi myös mahtua johonkin?"

Neuvottelua lelusta

Neuvottelu oli pitkä ja intensiivinen

"Ai et tuonu tyynyä ja peittoa sohvalle mun takia..?"

"Älä höpötä, minä nukun"

"Alas? En oo kyllä koskaan kuullu sellaisesta. Muuten tietenkin rientäisin toteuttamaan toivomuksen"

Kissat (tai lähinnä Kulta) sai ruokatornin hidastamaan ahmimista:

Tornin huipulle laitetaan ruokaa ja kissojen täytyy tiputella ne kolmen tason läpi pohjalle. Hyvää ajanvietettä ja hidastaa vähän Kullan ruokailutahtia.

Priimaa

Nyt on Vimmakin tutkitusti parasta A-luokkaa. Perjantaina suunnattiin eläinlääkäriasemalle, jossa Vimmaa odotti terveystarkastukset ja piilokivesten poisto. Ell oli polvitarkkia tehdessään sitä mieltä, että koska hän ei kiveksiä siinä tilanteessa löydä, ne ovat todennäköisesti vatsaontelossa. Minä taas olin 99,8 prosenttisen varma, että molemmat kivekset sijaitsevat nivuskanavassa. Hetken keskusteltuamme ell totesi etsivänsä palleroita vielä uudelleen Vimman ollessa rauhoituksen alaisena. Itse en myöskään Vimpulan seisoessa ole koskaan kiveksiä löytänyt, mutta koiran maatessa selällään ne löytää, jos tietää mistä etsiä. Niinhän siinä sitten kävi, että myös eläinlääkäri löysi pallerot rauhoituksen aikana nivuskanavista ja sai poistettua ne yhdestä viillosta. Operaatio oli siten isompi kuin tavallinen kastraatio, mutta vatsaontelossa olevat kivekset olisi aiheuttaneet vielä isomman leikkauksen.

Ensimmäisenä iltana Vimma oli vähän levoton; istui paikoillaan huojumassa, tärisi (ei tosin näkyvästi, mutta koskettaessa tuntui) ja itkeskeli hiljaa ajoittain. Niinpä kannoin olkkarin lattialle vilttejä, tyynyjä, peiton ja läppärin yötä varten. Nukuttiin tai "nukuttiin" Vimman kanssa siinä yhdessä yön yli. Vimpula nukkui aivan kyljessä kiinni ja herätessään pyrki vielä lähemmäs. Pisin pätkä unta oli kolme tuntia alkuyöstä, muuten Vimma heräsi tiheämmin, jolloin minäkin havahduin. Onneksi oli irtokarkkipussi ja Netflix, jota katseltiin yön pimeinä tunteina.

Vimma oli yöllä sitä mieltä, että se suoraan sanottuna helvetillinen tötsä päässä ei voi tehdä mitään - ei edes juoda vieressä olevasta vesikupista. Niinpä aina Vimman herätessä tarjoilin läähättävälle koiralle vettä Indyn matkakiposta. Tavallinen vesikippo on niin iso, että se osui kauluriin ja oli kauhistus, joten Vimman vesikippona toimi siis tämä:

Aivan on sopivan kokoinen ;)

Vimma toipuu leikkauksesta hyvällä tahdilla ja on oppinut elämään jopa kauluri-monsterin kanssa. Tänään ulkona käydessä Vimma on jo kävellyt ihan normaalisti ja yrittänyt riehua selvästi ymmärtämättä minun negatiivista asennetta kengurupomppuihin. Sisällä - osittain kauluristakin johtuen -  Vimma on hillitympi; ei yritä hyppiä mihinkään ja usein kesken liikkumisen pitää nopeasti vetää pylly alle ja ihmetellä mitä kurjuutta on tapahtunut.

Terveystarkastuksista Vimmalle tehtiin seuraavat:

Viralliset silmät       Tulos: Terve
Viralliset polvet       Tulos: 0/0
Viralliset lonkat       Tulos: B/A (Odottaa Kennelliiton vahvistusta)
Viralliset kyynärät   Tulos: 0/0 (Odottaa Kennelliiton vahvistusta)

Epävirallinen selkä  Tulos: Terve
Epäviralliset olat     Tulos: Terve

Todistettavasti siis terve koira! Kyllä jännitti odottaa tuloksia, vaikka ei sentään niin pahasti kuin Indyn kanssa pari vuotta sitten. Olin ihan varma, että olen jotenkin onnistunut rikkomaan koko sheltin (esim. koska se oli pentuaikana pari viikkoa liian lihava, pari viikkoa liian laiha, riehui ja kohelsi ym.) ja oli siten ihan varmasti vähintään C-lonkkainen, 1-kyynärinen ja löysäpolvinen minun osaamattomuuden takia. Todellisuudessahan Indyllä on lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja polvet 0/0. Silmistä löydettiin vuonna 2013 ylimääräisiä ripsiä, joista napsahti Distichiasis diagnoosiksi. Sehän on shelteillä todella yleinen vaiva, eikä ole Indyä ainakaan vielä käytännössä haitannut. Mutta kyllä koira nro 2:sen kanssa on osannut ottaa asiat vähän rauhallisemmin, eikä maalailla kauhukuvia turhaan.

Kiitos molemmille kasvattajille terveistä, hyväluontoisista ja rakkaista karvaturreista! :)

Pakkaspäivän pohdintaa

Tällaisina päivinä ei tarvitse miettiä, olenko enemmän kissa- vai koiraihminen. Koen huomattavasti syvempää viehtymystä kissojen tapaan viettää pakkaspäivät.

Koirien mielestä loistava tapa nauttia hyytävästä kylmyydestä:

"Heitä jo se lumipallo! Heitä! Heitä jo! Heitä! Nyt! Heitä!"

"Ai miten niin sisälle..? Vastahan me tultiin ulos. Ihan epistä"

Fiksut eläimet osaa nauttia pakkaspäivistä oikein: