Positiivisen kautta

Nyt kun pettymys ja harmi alkaa laantumaan, niin tehdäänpäs pieni positiivisuusharjoitus. 

Kokonaisuudessaan eilinen koe oli ehdottomasti mun ja Indyn paras suoritus tähän mennessä. Sen takia ne pari käsittämätöntä virhettä harmittaakin niin paljon. Kahdessa edeltävässä kokeessa me ollaan Indyn kanssa päädytty henkiseen kädenvääntöön. Indy haluaisi tsiikailla kaikkea kiinnostavaa, haistella kenttää ja muuten vain olla villi ja vapaa. Minä taas jostain kumman syystä en ole ollut kovin innostunut Indyn toiminnasta. Eilen me oltiin tiimi! Alusta loppuun me tehtiin töitä toisillemme. Oli ihana päästä vihdoin kokemaan se tuollaisessa tilanteessa. Sen takia mua niin harmittaa Indyn varmimman ja parhaan liikkeen nollaantuminen, me oltais ansaittu parempi tulos. Mutta mutta, tällaista tämä on.

Paikkamakuu oli kaamea, Indy oli todella levoton. Miltei kaksi minuuttia se siellä kuitenkin kesti. Indy nousi istumaan valehtelematta noin 5 sekuntia ennen liikkurin lausetta ”aika täynnä, palaa koiran luo.” Ihan pikkuisen meinasi harmittaa.

Mutta takaisin positiiviseen: me pärjättiin olosuhteisiin nähden loistavasti! Indy on pieni hienohelma ja sen mielestä vesisateessa makoilu on inhaa. Samoin seuraaminen on inhaa pisaroiden sataessa silmiin. Ja kaiken huippuna Indy pelkää sateenvarjoja! Mitään muuta kummallista pelkoa sillä ei ole, mutta sateenvarjot täytyy haukkumalla pitää kaukana. Ja jos sellainen tulee liian lähelle, niin sitten meinaa iskeä paniikki. Eilen satoi koko aamun ja Indyn piti varoittaa paria sateenvarjoa pysymään kaukana, joten olosuhteet huomioiden karvakasa teki loistavasti töitä!

Kokeessa oli myös toinen sheltti! Mun pitää ikävä kyllä nyt lopettaa Indyn seuraamisen puolustelu tekosyyllä ”noh, ei sheltiltä voi vaatia samaa kuin bortsulta.” Oli nimittäin niin hieno toko-sheltti, jonka seuraaminen oli todella kaunista katseltavaa. Kiva nähdä muita tokoilevia shetlantilaisia. Mua jäi kiinnostamaan tokoilevien shelttien määrä ja suhde tokoileviin bortsuihin, joten kävin laskemassa keskiarvot 2010 – 2013 kokeissa käyneiden koirien määristä luokittain. (Eikös ole simppelisti ilmaistu. En osaa yhtäkkiä muotoilla paremmin :P)

	Sheltit	Bortsut
ALO	68	201
AVO	35	183
VOI	14	142
EVL	11	277

             2010 – 2013 keskiarvot luokittain

En jaksanut vertailla muihin rotuihin, mutta ei taida kovin useassa rodussa olla enemmän yksilöitä kisaamassa EVL:ssä kuin ALO:ssa :D

Ja kiitos kaikille tsemppaajille! Ihana saada kannustusta kun harmittaa! Seuraavat kokeet odottaa jo parin viikon päästä :)

Motivaatio nolla

Seisoin aamun paleltumassa vesisateessa alokasluokan kokeessa. Tuliaisina ALO2 ja paha mieli.

Luoksepäästävyys: 10

Paikalla makaaminen: 7,5 ( 5 sekuntia aikaa jäljellä, niin Indylle riittää makaaminen ja nousee istumaan.)

Seuraaminen kytkettynä: 8

Seuraaminen taluttimetta: 8

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 0 (Täysin 100%:sen pomminvarma liike. Suorastaan bravuuri. En edes muista milloin Indy olisi sen kämmännyt, mutta nytpä se pysähtyi seisomaan. Kyllä korpeaa.)

Luoksetulo: 9

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9

Estehyppy: 9

Kokonaisvaikutus: 9. (Tää oli kokeen iloinen anti. Indy teki innolla ja keskittyi minuun liikkeiden aikana ja väleissä.)

Muuten olisi mennyt hyvin, mutta paikkamakuu ja maahanmeno. Miten voi niin varmat liikkeet mennä päin mäntyä juuri silloin kun niiden pitäisi toimia. Ei paljon innosta treenaamaan, kun kokeissa kuitenkin homma kusee. Mieli tekisi heittää itkupotkuraivarit, mutta eiköhän tästä vielä nousta. Nyt vaan on motivaatio nolla.

Leirikoulu

Viikonloppuna Virroilla oli häikäisevä määrä älyä ja kauneutta Dreamoor koirien kokoontuessa leireilemään!

Poijjaat pääsivät kokeilemaan flyballia ja vepeä ensimmäistä kertaa, molemmat lajit vaikuttavat oikein mielenkiintoisilta! 

Kuva: Sanna Hyytiäinen

Kuva: Sanna Hyytiäinen

Kuva: Sanna Hyytiäinen

Kuva: Sanna Hyytiäinen

Kuva: Riitta-Liisa Kuittinen

Huomatkaa Vimman ilme: OMG! Ai tonne vai..? Kuva: Riitta-Liisa

Kuva: Riitta-Liisa

Kuva: Riitta-Liisa

Kuva: Riitta-Liisa

Kuva: Riitta-Liisa

Sunnuntaina päästiin myös jälkimetsään, missä molemmat pojat malttoivat hyvin keskittyä töihin.

Kyllä maistui koirille ja omistajalle uni leirin jälkeen! Kiitos Sannalle ja muille leiriläisille kivasta viikonlopusta!

<3

Meidän mökin borderit

Tänään otin Indyn kanssa alokasluokan yksilöliikkeet kokeenomaisesti, tosin palkaten pariin otteeseen. Hienosti meni liikkeet ja niiden välit. Luoksarissa Indylle kävi jokin ajatusvirhe, minkä ansiosta se nousi seisomaan, mutta sattuuhan noita.

Vimma kävi myös treenaamassa "kokeenomaisesti" alokkaan yksilöliikkeet läpi. Vimpulan kanssa otettiin ensimmäistä kertaa tuollainen treeni ihan testimielessä. Useat liikkeet kaipaavat pientä hienosäätöä, mutta kohtuullisen hyvällä mallilla ne on. Vimma kävi tokoilun lisäksi myös tekemässä keppiruutua, jonka idea oli jäänyt hyvin leiriltä mieleen. Keppien luovutus on vielä ongelmallista, mutta ei kaikkea voikaan oppia kerralla.

Ihanat pitkät vapaat!

Me ollaan nautiskeltu mun 6 päivän vapaista. Lauantai oli ensimmäinen niistä ja sen kuulumiset onkin jo viime postauksessa.

Maanantaina lähdettiin heti aamusta mun työpaikalle vanhusten palvelutaloon. Mun piti hoitaa siellä yksi paperihomma ja poijjaat lähtivät mukaan tervehtimään väkeä. Yllättävän nätisti molemmat osasivat olla. Ehdottomasti paras hetki oli, kun Vimma hyppäsi luvatta sohvalle ja kaivautui hellästi erään rouvan kainaloon. Kyseinen rouva on sydänjuuriaan myöten koiraihminen ja ikävöi päivittäin entisiä koiriaan. Voi sitä iloa ja haikeutta Vimman kyhjöttäessä kainalossa.

