Ja taas niitä metsäkuvia...

Yritin kuvata Vimmaa, mutta Indy on oppinut saavansa kameran edessä kehuja ja pönötyksen jälkeen herkkuja :D

Pojat toimivat taas malleina tänä aamuna ja kuvat ovat taas niitä samoja vanhoja poseerauskuvia, koska vauhtikuvat mun loistavalla kameralla näyttää tältä:

Tosin onhan nuo niin nättejä, että ei haittaa vaikka olisi sata samanlaista kuvaa molemmista. (Ja tämähän ei ole mitenkään omistajan puolueellinen mielipide, vaan armoton fakta.)

Minne ei pieni bc mahtuisi

Vaihtoehtoisena tittelinä postaukselle voisi olla myös: Kaikki mikä on sun, on myös Vimman tai Miten niin muka pieni?

Ostin Indylle pedin makuuhuoneeseen. Vimma nukkuu yöt yleensä olkkarissa, mutta Indiana tykkää viettää yöt makkarin puolella. Peti oli kaupan pienin ja Kulta-kissalle (n. 4 kg) täysin sopiva. Indylle (n. 7 kg) vähän liian pieni, mutta Imppa onneksi tykkää käpertyä pieniin tiloihin nukkumaan.

Vaan mitä silmäni näkivätkään eilen illalla:

Ihan on sopiva!!!

Vimma (n. 21 kg) oli taiteillut itsensä oikein sulavasti nelikiloisen elukan petiin. On ne beeceet kyllä joustavia ja kauheen käteviä, kun mahtuvat niin pieneen tilaan. Ei tule säilytysongelmia, vaikka hamstraisi pari mustavalkoista lisää.

Pakko pistää pari kesäkuvaa, jotka löytyi kännykästä. Naapurustovahti hommissa:

Kerro kerro kuva, mit' on touhuttu

Kiirettä on pitänyt (se on selitykseni ja siinä pysyn), joten blogin päivittäminen on vähän taas jäänyt.

Pojat sai synttärinsä:

Huomatkaa Vimma ilme, yhtään ei tee mieli "kakkua" ;)

Vimma oli tuhonnut lelut niin surkeaan kuntoon, että vanhat lensi roskiin ja tuliterät haettiin tilalle:

Indy mahtuu petiin just ja just karvat laitojen yli pursuten. Eli se on sheltin mielestä täysin sopivan kokoinen.

Vimma on ollut tuttuun tapaansa todella kaunis ja säteillyt älyä:

Demi näyttää nykyään jo ihan kissalta eikä enää Pikku-Rotalta:

Loput kuvat on saalista tämän päivän aamulenkiltä.

 "Pojat hei, kiivetkää tuonne isolle kivelle ja katsokaa sitten nätisti kameraan!"
Indy: Ok, onnistuu.
Vimma: Mitäh? Kuuntelin ensimmäisen osan, sekö jatku vielä..?

Lenkin lopuksi Vimma pääsi toteuttamaan itseään. Onhan se tietty kiva, että joku saa jotain nautintoa noista aronian marjoista.

Vimma täällä, moi!

Mie nappasin blogin käyttöoikeuden, kun ei tuo emäntä osaa tuoda julki niitä kaikista tärkeimpiä juttuja. Mulla oli synttärit yli kuukausi sitten, enkä saanut kuin rapsutuksia! Siis ajatelkaa, meinasin jo tehdä eläinsuojeluilmoituksen, mutta sitten tuo emäntä höpisi jotain kimppasynttäreistä karvapallon kanssa. Tässä nyt odotellaan kuulemma vielä viikko, paree olis tulla kunnon kakku ja lahjoja korvauksena näistä henkisistä traumoista.

Traumoista puheenollen, tuo emäntä on käyttänyt mua nyt useemman kerran siellä kivojen ihmisten paikassa saamassa jotain lämpöä kipeeseen selkään. Eikä se kyllä enää olekaan kipeä. Ei tarvitse enää kirputella pyllyä ja nuolla etutassuja, kun ei satu.

Oon päässyt taas tekeen mamman kanssa enemmän juttuja. Se on sitä mieltä, että hypyt, nopeat maahanmenot ja täysiä juoksut sinne kauas tötsien keskelle on vielä pannassa. Ihan typerää tuollaiset kiellot, mutta ihan mahtavaa päästä näyttämään miten hyvä mä oon! Mamma treenasi karvapalloa aivan liian ahkerasti mun kipeenä ollessa, onneksi se sai mut taas harrastuskoiraksi.

Yritän nyt kovasti kouluttaa tuolle emännälle, miten yhtä uutta liikettä voisi parantaa. Siinä me lähdetään liikkeelle ja kävellään ensin yhden pikkutötsän ohi pari metriä, käännytään ja takaisin palatessa minä pysähdyn siihen pikkutötsälle. Sitten mamma menee sinne alkupisteeseen ja pyytää mua tuomaan toisen takanani olevista kapuloista. Tämä on alusta asti sujunut muuten ihan mainiosti, mutta mun mielestä se olisi esteettisesti paljon miellyttävämpää, jos juoksisin pikkutötsältä ensin mamman luokse, pyörähtäisin siinä omalla paikallani mamman sivulla ja lähtisin siitä vasta hakemaan sen kapulan. Se ei oo vielä ymmärtänyt, miten mun versio on paljon hienompi, vaan selittää jotain ihmeellistä ”säännöistä” ja ”suoritusohjeista”. Kyllä näiden hitaiden ja jääräpäisten olentojen kouluttaminen vaatii hirveesti vaivaa ja toistoja...

(Toim.huom. Jos ette hienosta selityksestä tajunneet, niin ollaan Vimman kanssa alettu treenailemaan voittajan uutta ohjattua noutoa. :D)

Usein tuo emäntä treenien jälkeen puhelee itsekseen, että oliskos tämän vuoden puolella kuitenkin jotain koetta vielä lähimailla..? Mamma ei oo doupannut mua säännöllisesti enää pitkään aikaan, viimeisimmästä kipulääkkeestä on nyt jo pari viikkoa. Hirvee into mammallakin olis kuulemma treenata mun kanssa nyt kun olen oma iloinen itseni, mutta sen mielestä ei voida mennä nollasta sataan prosenttiin reilussa viikossa. Kyllä mun mielestä voitais.

Terveisin,

Vimma.

Vimman koonti

Tein ortopedia varten koonnin Vimman hoidoista ja tänään lisäsin Soinnun tekstin sinne perään. Siinäpä iltalukemista kaikille, kirjoitusvirheitä löytyy takuulla. Mukana pari täysin aiheeseen liittymätöntä kännykkäkuvaa katkaisemaan kuivaa tekstiä :)

Jostain syystä ne eläinlääkärissä tänään kysyi naureskellen, miten sillä voi olla noin pitkä kieli... En ymmärrä ;)

15.5.2015 Tullut kouluttajan kanssa puheeksi, miten Vimma on alkanut nousemaan ja lonkattamaan paikkamakuussa viimeisen viikon aikana. Tokon vire oli myös huonontunut. Takapään liike hieman jäykkää; epäilty anaalirauhasia, ne tyhjätty samana iltana.

16.5.2015 Tuttu koirahieroja käynyt hoitamassa koiran. Selässä tiukkuutta. Jääty seurantalinjalle, josko anaalien tyhjennys ja jumien aukominen helpottaisi. Kevyttä treeniä jatkettu.

26.5.2015 Vimma haluton menemään maahan olleenkaan. Saattoi laskea etupään ja jättää takamuksen pystyyn. Tilattu fyssari.

28.5.2015 Fyssarin (lyhennetty) lausunto:

Status: Liikkuminen normaalia, ei ontumaa. Oikea takajalka ei liikkeessä fleksoidu niin paljon mitä vasen. Istuminen ja makuuasento normaalit. Seisoma-asennossa paino tasaisesti kaikilla tassuilla. Lihaksisto hyvä ja symmetrinen. Etu- ja takaraajojen nivelliikkuvuudet hyvät ja symmetriset. Rangassa palpaatioaristusta ja faskikulaatiota alueella th7-13. Lihaskireyttä selän lihaksissa voimakkaasti on. Keskivartalon syvissä lihaksissa heikkoutta.

Fysioterapia: Tehdään ft-tutkimus. Tutkimisen perusteella Vimman isoimmaksi ongelmaksi nousee selän lihasten kireys ja aristus rangassa. Tämä voi olla mahdollisesti seurausta esim. venähdyksestä? Ohjataan nyt kotiharjoitteita. Annetaan laserhoitoa selän aristavalle alueelle, jonka jälkeen vielä manuaalinen käsittely. Nyt tokoa voi tehdä vähän kevyemmin mutta muuten liikkua normaalisti. Sovitaan uusi aika n. 2 viikon päähän, jolloin kontrolloidaan tilanne.

12.6.2015 Fyssarin kontrollikäynti

Anamneesi: Vimman vointi ollut nyt hyvä. Suorittanut hyvin ja ollut muutenkin pirteämpi. Leirillä tehty tokoa hieman kevyemmin ja siinä vielä vähän näkynyt koiran väsymistä.

Status: Rangassa lievää palpaatioaritusta th 7-13 alueella. Molemmissa etureisissä lihaskireyttä, samoin nelikulmainen lannelihas kireänä vasemmalla puolella.

Fysioterapia: Vimman tilanne on mennyt selvästi parempaan suuntaan viime kerrasta. Vimma tuntuu olevan huomattavan pirteämpi ja energisempi sekä rangassa oleva arkuus lievempää. Annetaan laserhoitoa ja käsitellään rangan lihaksistoa sekä molempien etureisien aluetta. Tehdään myös kevyt mobilisointi rintarangan alueelle. Suositellaan nyt aloittamaan treenaaminen kevyesti asteittain mutta pikkuhiljaa voi palata normaaliin. Sovitaan omistajan kanssa, että kontrollikäynti loppukesään.

Vähän ku huono terde. Tilattiin jo aikoja sitten...

18.6.2015 Vimma pirteä, mutta jotenkin vielä kipeän oloinen. Ennen Juhannusta päästy klinikalle, jossa emme yleensä käy.

Hoitokertomus: Susp. Eturauhastulehdudus. Tutkimushetkellä Vimma on pirteä, hieman levottoman oloinen, limakalvot ja imusolmukeet ovat ok, vatsan tunnustelu normaali, keskiselkä hieman aristaa, muualla selässä tai kaularangassa ei löydy aristusta. Kylkiluiden ja rintalastan alueelta ei löydy aristusta. Anaalirauhaset ovat tyhjät, mutta eturauhanen aristaa (Vimma on kastroitu). Ontumatutkimuksessa takareisien lihakset hieman aristavat, mutta niveliä saa taivutella normaalisti. Etujaloissa oikean kyynärpään koukistusta hieman jännittää. Röntgenkuvissa eturauhanen vaikuttaa suurelta kun ottaa huomioon että Vimma on kastroitu noin puoli vuotta sitten. Virtsarakko pieni/tyhjä. Virtsakiviä ei näy sen enempää munuaisissa, virtsatiehyeissä tai virtsarakossa. Suolistossa kohtalaisen paljon kaasua kauttaaltaan, mutta mitään muuta epänormaalia ei ole nähtävissä. Maksa normaalin kokoinen, perna hieman laaja, mutta normaalin muotoinen (rauhoitus ja stressi saattaa laajentaa akuutisti pernaa). Keskiselkä kuvattiin, mutta luustomuutoksia ei ole nähtävissä.

Aloitetaan antibioottikuuri eturauhastulehduksen hoitoon, lisäksi tulehduskipulääkekuuri. Kevyttä liikuntaa antibioottikuurin ajan.

Vimmalta saatiin myös naurettavan pieni pissanäyte, josta ell. ei osannut sanoa onko siinä kidettä vai epäpuhtautta astiasta. Virtsan ph oli 8.

Koirat sai jättihäkin

Tosin Indyn lempparihäkki on kissan kantokoppa

26.6.2015 Antibioottikuuri ei lähtenyt auttamaan yhtään ja epäilin muutenkin diagnoosia. Mentiin "meidän eläinlääkärille" Marjatalle. 

Hoitokertomus: Vimman jatkotutkimuksia takapääjäykkyyden ja aristuksen vuoksi. Eturauhanen nyt varsin maltillisen kokoinen sekä tuseeraamalla että ultraäänitutkimuksessa. Virtsarakko ultrassa siisti, seinämä siisti, ei kiviä. Näyte otettiin suoraan vatsanpeitteiden läpi, verta "liikaa", ei tulehdusmuutoksia. Tarkastetaan pieni verenkuva, maksa- ja munuaisarvot sekä borreliavasta-aineet.

Edelleen yleistutkimuksessa aristava lannerangan ja lantion alueelta sekä myös rintarangan loppuosasta.

Vimman maksa-, munuais- ja sokeriarvoissa kaikki kunnossa. Pienessä verenkuvassa samoin kaikki OK.

Borreliaveritulos siis tulee ensi viikon aikana luultavimmin, toiset eläinlääkärit kommentoivat sen lomani aikana. (Omistajan huom! Tulokset tuli, selkeästi negatiiviset.)

Virtsanäytteessä tosiaan ei ollut muuta paitsi verta. (Omistajan huom! pH oli 6,5.) Viikon parin kuluttua kannattaa ottaa uusi näyte, josta kontrolloidaan veri. Jos sitä edelleen on, alamme selvittelemään sitä.

