maanantai 30. kesäkuuta 2014

Sukuloimassa

Lauantaina nakkasin vähän kampetta kasaan ja suunnattiin Hyvinkäälle moikkaamaan Vimman kasvattajaa ja sukulaiskoiria.

Selkeästi hirveen stressaavaa tuo junamatkustus.. ;)


Ensin treffattiin Alli-mamman kanssa. Yritin ottaa äidistä ja pojasta yhteispotrettia, vaan eihän kuvan ulkopuolelle jääminen meidän kaikkeen osallistuvalle linssiluteelle käynyt lainkaan. 


Vimman velipuoli Nooa suhtautui ”pikkuveljeensä” kiinnostuneena ja jopa leikkisästi poikien tavatessa toisensa kohtuullisen spontaaneissa merkeissä. Vimma näytti kaikille aikuisille koirille olevansa ihan pieni pentu, mutta selvästi tykkäsi tapaamistaan tyypeistä.

Sukuloiminen huipentui sunnuntaina Jura-veljen tapaamiseen. Vimma ja Jura kävi lampailla kokeilemassa paimennusta. Vimma näki ensimmäistä kertaa lampaita ja ne oli kyllä kiinnostavia! Ja jänniä! Vimpula ei oikein tiennyt mitä niiden kanssa olisi pitänyt tehdä, mutta suuria tunteita lampaat herätti.

Kunhan työt oli tehty (eli siis lampaita ihmetelty ja saatu vähän kiinni ideasta) Vimma ja Jura pääsi moikkaamaan toisiaan pitkästä aikaa. Kauheesti pojissa on samaa näköä ja muutenkin ovat samantyyppisiä kaiffareita.

Vimma ja Jura vaiko Jura ja Vimma..? ;)

Kuva: Sanna Hyytiäinen
Kuva: Sanna Hyytiäinen
Kuten kuvista huomaa, sääolosuhteet olisi voineet olla hitusen miellyttävämmät

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Se on loma!

Loma on alkanut vallan mukavasti. Maanantaina poijjaat jäivät kotiin minun suunnatessa Palokkaan palluttelemaan borderin pentuja. Tuli huomattua, että poseerauskuvien ottaminen neliviikkoisista ei ole se kaikista simppelein homma! Toinen havainto oli täydellinen pentukuumeen puute. Indyn ollessa vuoden ikäinen toinen koira oli jo mielessä ja sopivan pentueen löytyessä olisi saanut tulla jopa piakkoin. Olihan pennut nytkin ihania, mutta erittäin mielelläni jätin ne kasvattajalleen ja lähdin kotiin omieni luo. Voihan se olla, että asiaan vaikuttaa kahden oleminen enemmän kuin yksi, mutta suurempi merkitys on varmaan pentuajan laadulla :D Indy oli maailman kiltein pieni pentu. Se onnistui tuhoamaan yhden sandaalin ja oli käytännössä sisäsiisti nelikuisena. Vimmalle nämä perusjutut oli vähän hankalampia, tosin nyt on viimeiset kolme kuukautta mennyt ilman vahinkoja ja tuhoja. Yhtä sohvan koristetyynyä ei lasketa :P Pentukuume saa pysyäkin poissa, kyllä noissa kahdessa on ihan riittämiin lähivuosiksi.

Harrastuspuolella Rally-Toko on kiinnostanut jo jonkin aikaa, mutta en ole halunnut lähteä kaukana oleville kalleille kursseille ilman lisätietoa lajista. Niinpä Indyllä ja mulla oli eilen yksityiskoulutus rallysta. Ymmärrettävien syiden summana kouluttaja tuli paikalle tunnin myöhässä, minkä ansiosta saatiin koulutus ilmaiseksi. Eipä tuo myöhästyminen varsinaisesti haitannut. Mulla oli myös Vimma mukana ja tarkoitus oli treenata sen kanssa tokoa Indyn koulutuksen jälkeen. Myöhästymisen ansiosta Vimma pääsikin treenailemaan ensin ja Indy sai sen jälkeen ilmaisen ja kaiken lisäksi hyvän koulutuksen.

