Haasteita Kohti: Indy 3v!!!

Tänään maailman ihanin/ärsyttävin/rakkain/raivostuttavin sheltti täyttää kolme vuotta! Tuntuu, että Indy on kuulunut elämään jo pienen ikuisuuden, eikä voi olla vain kolmea vuotta. Toisaalta taas Indyn käytöstä katsellessa tuntuu, että eihän tuo pahankurinen kakara voi olla jo kolmea vuotta.

Indy on mun ensimmäinen oma koira, jonka kanssa ollaan yhdessä opeteltu koira(harrastus)maailmaa.

Eka mätsäri, jossa koskaan kävin, oli se, johon osallistuttiin Indyn kanssa.

Eka näyttely, jossa koskaan kävin, oli se, johon osallistuttiin Indyn kanssa.

Eka möllitoko, jossa koskaan kävin, oli se, johon osallistuttiin Indyn kanssa.

Ekat kisat, joissa koskaan kävin, oli ne, joihin osallistuttiin Indyn kanssa.

Listaa voisi vielä jatkaa, mutta todettakoon vain, että olin siis täysin pihalla koiraharrastuksista Indyn tullessa. Kiinnostusta eri lajeja kohtaan oli, mutta kokemattomana ei tiennyt innostuuko oikeasti ja kuinka paljon. Niinpä etsinnässä oli koira, jonka kanssa voisi kokeilla/harrastaa eri lajeja, mutta joka ei kuitenkaan vaatisi ihan älyttömiä.

Palokassa Sarilla harrastavaa kotia odotteli pentueen vilkkain shelttipoika, josta on kasvanut täysin kriteerit täyttävä karvapallo. Indy tekee innoissaan yleensä mitä vaan ja on harrastellut/harrastelee mm. tokoa, rallya, agia, jälkeä ja näyttelyitä – ja kaikki on Indianan mielestä huippukivaa. Indy osaa kuitenkin olla myös pidemmän laiskan jakson ajan (suuremmin) turhautumaton kainalossa loikoilija.

Indyn kanssa ollaan koettu ja opeteltu niin paljon molemmille ”ensimmäisiä” juttuja, että vaikka se välillä saa mut harkitsemaan miten mukavat ja lämpimät shelttilapaset olisi, tulee sillä aina olemaan hyvin spesiaali paikka sydämessä <3

Eilen poseerattiin päivä etuajassa, mikä osoittautui hyväksi päätökseksi, koska tänään on aamun hetkellisen tyynen jälkeen tuullut ja satanut vettä. Indy on jokaisena syntymäpäivänään saanut ”kakun”, jota Vimma-raukka ei noin kuukausi sitten saanut, joten Vimpula nautti kakkunsa nyt isoveljen syntymäpäivänä.