6.7.2015 Käytiin antamassa kontrollinäyte virtsasta sekä muissa tutkimuksissa. 

Hoitokertomus: Vimmalla ollut nyt vasemman takajalan kohollaan pitämistä, liikkeelle lähtee kuitenkin normaalisti. Aristusta oli rintarangan loppuosassa, mahdolllisesti myös lannerangassa. Asentotuntorefleksit normaalit, patella vasemmallakin nätisti paikoillaan. Ei ontumaa käynnissä, ympyräravissa en huomannut puolten välillä selkeitä eroja. Järkevää on nyt käydä ortopedin arvioitavana. Kipulääkitys siihen saakka, kuitenkin ortopedipäivää edeltävänä iltana ja aamulla ei saa antaa kipulääkettä.

Virtsanäytteessä pH koholla, nyt 7,5. Ominaispaino oli korkea, eli virtsa oli kovin väkevää. Mikroskoopin alla ei nyt ollut liikaa punasoluja (1-2/kenttä), pientä kidemurskaa jossa osassa tunnistettava muoto struviittikiteestä näkyvissä. Todennäköisesti nämä muutokset johtuvat nyt siitä, että Vimma oli varsin kauan pissaamatta. Viime kerralla pH oli 6,5, mikä on täysin normaalia, eikä struviittikidettä ollut. Virtsanäyte kannattaa katsoa vielä kerran, niin että Vimma olisi 3 - 4 tuntia virtsaamatta.

7.7.2015 Viety virtsanäyte. pH on liian korkea ja struviittikidettä on reilusti. PH oli nyt 8,5 ja todella paljon struviittia löytyi. Hieman tulehdus- ja punasoluja. Bakteeriviljely tehtiin. Huomenna nähdään onko bakteerikasvua, jos kasvua on torstaina selviää parhaiten tepsivä antibiootti. Ole hyvä soita meille torstaina. (Omistajan huom! Ei ollut bakteerikasvua, aloitettu ruokavaliohoito.)

Nyt on joka tapauksessa syytä vaihtaa Vimman ruoka. Sen pitäisi alkaa syödä struviittikiteitä liuottavaa ja niiden muodostumista ennaltaehkäisevää ruokaa. Kontrollivirtsanäytteestä sovitaan kun tiedämme onko bakteerikasvua.

Tulehdus voi olla kiteiden muodostumisen taustalla, lisäksi joillakin eläimillä on taipumusta näiden kiteiden muodostumiseen. Jos Vimma kuuluu jälkimmäiseen ryhmään, on erikoisruokavalio yleensä pysyvä.

Voivatko virtsatieongelmat olla Vimman oireilun taustalla on vaikea sanoa; joka tapauksessa asia pitää hoitaa kuntoon ja sitten myös nähdään muuttuuko muukin vointi paremmaksi. Pitäisin kuitenkin Sointu Jalkaselle varatun ajan; Vimma on käyttökoira ja nuori kaveri, joten mahdolliset lihas/luusto-ongelmat on syytä selvittää.

Hirveen stressaavia noi ell-reissut

 29.7.2015 Aika ortopedille. 

Hoitokertomus: Vimma tulee klinikalle jo keväästä alkaneiden epämääräisten kipuoireiden vuoksi. Mahdollista on, että venäyttänyt/kolhinut itseään, ja edelleen oirehtii. Toukokuussa käytetty fysioterapiassa, joissa annettu kotiharjoiteohjeet, ja niiden jälkeen jo ilmeisesti parempi, mutta ei täysin kunnossa. Hoidettu myös eturauhastulehduksen ja virtsankiteisyyden vuoksi; nyt menossa ns liuotusruoka.

Klinikalla todetaan, että reippaasti liikkuva koira; ravissa takaraajojen asento tällä hetkellä melko supussa, lantio laskeva, ei selkeää ontumaa juoksuttaessa. Seistessä kääntää molempia takaraajoja ulkosuuntaan, mikä saattaa rasittaa etenkin polvien aluetta. Polvet mielestäni palpaatiossa normaalit, mm. lumpiot. Selän alueella, nyt etenkin lannerangan takaosan alueella hyvinkin kosketusherkkä, toistuvasti istahtaa ko alueen palpaatiossa. Asentotunto normaali, ei mielellään nosta takaraajoja.

Koska tutkimuksia (rtg-kuvaukset, veri- ja virtsanäytteet) tehty jo runsain mitoin, etenisin tässä vaiheessa siten, että edelleen keskittyisin selän alueen lihaksiston hoitoon (venytykset kuten Emmi ohjeistanut 28.5 jatkettaisiin). Tukihoitona nyt myös laserointi tiheämmällä aikataululla esim 6x/2 viikon aikana ja vielä uudelleen fysioterapiaan. Klinikalla EFT Hannele Kerkelä; hänelle varaisin ajan ja jos menee lomien takia myöhään, niin vielä Emmille, jotta saadaan hoitoon jatkuvuutta. Emmillä myös käsitys siitä, mikä ollut koiran tilanne kesäkuussa. Huomioitava, että jos loukannut selän aluetta, saattaa oirehtia pitkään ja vaatia useita hoitokertoja (fysioterapia, hieronta, laser.)

Lähtisin nyt vähitellen liikuttamaan normaalisti; jo pidempään vähällä liikunnalla, eikä siitä ole ollut merkittävää vastetta. Lihaskunnon ylläpitämiseksi olisi kuitenkin hyvä liikuttaa. Mielellään liikutus joustavalla pohjalla, esim. metsämaasto. Fysioterapiasta lisäohjeistusta liikuttamiseen.

Ole hyvä, soittele 2 – 3 viikon kuluttua Vimman voinnista, ja kuinka hoidot edistyneet. Tarvittaessa uusintakuvauksia, ja lisäverinäytteitä. Mahdollisesti harkintaan myös neurologilla käynti. Konsultoin vielä selkäkuvista selkäsairauksiin perehtyvää ELL Kaisu Jarvaa.

Näkisin, että Vimmalle hyväksi jatkossakin selän alueen säännöllinen lihashuolto.

Eli ortopedi oli vähän sitä mieltä, että Vimman rakenne (luisu lantio ja ulospäin kääntyvät takajalat) voi hidastaa traumojen paranemista ja edistää lihasjumien syntymistä. Vimman lihaskunnosta ja -huollosta on pidettävä poikkeuksellisen hyvää huolta, jotta tulevia traumoja voisi ehkäistä.

Kainalobortsu ja harrastussheltti

Antibioottikuuri ei muuttanut Vimman tilannetta mihinkään suuntaan, joten viikko edellisestä eläinlääkärireissusta lähdettiin toiselle klinikalle. Vimma ultrattiin ja kaikki oli terveen näköistä. Eturauhanen ok, virtsarakko ok jne. Tunnustellessa ei aristanut eturauhasta, mutta aristi rintarangan loppuosaa, lantion aluetta sekä lannerankaa. Tuota rintarangan aristusta Vimmalla on ollut aiemmin, muut kipukohdat oli uusia. Aristukset on myös täysin ei-loogisia. Välillä kohta X on kipeä, minuutin päästä Y, parin sekunnin päästä ei kumpikaan ja hetken päästä molemmat. Virtsanäyte otettiin suoraan vatsapeitteiden läpi, jolloin muutama punasolu on ihan normaali löydös, mutta pissassa oli liikaa verta.

Verikoe otettiin; kaikki ok. Borrelia-testin tulokset piti tulla tällä viikolla, mutta ei ole kuulunut. Soitan maanantaina klinikalle ja koitan saada ajan. Pitää ottaa kontrolli pissanäytteestä, hakea lisää kipulääkkeitä ja haluan ell:in tutkivan vielä Vimman vasemman takajalan. Viimeisen viikon aikana olen kahdesti huomannut Vimman varovan painon laittamista sille, vaikka muuten kävelee normaalisti.

Tuntuu, että kaikki ortopedit on nyt lomalla, mutta saatiin aika parin viikon päähän. Jyväskylässä on kaksi ortopedia, jotka molemmat lomailee. Soittelin myös Tampereelle yhdelle ortopedille, jota meille suositeltiin, mutta hän myös on lomalla heinäkuun. Hyvä ajoitus.

Vimma on onneksi pirteän oloinen ja kipulääkityksellä välillä liiankin riehakas. Mutta kyllä siitä huomaa, ettei kaikki ole kunnossa.

Mitäs muuta... Vimman oli tarkoitus lähteä mun kanssa tokon piirinmestaruuskisoihin yhdistyksen joukkueeseen, mutta eihän se nyt sinne mene. Lupasin tehdä Indylle kunnon ”kenraaliharjoituksen” joku päivä ja ilmoitella tultaisiinko täydentämään joukkue. Lähinnä pitää kokeilla, miten Indy suhtautuu pitkästä aikaa paikkamakuuseen vieraassa paikassa tuntemattomien koirien kanssa.

Indy on pätevä rally-tokolainen ja kouluttajan mielestä saataisiin jo katsella kisoja. Tosin mulla menee välillä sähellykseksi kylttien kanssa, mutta harjoitusta vaan radanlukuun. Indy aloitti Noseworkin viime viikolla (Vimma jäi pois kurssilta) ja innostui lajista hurjasti. ”Siis mä saan juosta hajujen perässä ja syödä herkkuja?!?!?! Maailman paras juttu!!!”

Iloista Juhannusta kaikille!!!

Inspiroiduin illalla kesken ulkoilun nappaamaan "perhepotretin", jolla toivotan oikein iloista Juhannusta lukijoille!

Muut oli kiltisti, Kultaa vähän turhautti paikallaan olo... ;)

Bortsunpoika sairastaa, häntä hellikäämme

Vimman sairaskertomus alkaa noin kuukausi sitten, kun se ei halunnut pysyä paikkamakuussa. Elli-kouluttaja kommentoi silloin myös, että parin viikon aikana koiran tekemisen ilme oli muuttunut. Vimma myös käytti takapäätään vähän huonosti ja epäiltiin syyksi anaalirauhasia. Tyhjäsin ne ja pyysin meidän vakkarihierojan tsekkaamaan koiran. Selkä oli jumissa ja se hoidettiin.

Pari viikkoa meni kevyellä treenillä ja venyttelyillä, mutta ei auttanut. Vimma oli edelleen outo ja poikkeuksellisen rauhallinen. Soittelin fyssarille, joka löysi selästä aristavan kohdan ja epäili syyksi rasitus- tai venähdysvammaa. Vimma sai laseria, manuaalisen käsittelyn ja kontrolliajan.

Kontrolli oli viime viikolla ja selkä oli paremmassa kunnossa. Pieni aristus sieltä löytyi, mutta nyt takapää oli jumissa. Fyssari sitä vähän hieroskeli ja antoi taas selkään laseria. Vimma oli kontrollin aikaan jo paljon pirteämpi kuin ekalla käynnillä ja fyssarin mukaan kaikki alkoi olla reilassa, eikä lisäkäyntiä tarvittu. Myös muiden mielestä Vimma oli selkeästi piristynyt ja kunnossa, mua vaan itseäni söi epäilys pienten merkkien takia. Tänään käytiin ortopediaan perehtyneellä eläinlääkärillä, joka tutki Vimman todella hyvin läpi. Liikkeissä ei näkynyt erityistä, mutta koira oli edestä ja takaa jumissa. Selkä oli hyvässä kunnossa hoitojen takia. Vimmasta otettiin pissanäyte ja kokeiltiin anaalit, ei mitään. Ell:in kokeillessa eturauhasta pieni bortsu yritti kovasti päästä pois tilanteesta. Tosin Vimma on niin älyttömän kiltti, että vaikka sattuu niin mieleenkään ei tule purra tai murista, se vaan yrittää liikkua pois alta.

Eli ihan selkeästi se aristi eturauhasta, vaikka ne ongelmat nuorella, kastroidulla uroksella on tosi harvinaista. Otettiin röntgenkuvat. Selkä oli aivan siisti, mutta eturauhanen laajentunut. Vimmalla oli niin paljon suolistokaasua ja niin tyhjä virtsarakko, ettei ultraamalla olisi saatu varmoja tuloksia, joten ell kirjoitti antibiootit epäiltyyn eturauhastulehdukseen. Sehän voi olla todella kivulias tila ja selittää lihasjumit sekä tokoilu-ongelmat. Nyt Vimmalla on viikon tulehduskipulääkekuuri sekä kahden viikon antibioottikuuri. Kevyttä liikuntaa, ei treenaamista.

Jos oireet ei helpota tai pahenee, uudestaan lääkärille. Kurjempi vaihtoehto on, että eturauhasen laajentuman aiheuttaa jokin kysta tai kasvain.

Pikkusheltin rankka testipäivä

Edellisestä kesän suunnitelmat-postauksesta taisi mennä päivä tai kaksi, kun meille tarjottiin peruutuspaikkaa luonnetestiin. Indy kävi testissä la 23.5, tuomareina Marco Vuorisalo sekä Mia Möller. Shelttejä testataan aika harvakseltaan ja vuonna 2014 rodun pisteet vaihteli välillä -12 ja +170. Hyvin nopean ja ei-ehkä-täysin-luotettavan laskusuorituksen jälkeen väittäisin keskiarvoksi noin 100 pistettä.

Jos olisin lotonnut tuloksilla, kaikki paitsi kaksi olisi mennyt oikein. Kerrotaanpas pisteet ensin ja selitellään sitten:

Toimintakyky: -2 Riittämätön

Terävyys: +1a Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu: +1 Pieni

Taisteluhalu: +2b Kohtuullisen pieni

Hermorakenne: +1b Hermostunein pyrkimyksin

Temperamentti: +1 Erittäin vilkas

Kovuus: +1 Hieman pehmeä

Luoksepäästävyys: +2a Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen

+++Laukausvarma

Loppupisteet 80 pist.

Seuraavaksi osa-alueiden kootut selitykset. Kursivoidut osat enemmän tai vähemmän lainattu luonnetestin arvosteluohjeesta.

Toimintakyky: Luonteen ominaisuus, joka saa koiran ilman ulkopuolista pakotetta pitämään puolensa vaaraa vastaan. Toimintakyky ei ole mikään muuttumaton ominaisuus.

-2 Riittämätön. Kelkalla ohjaaja joutuu riisumaan kelkan tai kääntämään sen kyljelleen. Pimeässä joudutaan ohjaajaa siirtämään lähemmäs koiraa ja lisäämään valoa.

Indy paineistui ja kuormittui yllättävän paljon. Se oli jo testin alussa vähän levoton ilmeisesti mun jännityksen takia. Olisin olettanut toimintakyvyn olevan -1 pieni, mutta pikkusheltti meni ihan lukkoon ennen pimeää huonetta.

Indy on tottunut siihen, että se haukahtamalla ilmoittaa jostakin jännästä ja minä kuittaan tilanteen käskemällä sen hiljaiseksi. Testitilanteessa en tietenkään voinut kuitata Indyn ilmoitusta kelkalla, joten pikkusheltti ei tiennyt mitä tehdä kun on tottunut jännässä tilanteessa saamaan minulta sanallisen rauhoituksen. Indyllä jäi haukku pahasti päälle ja se purki jännitystä koko testin ajan haukkumalla. Testin aikana oli tuulista, joten pikkusheltin mielestä kelkkaa oli pelottavaa lähestyä tuulen kahisutellessa sitä. Indy kävi haistelemassa kelkkaa kun olin kyykyssä ja kutsuin sitä, mutta mielellään se olisi pysynyt mahdollisimman kaukana sellaisesta kummallisesta vehkeestä. Kelkka jäi näkyville lopputestin ajaksi ja ihan varulta aina kelkan läheltä käveltäessä Indyn piti varoittaa sitä parilla puhahduksella pysymään kaukana. Kelkan perusteella toimintakyky olisi varmaan ollut -1.

Pimeän huoneen ovella mietin ainoan kerran keskeytänkö. Se otettiin aika lähellä loppua ja Indy oli selkeästi ahdistunut. Tuomari sanoi testin jälkeen, että siinä kohdassa Indyllä oli selvästi tosi paha olla. Mutta luotin koiran tiettyyn ominaisuuteen ja jatkoin. Pimeässä huoneessa Indy kulki huoneen keskelle ja jämähti siihen. Indiana ei tiennyt yhtään mitä tehdä paineistuksen jälkeen yksin vieraassa pimeässä paikassa. Todella suurien apujen kanssa (kaksi taskulamppua ja monta kutsua normaalilla äänellä) se tuli mun luokse. Tämä tilanne vaikutti suuresti toimintakyvyn tipahtamiseen.

Testissä ymmärsin millainen vuorovaikutus meillä Indyn kanssa on. Indy ei välttämättä ihan täysin luota siihen, ettei se joudu kohtaamaan mitään ikävää mun kanssa, mutta se luottaa mun sanaan. Indyllä on niin paljon kokemusta asioista, että arjessa se ei oikeastaan hätkähdä mistään. Jos Indy jotakin säikähtää, se kokee tarpeelliseksi ilmoittaa, että ”tuo on tosi jännä juttu, huomaathan sen mamma!” Pelkkä ”hiljaa” on ihan tarpeeksi hyvä kuitti Indylle. Se tietää, että tilanne on huomioitu ja mulla hanskassa. Jos Indy ei saa sitä tukea pelästyessään, se ei tiedä mitä tehdä ja räksyttää paineistuen. Onneksi ollaan tehty paljon ja luotu hyvää luottamusta, muuten voisi erittäin vilkkaan ja riittämättömän toimintakyvyn omaavan koiran kanssa olla haastavaa. Mutta Indy toimii arjessa aivan mahtavasti laajan kokemuksensa avulla sekä todella pienellä tuella, jonka oikeastaan huomaamattani annan.

Terävyys: Terävyys on ominaisuus, joka saa koiran reagoimaan aggressiivisesti sen tuntiessa itsensä uhatuksi.

+1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua.

Pimeän huoneen jälkeen mentiin seinään. Tässä se em. ”Indyn tietty ominaisuus” tuli näkyviin. Vaikka se oli niin ahdistettu ja kärsivä hetki sitten, se keräsi itsensä. Tuomari sanoi arvostelussaan, että se kyky pelastaa Indyllä aika paljon. Jos se saa hetken aikaa koota itseään, se pystyy palautumaan ja taas toimimaan. Seinässä Indy puolustautui ihan jees ja uhka sai tulla aika lähelle ennen pakoreaktiota. Indyllä on tuomarin mukaan kyllä kanttia puolustautua äänellään uhkaa vastaan, mutta huomatesssaan sen toimimattomuuden loppuu rohkeus kesken. Uhkan muuttuessa kiltiksi Indyllä meni ihan pienen pieni hetki, mutta kohta se oli pussailemassa Marcoa.

Puolustushalu: Puolustushalulla tarkoitetaan koiran synnynnäistä taipumusta hyökkäykseen tai hyökkäysyrityksen avulla aktiivisesti puolustaa. Puolustushalu vaihtelee tilanteiden, ympäristön ja koiran mielialojen mukaan.

+1 Pieni. Koira on ohjaajan sivulla tai takaviistossa, ehkä muutama haukahdus, muuten vaisu esitys. Hyväksyy hyökkääjän samoin kuin luoksepäästävyydessä.

Hyökkääjän tullessa Indy haukkui ja murisi pitkään mun edessä. Tosin se haukkui ihan takapää kiinni mun jaloissa, joten se oli selkeästi sellaista ”nyt me mamman kanssa yhdessä!” Hyökkääjä sai tulla tosi lähelle ennen kuin Indy alkoi siirtyä sivulle ja siitä taakse. Mutta selkeästi Indy haki mun läsnäolosta tukea, mikä varmaan pudotti sen pieneen.

Taisteluhalu: Taisteluhaluksi kutsutaan koiran synnynnäistä taipumusta nauttia taistelusta ilman, että se perustuisi aggressioon. Taisteluhalu on koiralle moottori, liikkeelle paneva voima. Arvostellaan koiran halukkuus osallistua leikkiin. Taisteluhalua arvioidaan testin kaikissa osasuorituksissa.

+2 Kohtuullinen. Koira ottaa esineen halukkaasti ja ote on melko luja, jonkin verran pureskelua ja otteen korjausta. Mikäli koira irrottaa otteensa uhattaessa sen tulisi ottaa esine uudelleen uhkauksen jälkeen.

Tuolle Indyn saamalle +2b:lle ei ole virallista määritelmää, mutta koska se on kohtuullisen pieni, niin olettaisin, että se on periaatteessa sama kuin tuo +2 kohtuullinen, mutta huomattavasti lähempänä +1 pientä kuin +3 suurta.

Testin alussa Indy ”Herra Herkkäsuu” katsoi järkyttyneenä pitkää isoa keppiä ja totesi, ettei varmasti lähde tuollaisen kanssa mihinkään. Solmulelulla leikki lähti hyvin käyntiin sekä minun että tuomarin kanssa. Marco kommentoi, miten Indyllä on hommassa huomattavasti enemmän ääntä kuin mitään muuta. Indianahan ottaa lelun hirveän ärinän kanssa ja odottaa leikkikaverin tekevän työtä sen kiskomisessa samalla kun pikkusheltti vain roikkuu kiinni :D Näistä pisteistä oon kyllä vähän ylpeä. Shelteillä ei välttämättä aina kovin hyvää taistelumoottoria ole ja osa-alue taitaa useimmilla olla miinuksen puolella. Minä tykkään Indyn ärräämisestä!

Hermorakenne: Hermorakenteella tarkoitetaan koiran synnynnäistä heikko- tai vahvahermoisuutta sen joutuessa voimakkaisiin ja vaihteleviin sisäisiin jännitystiloihin. Hyvällä hermorakenteella tarkoitetaan kykyä hallita jännitystiloja ilman merkkejä sisäisen tasapainon järkkymisestä. Koiran hermorakennetta arvioidaan testin kaikissa osasuorituksissa.

+1 Hieman rauhaton. Koira selviytyy kaikista testin osasuorituksista. Siinä on havaittavissa lieviä merkkejä rauhattomuudesta, se rasittuu henkisesti testin edetessä. Palautumisajan pituus eri osasuoritusten välillä vaihtelee.

Indy sai +1b:n jolle ei ole virallista määritelmää. Ilmeisesti se on tuo +1 määritelmä höystettynä hermostuneilla pyrkimyksillä.

Temperamentti: Temperamentilla tarkoitetaan käyttäytymisen vilkkautta, huomiokyvyn nopeutta (tarkkaavaisuutta) sekä kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin ja ympäristöihin. Suurin osa sopeutumiskykyisistä koirista on vilkkaita. Erittäin vilkkaat koirat vastaanottavat suuren määrän vaikutteita ympäristöstään ja seurauksena on liian suuri hajaannus ja pitempi sopeutumisaika.

+1 Erittäin vilkas. Reaktio on hyvin nopea, väistämisliike melko pitkä. Koira ei pysty välittömästi kohdentamaan häiriötä ja siinä esiintyy lievää keskittymiskyvyn puutetta. Koirassa ei ole havaittavissa tasapainottomuutta.

Herranen aika, minun omalla pienellä rauhallisella sheltilläkö muka olisi ajoittain puutteita keskittymiskyvyssä. Enpäs ole huomannut :D

Kovuus: Kovuudella tarkoitetaan koiran taipumusta muistaa epämiellyttäviä kokemuksia.

+1 Hieman pehmeä. Koira, joka osoittaa selviä merkkejä siitä, että se haluaisi välttää paikan, missä se pelästytettiin, mutta pystyy ohittamaan pelästyttämispaikan suhteellisen läheltä ohjaajan tukemana.

Luoksepäästävyys: Noh, se on aika itsestään selvää. (Yllättävää kyllä edellistä lausetta ei ole lainattu arvosteluohjeesta ;D)

+2a Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen. Koira, joka houkuttelematta tai pienin houkutuksin hakeutuu kosketukseen myös vieraiden ihmisten kanssa käyttäytyen ystävällisesti. Koira on ns. ujo.

Indyhän on ihan hirveä pusupoika. Mennessään uuden ihmisen luo Indy pyrkii kiemurtelemaan tarpeeksi lähelle pusutellakseen kunnolla. Ulkopuolisen (ja usein minunkin) silmään Indy on pohjattoman ihmisrakas ja avoin, mutta tietyissä oudoissa tilanteissa siinä kieltämättä näkyy pilkahdus jotain muutakin. En ole osannut muotoilla sitä selväksi ajatukseksi, mutta Marco puki sen hyvin sanoiksi. Indyllä on kaksi moodia: pysyttelen tässä vähän matkan päässä tai tulen hirveellä innolla pussaamaan. Marcon mukaan Indy on varmaan oppinut, että ihmiset nauraa/tykkää/kehuu pusuttelusta ja sillä on jokin pieni pidättyväisyys/jännäys, minkä takia se kokee tarpeelliseksi varmistaa ihmisen kiltteyden pusuttelemalla.

Laukauspelottomuus: Testataan ampumalla 9 mm paukkupanoksilla vähintään kaksi laukausta.

+++Laukausvarma. Koira, joka käyttäytyy täysin välinpitämättömästi laukauksiin tai joka on niistä kiinnostunut vain luonnollisella tavalla.

Tätä en olisi osannut arvata. Mulla oli vakaa tarkoitus antaa Indyn kuulla ensimmäiset laukauksensa jossain himppasen helpommassa paikassa kuin luonnetestin lopussa. Olisin olettanut Indianan olevan laukauskokematon tai kaiken kuormituksen jälkeen jopa laukausaltis. Mutta Indy kuuli laukaukset ensimmäistä kertaa tuollaisen paineistuksen jälkeen, eikä hätkähtänyt pätkääkään. Nyt menen ihan mutu-pohjalta, mutta shelteissä taitaa useimmat koirat mennä joko laukauskokemattomaksi tai miinuspuolelle.

Testin jälkeen mentiin Sarille, jossa Indy kävi moikkaamassa kasvattajaansa pari kertaa ja nukkui sitten sohvalla mun vieressä 2,5 h. Kyllä huomasi, että oli rankka koettelemus takana. Mitään kummallista en ole käytöksessä testin jälkeen havainnut. Indyllä tosiaan on välillä ihan hämmästyttävä kyky jättää ”huonot” asiat taakseen ja jatkaa elämää omana vilkkaana, hönttinä itsenään. Maanantaina oltiin Indyn kanssa pitkästä aikaa ohjatussa koulutuksessa (meidän rally-kurssin ensimmäinen oikea treenikerta) ja olin positiivisesti yllättynyt Indyn tekemisestä. Se keskittyi aivan loistavasti eikä ottanut yhtään häiriötä aivan uudesta treenipaikasta tai muista koirista!

Testistä jäi eniten mieleen yllätys Indyn paineistumisesta puolivälissä, ylpeys siitä, miten se sai itsensä kuitenkin koottua, sekä ymmärrys meidän välisestä suhteesta.

Indy on mamman oma kultamussukka! Eihän se luonnetestissä loistanut, mutta sama koira se on kuin sitä ennen. Shelttien luonnetestejä ei hyväksytä tai hylätä, mutta jos niin olisi, Indy olisi läpäissyt testinsä. Eihän sillä mikään muu mennyt miinukselle kuin toimintakyky.

Pahoittelut erittäin pitkästä tekstistä. Aloin samanaikaisesti kirjoittamaan blogiin sekä avaamaan itselleni vielä tarkemmin pisteitä ja arvosteluperusteita, enkä kertakaikkiaan osannut karsia asiaa. Mulle tää on ihan äärimmäisen mielenkiintoista, vaikka ymmärrän kyllä, ettei ketään muuta varmaan kiinnosta lukea koko tekstiä! :D

Kesä tulee, mitä tehtäis?

Sitä olen nyt miettinyt ja ainakin alkukesän harrastusaikataulu alkaa näyttää ihan mukavalta. Kisakesää ei tänäkään vuonna tule, vaan kevyttä harrastamista ja yhdessä touhuamista. Kisa tai kaksi saattaa kesään mahtua, mutta ne on sivuseikkoja.

Indyllä alkaa Rally-tokon alkeet ensi viikolla. Kouluttaja-Elli oli sitä mieltä, että parempi paikka Indianalle olisi alokasluokan valmennus, mutta sen aikataulu on tosi huono meille. Eikä mua haittaa, että harjoitukset on meille helpohkoja (osataan alokasluokan kyltit), vaan pääasia on häiriöiden sietäminen sekä ohjaajan ja koiran yhteistyön korjaaminen. Indyhän on koko ikänsä ollut häiriöherkkä ja lievästi ADHD, minkä takia treenaaminen on huonoina päivinä taistelua. Olen ennen varmaan sietänyt Indyn häsläämistä paremmin, mutta Vimman myötä olen huomannut, miten ihanaa on työskentely keskittyvän koiran kanssa. Niinpä Indyn ollessa häsläämistuulella mulla palaa hermot ja treenaaminen ei ole enää kivaa. Indy on keskittyessään teknisesti taitava ja aina innoissaan työskentelystä, mutta itse olen osaamattomuuttani tehnyt koulutusvirheitä, jotka tuollaisen koiran kanssa ilmenee näinä ongelmina. Indyssä on potentiaalia ja intoa hirveästi, minkä takia erityisesti välillä pistää ärsyttämään. Mutta siis, rallyn alkeista haetaan nyt sitä iloa ja onnistumisen tunnetta, mikä meillä ennen oli, mutta joka nyt on vähän hautautunut jonnekin.

Kesäkuun loppupuolella molemmilla pojilla alkaa Nosework-kurssi! Tästä olen innoissani. Molemmat tykkää hirveästi nenänkäyttöharjoitteista, vaikka Vimmalla menee välillä intoillessa hieman yli ymmärryksen, että tehtävässä kuuluu käyttää hajuaistia. Indyhän on pätevä kahvikätköjen etsijä; se ilmaisee ne maahanmenolla. Vimmalle olen pari kertaa piilotellut jotain tuoksuja, jotka se on ilmaissut samalla tyylillä kuin Indy. Impalle en varmaan muuta ilmaisutyyliä (sehän on noseworkissa hyvin vapaa), mutta Vimmalle voisin tarkemman kuonokosketuksen opettaa.

Vepeen ilmoittauduin tarkoituksella tosi myöhäisessä vaiheessa ja ollaan Vimman kanssa varasijalla ryhmään. Vimmalle tekee hyvää kypsyä vielä hetki ja tottua veteen paremmin ennen vepeilyä. Yleensä kurssilla vapautuu paikkoja kesän mittaan ja seuraavana kesänä edellisen treenikauden lopulla aktiivisesti harrastaneet ovat etusijalla.

Tämä viikonloppu menee tokoillessa. Edellämainittu kouluttaja-Elli (joka piti myös edellisen postauksen tokoviikonlopun) pitää intensiivikoulutuksen pienelle porukalle tokosta lauantaina ja sunnuntaina. Vimman kanssa tehdään häiriöjuttuja ja varmaan otetaan kokeenomainen alokasluokka.

Kuun lopussa on mahtava Dreamoor-leiri, jossa varmasti riittää vauhtia, aktiviteettia ja hyvää seuraa sekä koirille että omistajalle. Luvassa on mm. tokoa ja vepeä.

Heinäkuussa olisi naapurikaupungissa bortsujen erkkari, jonne pitänee ainakin turistiksi lähteä. Pitää vielä harkita lähteekö palliton pikkupoika grand turismoon ihmettelemään näyttelymaailmaa. Siitä seuraavana päivänä on samassa kaupungissa kaikkien rotujen näyttely, jota olen Indylle kaavaillut. Tuomarina Eerolan Päivi, joka Indyn viimeisimmässä näyttelyssä (noin kaksi vuotta sitten) antoi Indylle ensimmäisen ERIn ja maininnan, miten koira tarvitsee vielä paljon aikaa. Voisi käydä näyttäytymässä ja selvittämässä, onko aika tepsinyt. Keski-Suomen kennelkerholla onneksi pyörii vapaamuotoiset näyttelytreenit keskiviikkoisin, joten taidetaanpa käydä ennen näytelmiä pari kertaa siellä.

Kerholla pyörii tiistaisin vapaamuotoiset tokotreenit; ensin alkeisryhmä, jota seuraa edistyneet. Vimman kanssa ollaan edistyneiden porukassa treenailtu nyt kevään aikana. Olen alkanut myös kouluttaa tiistain tokoja, joten Vimma on opetellut odottamaan kehän laidalla mamman touhutessa muiden koirakkojen kanssa. Pientä piippaamista kentän laidalta kuuluu ajoittain, mutta sekin on vähentymässä. Indy luultavasti alkaa käymään alkeisryhmässä silloin, kun en ole kouluttamassa.

Torstaisin kerholla pyörii vapaamuotoiset agitreenit, joissa Indyn kanssa aletaan satunnaisesti käymään. Indyhän rakastaa agia enemmän kuin mitään, mutta mun hermorakenne ei aikoinaan kestänyt sitä huutokonserttia kentän laidalla, kun muut käyttivät Hänen Kuninkaallisen Korkeutensa esteitä. Kokeillaan, josko joko ohjaajan tai koiran hermorakenne olisi kehittynyt parissa vuodessa.

Perjantaisin kerhon pk-ihmiset kokoontuu vapaamuotoisiin treeneihin. Sinnekin olisi tarkoitus silloin tällöin änkeä mukaan.

Indy varmaan käy luonnetestissä kesän aikana. Vimma ei koskaan tule osallistumaan luonnetestiin, koska mielestäni se ei tekisi sille hyvää. Indy toisaalta ei pienistä hätkähdä ja vaikka hätkähtäisikin, se palautuu nopeasti. En usko luonnetestin jättävän mitään jälkiä rämäpää-Indianaan.

Vimma on ilmoitettu ekaan tokokokeeseen ja tuloksesta riippuu, miten Vimma kisaa seuraavan kerran. Olen luvannut itselleni, että jos kauhea ahdistus iskee ja koen ettei olla valmiita niin saan hyvällä omalla tunnolla perua kokeeseen osallistumisen. Eihän meillä siis näillä näkymin suuria ongelmia ole; pieniä kosmeettisia juttuja, joista piste tai pari voi lähteä. Hyvin todennäköisesti siis kisataan piakkoin, mutta pidän mielessäni takaportin vielä auki.

Himoharrastajan ja kisakesää viettävän korvaan meidän kesäsuunitelmat kuulostaa varmaan tosi vaatimattomilta, mutta meille sopivilta! :)

Viikonloppu täynnä tokoa

Australianpaimenkoirat ry järjesti viikonloppuna Jyväskylässä koulutuspäivät rally-tokosta ja tokosta. Vimma oli ainoa ei-aussie, joka osallistui koulutukseen. Meinasin ilmoittaa Indyn rallyyn, mutta päätin kuitenkin keskittyä täysin Vimman tokoiluun tänä viikonloppuna. Tehtiin paljon, saatiin hyviä vinkkejä, sekä koettiin valaistumisen hetkiä! Yksi vinkeistä saattoi olla sähköpannan asentaminen ohjaajan kaulaan palkkaamisen ajoituksen korjaamiseksi, mutta mitäpä pienistä ;)

Tykkäsin kouluttajasta todella. Elli on positiivinen tyyppi, mutta osaa myös vaatia. Täytyy kuitenkin sanoa, että kouluttajan mielestä kympin arvoiset suoritukset ei yllä ihan niin ylös omalla asteikolla. Seuraamisessa on mielestäni ollut isoa ongelmaa ja Elli hoksasi heti, mistä ongelma johtuu. Vimma pitää perusasennossa todella hyvän kontaktin:

© Jessica Varjonen

© Jessica Varjonen

Heti liikkeen alkaessa katse tippuu oikeaan taskuun ja pää kääntyy jalkojen eteen.

© Jessica Varjonen

Vimma ei koskaan saa seuraamisesta lelupalkkaa tai mitään palkkaa oikeasta taskusta, mutta siellä se lelupalkka on tähän asti ollut. Nyt lelu siirtyy pysyvästi toiseen taskuun ja saatiin vinkit, miten lähteä korjaamaan kontakti takaisin ylös. Omasta mielestäni tuo seuraaminen on kauhean näköistä, mutta Elli meinasi, että jopa EVL:ssä Vimman seuraamisella saisi hyvät pisteet eikä ”ongelma” varmasti häiritse valioitumista. Tästä lähtien koitan huomata, jos Vimma tarjoaa katsetta ylös ja pitää päätä paremmassa kohdassa. Tätä tukemaan otettiin myös uutta palkkaustekniikkaa, mutta suurta remonttia en seuraamiseen nyt tee. Katsotaan sitten kesän jälkeen, miltä tilanne näyttää.

Hassua, miten sitä sokeutuu omalle koiralle. Elli huomautti jossain vaiheessa viikonloppua, että kyllä noin hyvältä koiralta saa vaatia ja sen into takaa, että useampikaan toisto ei ole mikään ongelma. Välillä sitä tarvitsee vieraan suusta herätyksen siihen, miten mainio harrastuskaveri on käsissä. Olihan siellä joissain osa-alueissa teknisesti taitavampia koirakoita, mutta yhteenkään en Vimmaa lennokkaine piruetteineen vaihtaisi. 

Indy tykkää tokoilla ja se näkyy. Indyllä on kuitenkin iso ongelma innostuksen kanavoinnissa ja keskittymisessä itse asiaa. Huonona päivänä Indyn kanssa treenaaminen on täyttä kädenvääntöä ympäristön kanssa. Se ei ole kivaa kummallekaan ja nykyään huonona päivänä hömpätään jotain kevyttä pientä tai lopetetaan treenit heti alkuunsa. Vimman kanssa ei ole ikinä ollut vastaavaa ongelmaa. Me työskennellään aina samassa tiimissä välillä onnistuen, välillä ei.

Hallikuvat  ©Jaana Mähönen

"Hei, sulla on mun kapula. Mä voisin ottaa sen."

"Ei sun tarvi sitä mammalle antaa, mä hoidan homman!"

Älkää edes kysykö mitä tässä tapahtuu :D

Tehtiin tänään kokeenomaisesti alokasluokan yksilöliikkeet. Tai no ”kokeenomaisesti,” palkkasin Vimman molemmissa jäävissä.

Seuraaminen hihnassa sekä vapaana: Noh, se pään poikittaminen. Täyskäännös tehtiin seuraamisen lopussa kehän laidassa ihmisjoukon edessä ja siinä Vimma meinasi unohtua katselemaan kivoja tyyppejä molemmilla kerroilla. Ellin mukaan kuitenkin tuomarista riipuen 8 ½ – 9 ½.

Liikkeestä maahanmeno: 10. Se oli hieno. Tässä palkkasin maahan juuri ennen sivulle siirtymistä, koska Vimmalla oli vähän aikaa sitten pa:n ennakointia.

Luoksetulo: 10. Tosin saatiin varoituksen sana siitä, että joku tuomari saattaa tarjota samasta suorituksesta kasia. Vimma tulee älyttömän lujaa, hidastaa todella myöhään ja pysähtyy ihan kiinni jalkoihin. Joku tuomari voi tuomita sen törmäämisenä, vaikka pysähdys on lopulta hallittu.

Liikkeestä seisominen: Ok seisahtuminen. (Ellin mukaan hyvä, mun mielestä saisi olla napakampi.) Vimma liikauttaa helposti tassuaan sen sivulle siirtyessäni, joten palkkasin Vimpulan ennen siirtymää suorituksen ollessa hyvä. Liikkuihan se tassu taas lopulta. Vimma ei väistä mua, vaan korjaa yhdellä tassulla asentoaan niin, että saa pidettyä katseensa minussa ja mahdollisessa palkassa. Lähdettiin etupalkalla korjaamaan asiaa ja se vaikutti hyvältä. Mutta tosiaan ei seisominen nytkään paha ole, ehkä sellainen 8 – 9.

Hyppy: Tässä on näköjään ongelma. Tiistaina kerhon treeneissä Vimma kieltäytyi alkuun hyppäämästä ja niin kieltäytyi nyt viikonloppunakin. Parin onnistuneen suorituksen jälkeen siinä ei ole ongelmaa, mutta selkeästi se on epävarma hyppäämään vierasta estettä. Omalla hyppyesteellä ei mitään ongelmaa, joten vieras tilanne ja outo este on nyt se juttu. Eli siis lisää kokemusta, tuskin tulee olemaan pitkäkestoinen ongelma.

Kaiken kaikkiaan näyttää uhkaavasti siltä, että kyllä sitä on piakkoin kokeisiin suunnattava. Varmuutta vielä molemmille ja pikkujuttujen viilausta, mutta hyvältä näyttää :)

Jälkihommat ollaan myös aloiteltu tälle vuodelle molempien koirien kanssa. Indy on julistanut kevään alkaneeksi ja tuonut kotiin vuoden ensimmäisen punkin. Shelttipoika on muutenkin kevään lumoissa; korvaton, hajujen vietävissä, tavallistakin energisempi ja yrittääpä se silloin tällöin humputella Vimmaa ja kissoja. Tai Kulta antaisi sille sellaiset lähdöt, että enpä ole nähnyt Indyn edes yrittävän.

Kevät on alkanut mukavan aktiivisesti, tästä on hyvä jatkaa!

Vimmaa masentaa Indyn treenien aikana