Rally oli kivaa! Oli vaan hirvittävän vaikeaa olla vaatimatta Indyltä ajoittain tarkempaa ja ”tokomaisempaa” suoritusta. Indyn suurimmat ongelmat tokossa on katkeileva kontakti, vinot perusasennot sekä keskittymisongelmat. Rally antaisi kaikki nämä probleemat anteeksi. Rallyssa ei vaadita katsekontaktia seuraamisessa (vaikka se ilmeisesti suotavaa olisi) ja jos koira on yli 45 astetta vinossa perusasennossa, siitä vähennetään 1 piste! Lisäksi koiraa saa ja suorastaan pitää kehua radan ajan. Kyllähän Indiana silloin osaa keskittyä, jos sitä saa kannustaa siihen kehuilla. Nyt on mietintämyssy päässä, siirtyykö Rally meidän ykköslajiksi vai jatketaanko toko-ongelmien ratkomista. Tosin vaikka siirryttäisiin pääasiassa Rallyyn, niin ei me tokoilemista lopeteta.

Alokasluokan kyltit oli suorastaan helppoja (ainakin jos osaa tulkita ne oikein) parin vuoden tokoilun jälkeen. Indy on lisäksi tehnyt jälkeä sekä agilityä ja on treenien kautta oppinut todella hyväksi oppimaan. Muutama ihan uusi juttu sujui pienillä avuilla loistavasti.

Poijjaat ehtivät hetken vetää henkeä treenien jälkeen ennen kuin koirahierojaksi opiskeleva treenikaveri tuli tsekkailemaan ja hieromaan ne läpi. Indylle tehtiin pitkä ja perusteellinen hieronta, jonka ajan karvakasa malttoi olla todella rauhassa. Indy suorastaan nautti käsittelystä. Se on kerran aikaisemmin ollut vastaavassa tilanteessa fyssarin kanssa ja jo silloin sujui mallikkaasti. Vimma oli myös pari kuukautta sitten fyssarin kanssa yhteistyöhaluinen, mutta nyt maltti oli vähän kortilla. Hienosti Vimma oli paikallaan, mutta rentoutuminen oli vähän puutteellista. Vimpulalle tehtiin kevyempi käsittely, lähinnä opeteltiin hierottavana olemista. Jumeja molemmilta löytyi ihan kiitettävästi. Nyt venytellään parisen viikkoa ja sitten hierotaan taas!

Oli muuten raukea tunnelma eilen. Pari tuntia treenikentällä + hieronnat =

"Lopeta. Täällä yritetään nukkua."
Tohelo ja Torvelo sai luvan hypätä sänkyyn ja siellä ne pysyivätkin useamman tunnin. Eipä sillä, samassa paikassa pysyin minäkin. Syömään ja tarpeille pojat malttoivat nousta ja sen jälkeen siirtyivät yöksi omiin peteihinsä.

Voitte kuvitella millainen aamu oli tuollaisilla unilla. Säästin hermojani ja hihnalenkin sijaan päästin pojat metsään riehumaan. Ihmisten aikoihin kävellään sinne kytkettyinä, muihin aikoihin hihnat jää kotiin tai taskuun.

Olin ilmeisesti aivan liian hidas aamulla
Vimman reaktio käden mennessä taskuun. "Tässä oon kävellyt koko pitkän lenkin, en varmasti juossut tähän juuri ojan pohjalta. Anna nami."
"Eiks jee?"
"Vois mullekin antaa herkkuja"
"Lisää herkkuja?"
"Hei, oliko sulla vielä niitä nameja?"
"Ai nameja? Mä tuun!"
"Me kyllä kuollaan nälkään ihan justiinsa, jos et anna jotain syötävää"
Yritin ottaa kuvan pojista vierekkäin. Ei oikein onnistunut
Vimmalle riitti. Huomatkaa Indianan hievahtamaton poseeraus kaikissa kuvissa ;)

torstai 19. kesäkuuta 2014

Iloista Juhannusta!

