Vimma-poika on nykyään
9 kuukautta oleva ravitsemusterapeutin/sisustussuunnittelijan alku.
Vimma on noudattanut viime kuukaudet aivan omaa dieettiään, johon
on kuulunut omistajan rajoittuneen tarjoilun lisäksi mm.
sohvatyynyt, keittiön pöytä ja tuolit, kevythäkki, parit kengät,
(ennen kuin opin tarkistamaan uuden asunnon eteisen oven varmasti
olevan kiinni) papereita, kuten rokotuskortti (pitäisi kenties
hankkia uusi) ja Indyn toko-kokeen pistelappunen (noh, ei ne pisteet
oikeaa osaamista heijastanutkaan.) Ihan lempparia on kuitenkin
olleet sähköjohdot, jotka olen onneksi tajunnut ottaa alusta asti
pois seinästä yksinolojen ajaksi. Pitäähän pienen borderin jostain virtaa saada. Vimmahan siis harjoittaa
dieettiään/uudelleen sisustamista vain työpäivien aikana. Pari
kuukautta sitten Vimman oma-ohjautuva harrastelu oli huipussaan,
nykyään nuoriherra kokee harvakseltaan tarvetta askarrella
työpäivien aikana.
Vimma on tosiaan myös
aloitteleva sisustussuunnittelija, jonka mielestä vanha
kuvaputkitelkkari ei sopinut alkuunkaan uuteen kotiin. Luojan kiitos
Vimma on viimeisen kuukauden aikana selvästi hoksannut, ettei
ravitsemusterapeutin/sisustussuunnittelijan ura olekaan niin hohdokas
ja askartelun määrä on pudonnut käytännössä nollaan dieetin ollessa myös paljon rajoittuneempi.
Olen muuten vakaasti
sitä mieltä, että kasvattaja-Sanna kuiskutteli salaa Vimmalle
jotain salamyhkäistä sen vuorokauden aikana, mikä vietettiin
Hyvinkäällä toko-päivän aikaan. Heti sen jälkeen minun pieni
bordercollievauva, joka ei ymmärtänyt mitään urosten ja narttujen
välisistä eroista alkoi muuttumaan ja miehistymään. Vimmalla ja Indyllä on
ollut todella tasapainoinen ja tasaväkinen suhde, mutta nyt parin
viikon ajan Vimma on selvästi käynyt röyhkeämmäksi ja alkanut
härkkimään ja paimentamaan Indyä. Kahdesti olen käynyt Vimman
kanssa hyvin tiukkasanaisen keskustelun borderpojan rähähtäessä
ja napatessa Indyä poskikarvoista Indyn tullessa
rapsutettavaksi. Lenkeillä koipi on alkanut nousemaan (ei tosin
aina), hajut kiinnostaa entistä vahvemmin ja merkkailua esiintyy.
Omaan silmään Vimma on myös ulkonäöllisesti muuttunut viime viikkoina selvästi kehittyneemmän uroksen näköiseksi.
Indy-sheltti
soluttautui Pikkupaimenena hakemaan toko-oppia Sirke Viitaselta
Dreamoorien koulutuspäivään. Saatiin Sirkeltä todella hyviä
vinkkejä mm. vireen ylläpitämiseen. Sain koulutuspäivästä
vakavan tartunnan, jota ilmeisesti kutsutaan tokokuumeeksi. Meidän
treenikertojen määrä ja kesto on noussut huimasti ja Indylle on
katsottu kesäksi kokeita ja kahteen jopa laitettu ilmot menemään.
Indyn suurin haaste on seuraaminen. Välillä turhauttaa aivan
järjettömästi, kun borderlapsi, jonka kanssa ei olla treenattu
seuraamista omistajan asennevamman takia juuri yhtään, seuraa
paremmin. Tietenkin epäreilua vertailla näin, itsehän olen Indyn
opettanut seuraamaan päin mäntyä ja harvoin sheltiltä
bordercollien tasoista seuraamista näkee. Välillä Indy seuraa
kyllä todella nätisti oikealla paikalla ja hyvällä kontaktilla,
mutta jos pieni shetlantilainen ei jaksa täysillä skarpata, niin
seuraaminen on yleensä liian edessä ja katkeilevalla kontaktilla.
Valitusvirren jälkeen todettakoon kuitenkin kaiken järjen mukaan
TK1:sen olevan plakkarissa kesän lopussa.
Pari tuoretta kuvaa loppuun.
 |
| Kuvan ottanut Ansku viime tiistaina treenien jälkeen. |
Hyvää kevättä ja kesän odotusta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti