Haasteita Kohti: Lorvailua

Voihan laiskuus, mitään ei olla tehty kokonaiseen viikkoon! Tai no, ollaan me vähän leikitty vihdoin saapuneilla hyppyesteellä ja tunnarisetillä. Tunnarin ideaa Vimpula ei hoksaa yhtään, siis ei alkuunkaan. Yksikään ratas ei pyöri aivoissa. Vimma on todella hyvä nenän käyttäjä, mutta kapuloiden haistelu ei käy sen pienessä mielessä lainkaan. Vimpula ei selvästi yritäkään ymmärtää nykyisellä menetelmällä, joten uusi sotasuunnitelma on kovasti harkinnan alla.

Indy fuskasi alkuun ja katsoi, minne vien oman kapulan. Otin Indyltä sen avun pois, jolloin pätevä shetlantilainen vaihtoi heti hajuaistiin tuoden oikean kapulan toistuvasti. No okei, kerran aivan alussa Indy tarjosi väärää. Tiedän karvakasan olevan fiksu, mutta silti hämmennyin noin nopeista hoksottimista. Tein Indylle jo ensimmäisellä treenikerralla vaikeutetun version ihan vaan varmistaakseni, osaako se oikeasti. Vein kolme puhdasta keppiä ja yhden oman kepin riviin. Kaksi ensimmäistä ja viimeinen puhtaita, oma siis kolmantena. Indy lähti etsimään, eikä hoksannut keppejä olevan enemmän kuin kaksi! Se pyöri aikansa ensimmäisten keppien luona kunnes nosti toisen niistä. Indiana kääntyi katsomaan minuun ja olemuksesta huomasi, että se tiesi kapulan olevan väärä. En antanut minkäänlaista palautetta, koska halusin koiran ratkaisevan ongelman itse. Pian Indy tiputti väärän ja lähti etsimään hirvittävän tuhinan kera. Kun se hoksasi oman kapulan häntä singahti heti pystyyn ja kauheella kiireellä esittelemään mammalle löytöä. Kyllä huokui koirasta voittajafiilis, kun se ratkaisi lisääntyneiden kapuloiden ongelman ja löysi oman. Siitä lähtien Indy ei ole kertaakaan ilmaissut väärää!

Oma löytyy no problemo! Ote vaan on huono, kuten vähän kaikessa

Työkaveri kävi 4 kk shelttipentunsa kanssa leikittämässä poikia viime viikolla. Vimma ja shelttipentu oli aivan mahdottomia. Vimmahan on aivan vakuuttunut olevansa Indyn kokoinen, vain selittämättömästi nopeampi ja vahvempi. Tuollainen vajaa 7 kiloinen pentu (tulee iso neiti, Indy on nyt aikuisena alle 7 kg) oli Vimman mielestä aivan lyömätön leikkikaveri. Pari kertaa Vimpulaa piti muistuttaa ottamaan pienen kanssa iisisti, mutta kyllä oli pennuilla kivaa!

Indy on aina ollut pentujen perään. Viime kesänä suunnitellessani toisen koiran kotiutumista mietin Indianan suhtautumista muihin koiriin. Vieraat urokset ok, vieraat nartut aivan ihania, mutta vieraat pennut oli maailman paras juttu. Nyt Indiana on ilmeisesti saanut yliannostuksen pentuja! Toisaalta, jos on joutunut viimeiset 9 kk olemaan melkein 24/7 pennun seurassa niin ehkä ihan ymmärrettävää, ettei niissä ole enää ihan samanlaista hohtoa. Indy innostui pari kertaa 1,5 tunnin aikana lätkäisemään pentua tassulla ja heiluttamaan häntää, muuten Indiana antoi lasten leikkiä ja teeskenteli aikuista ja hillittyä urosta.

Viikonloppuna kuulin naapureilta koiraystävällisestä uimapaikasta kohtuullisen lähellä, joten maanantaina lähdettiin aamu-uinnille. Indy ui muutaman kerran kepin perässä, mutta muuten keskittyi tutkimaan rantaa ja merkkaamaan sen omakseen. Vimpula oli miltei tauotta puoli tuntia järvessä. Kivaa oli, pitää lähteä uudelleen uimaan kun sää taas sallii.

Myös hyppyjä ollaan vähän treenailtu. Aloitettiin pienistä korkeuksista (30 cm) ja nostettiin myöhemmin vähän (40 cm)