Iloista Juhannusta itse kullekin meidän poppoolta! Minä vietän tämänkin juhlan töissä, mutta eipä se haittaa. Nimittäin Juhannuksen jälkeen alkaa parin viikon loma! Ensimmäinen palkallinen kesälomani koskaan :D

Juhannuksen viettäjät muistakaa:

Nauttia auringosta jos vaan mahdollista

Olla iloisia ja touhukkaita

Syödä hyvin 

Sekä levätä välillä! 
Kyllä, kuten Vimman apua huutavasta ilmeestä voi päätellä, kuva on niiiiiiiin lavastettu ;)


perjantai 13. kesäkuuta 2014

Lorvailua

Voihan laiskuus, mitään ei olla tehty kokonaiseen viikkoon! Tai no, ollaan me vähän leikitty vihdoin saapuneilla hyppyesteellä ja tunnarisetillä. Tunnarin ideaa Vimpula ei hoksaa yhtään, siis ei alkuunkaan. Yksikään ratas ei pyöri aivoissa. Vimma on todella hyvä nenän käyttäjä, mutta kapuloiden haistelu ei käy sen pienessä mielessä lainkaan. Vimpula ei selvästi yritäkään ymmärtää nykyisellä menetelmällä, joten uusi sotasuunnitelma on kovasti harkinnan alla.

Indy fuskasi alkuun ja katsoi, minne vien oman kapulan. Otin Indyltä sen avun pois, jolloin pätevä shetlantilainen vaihtoi heti hajuaistiin tuoden oikean kapulan toistuvasti. No okei, kerran aivan alussa Indy tarjosi väärää. Tiedän karvakasan olevan fiksu, mutta silti hämmennyin noin nopeista hoksottimista. Tein Indylle jo ensimmäisellä treenikerralla vaikeutetun version ihan vaan varmistaakseni, osaako se oikeasti. Vein kolme puhdasta keppiä ja yhden oman kepin riviin. Kaksi ensimmäistä ja viimeinen puhtaita, oma siis kolmantena. Indy lähti etsimään, eikä hoksannut keppejä olevan enemmän kuin kaksi! Se pyöri aikansa ensimmäisten keppien luona kunnes nosti toisen niistä. Indiana kääntyi katsomaan minuun ja olemuksesta huomasi, että se tiesi kapulan olevan väärä. En antanut minkäänlaista palautetta, koska halusin koiran ratkaisevan ongelman itse. Pian Indy tiputti väärän ja lähti etsimään hirvittävän tuhinan kera. Kun se hoksasi oman kapulan häntä singahti heti pystyyn ja kauheella kiireellä esittelemään mammalle löytöä. Kyllä huokui koirasta voittajafiilis, kun se ratkaisi lisääntyneiden kapuloiden ongelman ja löysi oman. Siitä lähtien Indy ei ole kertaakaan ilmaissut väärää!

Oma löytyy no problemo! Ote vaan on huono, kuten vähän kaikessa
Työkaveri kävi 4 kk shelttipentunsa kanssa leikittämässä poikia viime viikolla. Vimma ja shelttipentu oli aivan mahdottomia. Vimmahan on aivan vakuuttunut olevansa Indyn kokoinen, vain selittämättömästi nopeampi ja vahvempi. Tuollainen vajaa 7 kiloinen pentu (tulee iso neiti, Indy on nyt aikuisena alle 7 kg) oli Vimman mielestä aivan lyömätön leikkikaveri. Pari kertaa Vimpulaa piti muistuttaa ottamaan pienen kanssa iisisti, mutta kyllä oli pennuilla kivaa!

Indy on aina ollut pentujen perään. Viime kesänä suunnitellessani toisen koiran kotiutumista mietin Indianan suhtautumista muihin koiriin. Vieraat urokset ok, vieraat nartut aivan ihania, mutta vieraat pennut oli maailman paras juttu. Nyt Indiana on ilmeisesti saanut yliannostuksen pentuja! Toisaalta, jos on joutunut viimeiset 9 kk olemaan melkein 24/7 pennun seurassa niin ehkä ihan ymmärrettävää, ettei niissä ole enää ihan samanlaista hohtoa. Indy innostui pari kertaa 1,5 tunnin aikana lätkäisemään pentua tassulla ja heiluttamaan häntää, muuten Indiana antoi lasten leikkiä ja teeskenteli aikuista ja hillittyä urosta.

