keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Se on loma!

Loma on alkanut vallan mukavasti. Maanantaina poijjaat jäivät kotiin minun suunnatessa Palokkaan palluttelemaan borderin pentuja. Tuli huomattua, että poseerauskuvien ottaminen neliviikkoisista ei ole se kaikista simppelein homma! Toinen havainto oli täydellinen pentukuumeen puute. Indyn ollessa vuoden ikäinen toinen koira oli jo mielessä ja sopivan pentueen löytyessä olisi saanut tulla jopa piakkoin. Olihan pennut nytkin ihania, mutta erittäin mielelläni jätin ne kasvattajalleen ja lähdin kotiin omieni luo. Voihan se olla, että asiaan vaikuttaa kahden oleminen enemmän kuin yksi, mutta suurempi merkitys on varmaan pentuajan laadulla :D Indy oli maailman kiltein pieni pentu. Se onnistui tuhoamaan yhden sandaalin ja oli käytännössä sisäsiisti nelikuisena. Vimmalle nämä perusjutut oli vähän hankalampia, tosin nyt on viimeiset kolme kuukautta mennyt ilman vahinkoja ja tuhoja. Yhtä sohvan koristetyynyä ei lasketa :P Pentukuume saa pysyäkin poissa, kyllä noissa kahdessa on ihan riittämiin lähivuosiksi.

Harrastuspuolella Rally-Toko on kiinnostanut jo jonkin aikaa, mutta en ole halunnut lähteä kaukana oleville kalleille kursseille ilman lisätietoa lajista. Niinpä Indyllä ja mulla oli eilen yksityiskoulutus rallysta. Ymmärrettävien syiden summana kouluttaja tuli paikalle tunnin myöhässä, minkä ansiosta saatiin koulutus ilmaiseksi. Eipä tuo myöhästyminen varsinaisesti haitannut. Mulla oli myös Vimma mukana ja tarkoitus oli treenata sen kanssa tokoa Indyn koulutuksen jälkeen. Myöhästymisen ansiosta Vimma pääsikin treenailemaan ensin ja Indy sai sen jälkeen ilmaisen ja kaiken lisäksi hyvän koulutuksen.

Rally oli kivaa! Oli vaan hirvittävän vaikeaa olla vaatimatta Indyltä ajoittain tarkempaa ja ”tokomaisempaa” suoritusta. Indyn suurimmat ongelmat tokossa on katkeileva kontakti, vinot perusasennot sekä keskittymisongelmat. Rally antaisi kaikki nämä probleemat anteeksi. Rallyssa ei vaadita katsekontaktia seuraamisessa (vaikka se ilmeisesti suotavaa olisi) ja jos koira on yli 45 astetta vinossa perusasennossa, siitä vähennetään 1 piste! Lisäksi koiraa saa ja suorastaan pitää kehua radan ajan. Kyllähän Indiana silloin osaa keskittyä, jos sitä saa kannustaa siihen kehuilla. Nyt on mietintämyssy päässä, siirtyykö Rally meidän ykköslajiksi vai jatketaanko toko-ongelmien ratkomista. Tosin vaikka siirryttäisiin pääasiassa Rallyyn, niin ei me tokoilemista lopeteta.

Alokasluokan kyltit oli suorastaan helppoja (ainakin jos osaa tulkita ne oikein) parin vuoden tokoilun jälkeen. Indy on lisäksi tehnyt jälkeä sekä agilityä ja on treenien kautta oppinut todella hyväksi oppimaan. Muutama ihan uusi juttu sujui pienillä avuilla loistavasti.

Poijjaat ehtivät hetken vetää henkeä treenien jälkeen ennen kuin koirahierojaksi opiskeleva treenikaveri tuli tsekkailemaan ja hieromaan ne läpi. Indylle tehtiin pitkä ja perusteellinen hieronta, jonka ajan karvakasa malttoi olla todella rauhassa. Indy suorastaan nautti käsittelystä. Se on kerran aikaisemmin ollut vastaavassa tilanteessa fyssarin kanssa ja jo silloin sujui mallikkaasti. Vimma oli myös pari kuukautta sitten fyssarin kanssa yhteistyöhaluinen, mutta nyt maltti oli vähän kortilla. Hienosti Vimma oli paikallaan, mutta rentoutuminen oli vähän puutteellista. Vimpulalle tehtiin kevyempi käsittely, lähinnä opeteltiin hierottavana olemista. Jumeja molemmilta löytyi ihan kiitettävästi. Nyt venytellään parisen viikkoa ja sitten hierotaan taas!

Oli muuten raukea tunnelma eilen. Pari tuntia treenikentällä + hieronnat =

"Lopeta. Täällä yritetään nukkua."
Tohelo ja Torvelo sai luvan hypätä sänkyyn ja siellä ne pysyivätkin useamman tunnin. Eipä sillä, samassa paikassa pysyin minäkin. Syömään ja tarpeille pojat malttoivat nousta ja sen jälkeen siirtyivät yöksi omiin peteihinsä.

Voitte kuvitella millainen aamu oli tuollaisilla unilla. Säästin hermojani ja hihnalenkin sijaan päästin pojat metsään riehumaan. Ihmisten aikoihin kävellään sinne kytkettyinä, muihin aikoihin hihnat jää kotiin tai taskuun.

Olin ilmeisesti aivan liian hidas aamulla
Vimman reaktio käden mennessä taskuun. "Tässä oon kävellyt koko pitkän lenkin, en varmasti juossut tähän juuri ojan pohjalta. Anna nami."
"Eiks jee?"
"Vois mullekin antaa herkkuja"
"Lisää herkkuja?"
"Hei, oliko sulla vielä niitä nameja?"
"Ai nameja? Mä tuun!"
"Me kyllä kuollaan nälkään ihan justiinsa, jos et anna jotain syötävää"
Yritin ottaa kuvan pojista vierekkäin. Ei oikein onnistunut
Vimmalle riitti. Huomatkaa Indianan hievahtamaton poseeraus kaikissa kuvissa ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti