sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Day of Beauty and Relaxation

Uhosin perjantaina töissä, että todella lyhyen työpäivän ansiosta mulla on hyvin aikaa ja energiaa siivota kotona. Noh, kotona siivous ei enää houkutellutkaan erityisemmin. Onneksi koirat pelastivat siltäkin kauheudelta. Ihan sattumalta siivousinspiraatiota odotellessa huomasin, miten epäsiisteiksi koirapojat olivat päässeet. Eihän siinä sitten muu auttanut, kuin lykätä siivous toiseen päivään ja käydä koirien kimppuun.

Toimenpiteet:

Kynsien leikkaus,
Turkin harjaus (Vimmalla käytännössä hännän harjaus, muualla ei ole karvaa tarpeeksi)
Korvatakkujen selvitys (Vimma)
Korvakarvojen leikkaaminen
Tassukarvojen selvitys ja kampaaminen (Indy)
Tassukarvojen leikkaaminen (Indy)

Pesin pojat ehkä kuukausi sitten, joten siltä ne välttyivät. Eipä noita muutenkaan tule usein pestyä, silloin kun on jotain erityistä syytä. Kuten silloin vähän aikaa sitten, kun Vimma metsälenkillä säntäsi hirveää kyytiä pusikkoon, eikä meinannut millään malttaa tulla pois. Tullessaan Vimma oli aivan innoissaan ja ryntäsi kiehnäämään kylkeen. Ikävä kyllä hirvittävä haju rekisteröityi liian myöhään ja hämärässä näköaisti ei ollut parhaimmillaan. Koiran koko selkä ja oikea kylki oli ihmisestä lähtöisin olevassa ruskeassa eritteessä. Ihanaa. Ja toki sitä oli kiehnäämisen jälkeen myös mun vaatteissa. Vimma-raukka, joka oli mielestään löytänyt aivan ihanaa parfyymiä joutui jostain kumman syystä pesuun kotona.

Bortsujen JTO:hon tulisi ehdottomasti lisätä edellämainittua käytöstä aiheuttavan geenin löytäminen ja eristys. Tämä on kuulemma rodussa laajasti esiintyvä ominaisuus! Geenin voisi korvata shelteiltä (tai ainakin Indyltä) löytyvällä geenillä, joka ilmentyy paljon miellyttävämpänä käytöksenä: ”Hyi, en tule oikotietä, koska se on märkä/liejuinen/kylmä/muuten vain epämiellyttävä. Kierrän mieluummin viisinkertaisen matkan kuivia polkuja pitkin ja pysyn siistinä.”

Metsä-episodia seuraavana aamuna meille sattui lenkillä pieni koordinaatio-erhe ja Vimma päätyi merkkaamaan Indyn kyljen. Eli Indy pääsi vuorostaan pesulle. Uroskoiran omistamisen iloja.

Kissat selvisivät perjantaina pelkällä kynsien leikkuulla, mutta tiistaina kisuilta leikattiinkin jotain ihan muuta. Molemmat katit on nyt kastroitu ja toimenpiteestä hyvin toipuneet. Kulta oli eläinlääkärissä oma itsensä ja kehräsi niin lujaa taukoamatta, ettei edes sydänääniä saatu kuunneltua. Savu taas seisoi tutkimuksen ajan hyvin epäluuloisena hiljaa paikallaan.

Kaunistautumisen jälkeen koirapojat treenasivat pienet pihatokot. Indylle tein kokeenomaisesti (tosin ajoittain palkaten) avoimen liikkeet ja Vimmalle samalla tyylillä alokkaan hommat. Treenien jälkeen ajattelin ottaa pojista pari kuvaa, Vimma vaan ei ollut kovin innokkaana poseeraamassa.

Ennen
Indyn kaulus on yleensä ihan kauheessa kunnossa. Siitä nimittäin saa Vimman mielestä parhaan otteen painiessa.
 

Jälkeen:

Luovutin. Muutenkin kuvat oli tällaisia:


lauantai 8. marraskuuta 2014

FAQ

Tällaisen pienen eläintarhan omistajana saan vastailla uusien tuttavuuksien kanssa hyvin usein samoihin kysymyksiin, joten voisin tännekin höpötellä asiat.

Teillä on varmaan ihan hirveesti vilinää ja vilskettä jatkuvasti?

No ei. Pääasiassa meillä on hyvinkin rauhallista. Toki koirat ja kissat innostuu välillä leikkimään vaihtelevilla kokoonpanoilla, mutta jos keskenään ollaan kotona, niin ihan rauhallista menoa täällä on. Jonkun ihanan vieraan tullessa asia on vähän eri; Indy ja Vimma pyörii vieraan jaloissa kerjäten huomiota ja Kulta menee itsevaltiaan oikeuksin koirien ohi ja kipuaa istuuntuneen vieraan syliin. Savu tuijottelee yleensä kiipeilypuustaan kiinnostuneena, mutta hyvin tyytyväisenä omaan rauhaan.

Eihän niitä kaikkia voi keskenään jättää ilman valvontaa?

Voi ja ei. Lyhyet yksinolot porukka saa pyöriä keskenään ilman eristyksiä. Mutta esimerkiksi työpäivien ajan kissat ja koirat on eri huoneissa. En luota ihan täysin siihen, että tylsistyessä porukan tyhmyys ei tiivistyisi, vaikka mitään läheltä piti -tilanteita ei ole ollutkaan.

Kuka teillä on pomo?

Kullan mielestä ehdottomasti Kulta. Savu on vähän kummallinen katti, en usko sen uhraavan ajatuksia sellaiseen. Vimman ja Indyn mielestä minä.

Onko ollut ongelmia kissojen ja koirien välillä?

Yllättävää kyllä ei. Valmistauduin henkisesti paljon haastavampaan alkuun, mutta meillä kissat on omineet koirien tapoja, koirat kissojen tapoja ja elämä luonnistuu hyvin ilman ristiriitoja.

Eikö niihin mene ihan hirveesti aikaa?

Joo ja ei. Tokihan niihin saa kulutettua aikaa silloin kun haluaa. Toisaalta jos on kiirettä/ei vaan huvita, niin kaikki nelijalkaiset pärjää myös vähällä panostamisella. Eli aikaa kuluu vaihtelevasti. Tosin eipä mulle tuollaista laumaa olisi tullut, jos en tykkäisi niiden kanssa touhuta.

Eikö niihin mene ihan hirveesti rahaa?

Menee. Tällä viikolla on pyörähdetty molempien koirien kanssa eläinlääkärissä, tilattu yhteensä 14 kg ruokaa ja 40 kg kissanhiekkaa + muuta sälää. Huomenna turistiksi Jyväskylän kansainväliseen näyttelyyn, missä varmasti uppoaa rahaa ja ensi viikolla olisi vielä kissoilla aika eläinlääkäriin. Ai niin, pitäisi myös tilata koirille fyssari ja talveksi taas varata aikoja koirauimalaan. Saisihan noi eläimet pienemmälläkin budjetilla hoidettua, mutta toisaalta voisi ne rahat varmaan huonompiinkin asioihin käyttää.


Kissat on taas kasvaneet kovasti. Kulta on ehdottomasti ahnein olento, minkä olen koskaan tavannut. Luulin aikoinaan Indyn olevan ahne, kunnes Vimma tuli taloon. Vimpula oli pentuna kova omimaan ja puolustamaan mitään etäisesti syötävää muistuttavaa, mutta tiukan puuttumisen myötä taipumus ei tule enää niin vahvasti esiin. Kulta jättää Vimmankin varjoonsa. Se on käytöksestä päätelleen 24/7 nälkäkuoleman partaalla ja täysin hävytön. Kulta on murtautunut keittiön kaappeihin pariin otteeseen ja hirveän murinan saattelemana mussuttanut onnellisena herkkuja kitaansa. Kerran se nappasi vielä kääreissä ja pussissa olevan Subway-leivän pöydältä ja juoksi kauheaa rähinää pitäen sängyn alle!

Kulta on vilpittömän vakuuttunut, että hän on oikeutettu ihan kaikkeen ja muu eliökunta – minä mukaan lukien – on olemassa vaan toteuttaakseen hänen jokaisen toiveensa. Kulta on ehdottomasti ärsyttävin elukka, jonka olen kohdannut, mutta omalla tavallaan myös ehkä valloittavin persoona! Kullan lempipaikka on sylissä tai kainalossa, mihin se oikein sulaa huristen ja kiehnäten. Ja jos rapsutuksia ei kiehnäämisestä huolimatta tule, huomiota saa ainakin puraisemalla laiminlyövää ihmistä nenästä!

Kulta hyppää yleensä aina syliin tietokoneella ollessani ja Vimma on tästä ottanut ymmärtääkseen, että jos syli on vapaa, siihen voi yrittää ängetä. Vimma aloittaa istumalla viereen lattialle ja tökkimällä mua jalkaan. Jos se ei tuota tulosta, Vimpula siirtyy viereisen kevythäkin päälle istumaan ja tuijottamaan. Jos intensiivinen tuijotuskaan ei auta, lähtee tassu tunnustelemaan. Tassulla tökitään kättä tai jalkaa ja jos vieläkään ei tule reaktiota, Vimpula laittaa tassun syliin ja alkaa varaamaan sille painoa. Tässä vaiheessa on jo pakko reagoida, muuten toiseen meistä sattuu. Voin muuten sanoa, että yli 20 kiloa bordercollieta sylissä häiritsee vähän eri mittakaavassa kuin 3 kiloa kissaa ;)

Savuakin saa nykyään hoitaa! Eihän Savu koskaan ole arkaillut ihmisiä, sitä ei vaan kiinnosta lähentely. Nykyisin erakko saattaa tulla jopa pari kertaa päivässä viereen kiehnäämään. Sylissä Savu ei viihdy edelleenkään, mutta tulee usein illalla viereen nukkumaan.


Pojilla on hieman eri tekniikka paikkamakuussa.

Indyn tyyli:

Pää voi vähän kääntyillä, mutta muuten shetlantilainen pitää terhakan poseerauksen.

Vimma taas on ensimmäiset kolme sekuntia ihan messissä: Hei kivaa, me treenataan! Kato mä osaan!

Neljännen sekunnin kohdalla ilme alkaa muuttua:

Loput ajasta meneekin sitten näin: Tää on tylsääääää! Kuinka kauan vielä???

Taas loppuun kuvapläjäys

ps. Vimpula on ollut viimeisen vuorokauden ihan fiiliksissä lumesta. Mitenkäs sisarukset on reagoineet outoon peitteeseen maassa?