Työkaveri erehtyi kysäisemään, mitä se TOKO oikein on. Niinpä me pidettiin Indyn kanssa parille työkaverille ja pomolle tokonäytös koostuen alokkaan ja avoimen liikkeistä. Indy teki loistavasti oudosta paikasta ja katsojista huolimatta. Kaukkareiden aikaan ihmettelin työkavereiden tirskumista ja vilkaisin sivulle; Vimmahan se siellä hirvittävän tosissaan jumppasi kaukkareiden tahtiin :D

Vimman ilme: BUSTED! Nyt sillä on todisteita, että me oikeesti tykätään toisistamme

Fiksu ja filmaattinen eikös?

"Siis häh?"

"Ai sä naurat mulle.. Tosi kiva"

Maanantaina illasta käytiin tekemässä TOKOa. Vimma oli ensimmäistä kertaa elämässään huono niissä hommissa. Viime viikko oli Vimpulalle tosi tylsä ja energiaa kertyi varmasti liikaa, mikä purkautui sitten keskittymisongelmina ”töissä.” Borderi teki kaiken vähän sinne päin ja milloin sattuu.

Indyn kanssa keskityttiin vaihteeksi avoimen luokan juttuihin, eikä niissä mitään hirveitä ongelmia ole. Luoksarin pysäytys venyy ja siihen kokeillaan ratkaisuksi takapalkkaa. Paikkamakuu on avoimessa kysymysmerkki. Indy lukee mua tosi hyvin ja on vähän liiankin kiinni mussa. Jännittävässä koetilanteessa pienelle sheltille voi tulla hyvin nopeasti ikävä mun kadotessa näkyvistä paikkamakuussa. Maanantaina käskin molemmat koirat kentällä maahan ja menin reiluksi minuutiksi metsikköön piiloon. Ei ongelmia siinä tilanteessa. Ensi lauantaina treenataan porukalla Indylle vieraalla kentällä, jolloin ajattelin heti alkuunsa ottaa avoimen paikkamakuun. Siinä näkee iskeekö sheltille jännäys vai malttaako se pysyä paikallaan. Muita se ei mene häiritsemään.

Tiistaina Vimma lähti mun kanssa tokoilemaan sateeseen. Kunhan se oli ensin kiskaissut mut nurin (pirhanan liukkaat pienet irtokivet) ja näykkäissyt rystysen verille, niin hommat alkoi sujumaan. Uutena asiana alettiin treenaamaan merkkiä kokeneen treenikaverin ohjeistamana. Hyvät treenit!

Toki me ollaan myös metsäilty vapaiden aikana

On se vaan vielä niin vauvan näköinen

Linssilude halusi myös kuvaan

Härregyyd kun se on nätti <3

Ja niin on Indykin <3

Keskiviikkona pojat pääsivät puntarille aamulenkin ja ruokailun välissä. Sormeni ja silmäni olivat oikeassa ja Indy on kerännyt vähän liikaa vararavintoa. Pari viikkoa sitten kehuttiin kasvattajan kanssa, miten hyvässä kunnossa Indy on. Nyt ollaan tokoiltu paljon ja Indy on saanut ekstrahyviä palkkoja möllin ja kokeen jälkeen, minkä ansiosta puoli kiloa on kertynyt lisää. Indylle ideaalipaino on sellaiset 6,5 kiloa ja nyt vaaka näytti tasan 7 kg. Noinkin pieni määrä näkyy pienessä koirassa. Vimmakaan ei ole enää pelkkää luuta ja nahkaa, vaan on onnistunut keräämään 21 kilon edestä painoa. Korkeutta on kotimittauksen mukaan 52,5 – 53,0 cm.

Keskiviikko vietettiin Palokassa Indyn kasvattajan luona. Sari totesi myös Indyn vähän pyöristyneen ja Vimman olevan ensimmäistä kertaa jotain muuta kuin luiseva. Lihava se ei kuitenkaan ole. Pitää nyt seurailla tuota painoa ja vähentää ruokaa, jos se näyttää olevan tarpeen. Vimma oli todella onnellinen kohdatessaan Sarilla taas elämänsä rakkauden Kuuran. Shelttineito esitti edelleen vaikeasti tavoiteltavaa, mutta se ei Vimman flirttailua estänyt. Onneksi Vimpula oli sentään herrasmies kosiskeluissaan.

Tänään onkin viimeinen vapaapäivä ja sen varalle on kaksi vaihtoehtoista suunnitelmaa

A. Käyn tekemässä jäljet molemmille pojille

tai todennäköisempi vaihtoehto

B. Kieltäydyn riisumasta yövaatteita koko päivänä ja makaan sängyssä/sohvalla tuijottelemassa elokuvia ja sarjoja :D

Vai että sellainen koe

Tänään käytiin Indyn kanssa kokeessa. Tuomarina Mauri Pehkonen.

Ryhmäliikkeet

Luoksepäästävyys: 10. Pysyi istumassa tuomarin seistessä ihan edessä. Tuomarin koskiessa nousi seisomaan ja nuoleskeli käsiä iloisena. Tuomari tykkäsi ja kehui.

Paikalla makaaminen: 10. Varma ja hyvä.

Yksilöliikkeet

Indyllä oli ihan hyvä vire vielä 20 sekuntia ennen kehää. Siinä vaiheessa minä varmaan aloin käyttäytyä oudosti, jolloin Indyn vire kärsi. Kontakti katkeili, nenä kävi ja sähellys lisääntyi. Indyn ”sijaistoiminnot” sai tietenkin mulle lisäjännitystä aikaiseksi, mikä taas vuorostaan lisäsi Indyn häsellystä. Siinä 20 sekunnin aikana paketti hajosi ja kehään mentiin perseelleen menee-fiiliksellä. (Mikä tietenkin auttaa asiaa :D)

Seuraaminen kytkettynä: 7. Ensimmäinen kompastuskivi oli perusasento. En meinannut saada koiraani millään sivulle. Indy oli vakaasti sitä mieltä, että ei ole koskaan sivu-sanaa kuullut tai ainakaan joutunut mitään sen kuultuaan tekemään. Lopulta sheltti päätyi suurinpiirtein perusasentoon. Kontakti oli aivan vieras käsite: Indy käveli vierellä aivan muissa maailmoissa.

Seuraaminen taluttimetta: 8. Parempi. Perusasento löytyi ja jopa kontaktia esiintyi ajoittain. Tuomarin mukaan miellyttävää seuraamista, mutta käännöksissä tuli etäisyyttä ja pa:t olisivat voineet olla parempia. Huomasin jossain vaiheessa seuraamisten aikana käveleväni aivan eri rytmillä kuin treenatessa. Ei ihme jos pientä shetlantilaista vähän hämmensi.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9. Hyvää seuraamista ja erinomainen maahanmeno. Juuri istu-käskyn aikana Indy bongasi pusikosta jotain ja missasi sen. Toisella käskyllä istumaan.

Luoksetulo: 7. Anna mun kaikki kestää. Indy tulee sivulle takaa kiertäen. Nyt se paineli väärältä puolelta mun ohi. Ajattelin, että se kiepauttaa itsensä siihen sivuun kun hoksaa virheensä. Meni pari sekuntia ja koiraa ei näkynyt sivulla. Okei, missäs se on.. No parikymmentä senttiä kehän rajalta menossa nenän ohjaamana eteenpäin! Käskyllä palasi hitaasti sivulle. Jos oltais oltu ihan missä tahansa muualla kuin virallisessa kokeessa, niin tuossa kohtaa viimeistään olisi otettu aikalisä ja käyty pieni keskustelu.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10. Tuomari kommentoi, miten on mahtavan näköistä kun koiraan luotetaan. Indyllä on todella hyvät jäävät, enkä koe tarpeelliseksi vilkuilla sitä niiden aikana. Mutta olipahan jotenkin mukava kommentti :)

Estehyppy: 7. Sama este, mitä Indy vähän säikähti mölleissä. Ei lähtenyt ekalla hyppäämään. Hyppy-käskyllä otti hyvän kontaktin ja vinkaisi. Säälimätön ohjaaja antoi uuden käskyn ja kiltti sheltti hyppäsi. Ei pysähtynyt hyvin hypyn jälkeen.

