Indy 3v!!!

Tänään maailman ihanin/ärsyttävin/rakkain/raivostuttavin sheltti täyttää kolme vuotta! Tuntuu, että Indy on kuulunut elämään jo pienen ikuisuuden, eikä voi olla vain kolmea vuotta. Toisaalta taas Indyn käytöstä katsellessa tuntuu, että eihän tuo pahankurinen kakara voi olla jo kolmea vuotta.

Indy on mun ensimmäinen oma koira, jonka kanssa ollaan yhdessä opeteltu koira(harrastus)maailmaa.

Eka mätsäri, jossa koskaan kävin, oli se, johon osallistuttiin Indyn kanssa.

Eka näyttely, jossa koskaan kävin, oli se, johon osallistuttiin Indyn kanssa.

Eka möllitoko, jossa koskaan kävin, oli se, johon osallistuttiin Indyn kanssa.

Ekat kisat, joissa koskaan kävin, oli ne, joihin osallistuttiin Indyn kanssa.

Listaa voisi vielä jatkaa, mutta todettakoon vain, että olin siis täysin pihalla koiraharrastuksista Indyn tullessa. Kiinnostusta eri lajeja kohtaan oli, mutta kokemattomana ei tiennyt innostuuko oikeasti ja kuinka paljon. Niinpä etsinnässä oli koira, jonka kanssa voisi kokeilla/harrastaa eri lajeja, mutta joka ei kuitenkaan vaatisi ihan älyttömiä.

Palokassa Sarilla harrastavaa kotia odotteli pentueen vilkkain shelttipoika, josta on kasvanut täysin kriteerit täyttävä karvapallo. Indy tekee innoissaan yleensä mitä vaan ja on harrastellut/harrastelee mm. tokoa, rallya, agia, jälkeä ja näyttelyitä – ja kaikki on Indianan mielestä huippukivaa. Indy osaa kuitenkin olla myös pidemmän laiskan jakson ajan (suuremmin) turhautumaton kainalossa loikoilija.

Indyn kanssa ollaan koettu ja opeteltu niin paljon molemmille ”ensimmäisiä” juttuja, että vaikka se välillä saa mut harkitsemaan miten mukavat ja lämpimät shelttilapaset olisi, tulee sillä aina olemaan hyvin spesiaali paikka sydämessä <3

Eilen poseerattiin päivä etuajassa, mikä osoittautui hyväksi päätökseksi, koska tänään on aamun hetkellisen tyynen jälkeen tuullut ja satanut vettä. Indy on jokaisena syntymäpäivänään saanut ”kakun”, jota Vimma-raukka ei noin kuukausi sitten saanut, joten Vimpula nautti kakkunsa nyt isoveljen syntymäpäivänä.

Pönöttämisen jälkeen piti saada vähän riehua

 Kakku koostui tänä vuonna kissojen märkäruoasta ja purutikuista

 Etsin Indyä aiemmin päivällä, meni hetki ennen kuin löysin

Indyllä on selkeästi menossa jokin lajikriisi..

Myös kissat voi hyvin ja jatkaa kasvamista. Kullasta tulee iso kolli, Savu puolestaan on hyvin pieni ja sievä poika.

Ei raportoitavaa

Meidän elämässä ei ole viime viikkoina tapahtunut mitään erityistä, lähinnä ollaan vaan laiskoteltu. Helle näkyy koirissa ja päivälenkit on jääneet kokonaan pois, pidemmät ulkoilut tehdään vasta illalla. Treenailtu ollaan aika vähän ja nekin kerrat ihan lyhyitä juttuja kotona. Ensi viikolla voisi aktivoitua senkin suhteen :)

Koirilla kävi eilen hieroja, jonka mukaan loma on tehnyt hyvää. Indyltä löytyi yksi vähän tiukahko paikka, Vimmalta kaksi. Vimpula etenkin oli huomattavasti parempi viime kertaan verrattuna.

Kissat on löytäneet paikkansa porukassa ja Vimma on ottanut ne ihan omakseen. Vähän yllättäen Indy ei kauheasti välitä kisuista. Sen mielestä ne on ihan mukavia otuksia, mutta Indianaa ei kiinnosta hoitaa kissoja tai leikkiä niiden kanssa. Kerran tai pari päivässä se innostuu vähän leikittämään pentuja, eikä silloinkaan viitsi hömpätä kauaa. Vimma taas on ihan kissakoira. Kultakin on hyväksynyt koirat täysin ja Vimman kanssa sillä on hyviä leikkejä ajoittain. Savu puskee Vimpulaa kehräten varmaan yhtä paljon kuin minua ja Vimma nuolee ihan mielissään kissanpentua.

Keskenään kissat on kuin yö ja päivä. Kulta tuntuu kauhean tutulta, koska se on monin tavoin kuin Indy ja Vimma. Kulta seurailee mitä teen, kerjää koirien kanssa keittiössä, tunkee kainaloon hoidettavaksi, hakee leikkimään, jne.. Samaa mitä Tohelo ja Torvelo tekee. Savu taas on paljon itsenäisempi. Pari kertaa päivässä se saa hellyyskohtauksen, jolloin tulee puskemaan ja kehräämään. Mutta Savu ei tykkää olla sylissä ja parasta leikkiseuraa Savun mielestä on Savu itse. Kyllä se leikkii myös veljensä ja minun kanssa, mutta tykkää selkeästi riehua itsekseen. Kullan, Indyn ja Vimman sijainnin tiedän miltei aina, Savusta ei välttämättä ole mitään havaintoa moneen tuntiin ja se tuntuu jo ihan normaalilta.

Tänä viikonloppuna Jyväskylässä on Neste Oil Rallyt, mikä kaiken muun ohella tarkoittaa myös paljon matalalla lenteleviä helikoptereita. Vimma ei moisista ole häkeltynyt, mutta katselee ja kuuntelee kyllä aina tarkasti niiden lennellessä yli. Kuumailmapallojen nousupaikka on myös kohtuullisen lähellä, joten nekin lentelee ajoittain aika matalalta tästä meidän yli. Indy hoksasi yhden sellaisen, mutta ei välittänyt sen kummemmin. Vimpula ei hajujen perässä juostessaan sellaisia joutavuuksia ole ehtinyt huomata.

Loppuun taas hirveä määrä kuvia parilta viime viikolta: 

Veljellä on maukas häntä

"Pöö!"

Veljellä on myös maukas tassu

Savu kokeili oliskos Vimman häntä hyvä lelu

Vimpula oli taas vaihteeksi saanut rikottua melkein kaikki vanhat lelut

Tärähtäneitä kuvia, vaan eipä tuo mitään, tärähtäneitä on koiratkin

"Siis ei me mitään tehty.."

Kulta ja Indy kuuli/näki jotain kummallista