Mie nappasin blogin käyttöoikeuden,
kun ei tuo emäntä osaa tuoda julki niitä kaikista tärkeimpiä
juttuja. Mulla oli synttärit yli kuukausi sitten, enkä saanut kuin
rapsutuksia! Siis ajatelkaa, meinasin jo tehdä
eläinsuojeluilmoituksen, mutta sitten tuo emäntä höpisi jotain
kimppasynttäreistä karvapallon kanssa. Tässä nyt odotellaan
kuulemma vielä viikko, paree olis tulla kunnon kakku ja lahjoja
korvauksena näistä henkisistä traumoista.
Traumoista puheenollen, tuo emäntä on
käyttänyt mua nyt useemman kerran siellä kivojen ihmisten paikassa
saamassa jotain lämpöä kipeeseen selkään. Eikä se kyllä
enää olekaan kipeä. Ei tarvitse enää kirputella pyllyä ja
nuolla etutassuja, kun ei satu.
Oon päässyt taas tekeen mamman kanssa
enemmän juttuja. Se on sitä mieltä, että hypyt, nopeat
maahanmenot ja täysiä juoksut sinne kauas tötsien keskelle on
vielä pannassa. Ihan typerää tuollaiset kiellot, mutta ihan
mahtavaa päästä näyttämään miten hyvä mä oon! Mamma treenasi
karvapalloa aivan liian ahkerasti mun kipeenä ollessa, onneksi se
sai mut taas harrastuskoiraksi.
Yritän nyt kovasti kouluttaa tuolle
emännälle, miten yhtä uutta liikettä voisi parantaa. Siinä me
lähdetään liikkeelle ja kävellään ensin yhden pikkutötsän ohi
pari metriä, käännytään ja takaisin palatessa minä pysähdyn
siihen pikkutötsälle. Sitten mamma menee sinne alkupisteeseen ja
pyytää mua tuomaan toisen takanani olevista kapuloista. Tämä on
alusta asti sujunut muuten ihan mainiosti, mutta mun mielestä se
olisi esteettisesti paljon miellyttävämpää, jos juoksisin
pikkutötsältä ensin mamman luokse, pyörähtäisin siinä omalla
paikallani mamman sivulla ja lähtisin siitä vasta hakemaan sen
kapulan. Se ei oo vielä ymmärtänyt, miten mun versio on paljon
hienompi, vaan selittää jotain ihmeellistä ”säännöistä” ja
”suoritusohjeista”. Kyllä näiden hitaiden ja jääräpäisten
olentojen kouluttaminen vaatii hirveesti vaivaa ja toistoja...
(Toim.huom. Jos ette hienosta
selityksestä tajunneet, niin ollaan Vimman kanssa alettu
treenailemaan voittajan uutta ohjattua noutoa. :D)
Usein tuo emäntä treenien jälkeen
puhelee itsekseen, että oliskos tämän vuoden puolella kuitenkin
jotain koetta vielä lähimailla..? Mamma ei oo doupannut mua
säännöllisesti enää pitkään aikaan, viimeisimmästä
kipulääkkeestä on nyt jo pari viikkoa. Hirvee into mammallakin
olis kuulemma treenata mun kanssa nyt kun olen oma iloinen itseni,
mutta sen mielestä ei voida mennä nollasta sataan prosenttiin reilussa viikossa. Kyllä mun mielestä voitais.
Terveisin,
Vimma.