Viikonloppuna kuulin naapureilta koiraystävällisestä uimapaikasta kohtuullisen lähellä, joten maanantaina lähdettiin aamu-uinnille. Indy ui muutaman kerran kepin perässä, mutta muuten keskittyi tutkimaan rantaa ja merkkaamaan sen omakseen. Vimpula oli miltei tauotta puoli tuntia järvessä. Kivaa oli, pitää lähteä uudelleen uimaan kun sää taas sallii.

Myös hyppyjä ollaan vähän treenailtu. Aloitettiin pienistä korkeuksista (30 cm) ja nostettiin myöhemmin vähän (40 cm)



Kun yhdistetään kaksi kivaa (hyppy ja nouto) tulee superkivaa!!!
Aina ei voi olla kivaa. Vimmaa masentaa Indyn treenaaminen
"Ihan tyhmää"

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Pk-tottista ja muuta pientä

Kävin perjantaina tutustumassa pk-tottiksen ihmeelliseen maailmaan Vimpulan kanssa. Viime viikolla oli meidän kerhon pk-harrastajien toinen kokoontuminen ja paikalla oli minä ja kaksi kokenutta kisaajaa. Toinen olikin tuttu mies, Indyn BH-kurssin vetäjä! Saatiin Vimpulan kanssa hyvät pohjatiedot tottiksesta, nimittäin tämä meidän entinen kouluttaja piti 1,5 tunnin luennon siitä (ja jäljestä) samalla vetäen meille harjoitteita. Tällä viikolla ei päästä tottistelemaan, mutta ensi viikolla uudestaan!

Jälkikeppejä ollaan vähän treenailtu. Vimman kanssa enemmän ja tavoitteellisemmin, Indy on pari kertaa päässyt keppiruutuun. Molempien mielestä keppihommat on aivan parasta!

Vimman kanssa saatiin tänään läpimurto tokossa! Pienen pojan putkiaivoihin iskostui tänään viimeinkin, että takamuksen voi pistää maahan ja samaan aikaan pitää suun kiinni! Vimma on tähän mennessä oppinut kaiken nopeasti, mutta kapulan suussa pitäminen ja pyllyn maahan laittaminen on ollut aivan mahdoton yhtälö. Tänään se onnistui!!! Pienet on tokoilijan ilot ;)


Indyn kanssa pitäisi myös ottaa nouto tehotreeniin. Herra Herkkäsuulle noudon opettaminen oli aikoinaan yhtä tuskaa, kovan kapulan suuhun ottaminen oli äärettömän vastenmielistä. Kokeilin jossain välissä myös ”pakkonoutoa” ja kyllähän se kapulaa suussa piti, mutta kehonkieli kertoi selvästi, miten tympeää hommaa se oli. En halunnut meidän tokoilun olevan miltään osin sen näköistä, joten päätin muuttaa taktiikkaa. Sain todennäköisesti täysin kylähullun maineen heitellessäni itselleni noutokapulaa suosituilla lenkkipoluilla innosta hihkuen. Mutta se tepsi! Nykyään Indy noutaa ihan mielellään, luovutus vaan on huono. Indy venkslaa kapulaa luovutusta odottaessaan. Onneksi saatiin treenikaverilta hyviä vinkkejä sen parantamiseen :)


Vimma ja Indy harjoitteli poseerausta eilen. Tai no, Indy kävi kerran kameran edessä seisomassa ja se riitti hyvään otokseen. Vimpulan kuvaaminen ilman apukäsiä vaatii edelleen hieman enemmän aikaa ja hermoja :D 

Kaunis pikkupaimen <3
Komea pieni Vimpula <3
Ai miten niin "mee kauemmas?"
"Anteeksi mitä sanoit?"

On ne vaan niin ihania :)