Kokonaisvaikutus: 8. Aivan hirveetä sähellystä! Ihme että saatiin edes kasi. Meidän pakka hajosi aivan totaalisesti. Noh, reeniä ja varsinkin kokeita vaan lisää. Ei muu auta.

Mauri oli oikein mukava tuomari, mutta yllättävän tiukka. Alokasluokassa oli 9 koirakkoa, joista kolme sai ykköstuloksen. Kaikista ongelmista huolimatta me oltiin yksi niistä. Pisteitä kertyi 167/200 ja sijoitus oli 3/9. Tietenkin olen iloinen ja ylpeä meistä kun saatiin ykköstulos ja jopa sijoituttiin kolmen parhaan joukkoon, mutta en voi väittää lähteväni luottavaisin mielin muutaman viikon päästä uuteen koetukseen.

Indy mölleissä tiistaina. Ei ollut seuraaminen tämän näköistä tänään.

Kuva: Jutta Savela

Möllit tuli, möllit meni

… ja hyvä mieli jäi. Indy oli täysin juonessa mukana ja nautti tekemisestä. Pisteitä kertyi 188/200, jolla irtosi alokasluokan voitto. Hyvä Indy!

Luoksepäästävyys: 10. (Nousi seisomaan ja nuoleskeli tuomarin kättä, muuten malttoi hienosti.)

Paikalla makaaminen: 10. (Pää pyöri ja nenä kävi, mutta nouseminen ei käynyt mielessäkään.)

Seuraaminen kytkettynä: 9. (Erittäin hyvää seuraamista ottaen huomioon, millaista se Indyllä voi olla. Tuomari kommentoi Indyn pitävän erittäin hyvin paikkansa seuratessaan. Pikkukoirilla se kuulemma on usein hankalaa. Ihan vähän meinasi hymyilyttää, kun Indyä – edistämisen kuningasta – kehutaan seuraamisen paikasta.)

Seuraaminen taluttimetta: 9. (Pientä väljyyttä ja huono pa.)

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10. (Ei kritisoitavaa.)

Luoksetulo: 9. (Kiersi turhan laajasti ja hidasteli kiertämisen aikana.)

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10. (Erittäin hyvä.)

Estehyppy: 8 ½. (Lähti hyvin hypylle, mutta säikähti esteen metalliin lentävää hiekkaa ja pysähtyi. Toisella käskyllä yli ja hyvä liikkeen loppu.)

Kokonaisvaikutus: 10. (Indy oli koko suorituksen ajan töissä! Normaalisti Indiana tekee yhden liikkeen ja vaihtaa vapaalle, kunnes käsketään seuraavan liikkeen alkuun. Nyt Indyn huomio pysyi yhtä lapsusta lukuun ottamatta minussa ja vire pysyi hyvänä! Hyvä Indy!)

Tältä pohjalta on kiva lähteä viikonlopun kokeisiin, vaikka eihän sitä ikinä tiedä miten silloin sujuu. Indy on vielä hyvin ailahteleva ja mulla on paljon opittavaa kisaamisesta ja vireen sopivana pitämisestä.

Mamman muru palkintojensa kanssa:

Vierailuja ja treenejä

Meillä on ollut oikein mukava loppuviikko. Torstai alkoi metsälenkillä ja jäljillä. Pojat ajoivat muutaman sadan metrin jäljet ja hienosti löysivät paikasta A paikkaan B. Intoa oli molemmilla turhan paljon, mistä syystä työskentely ei ehkä ollut sitä tarkinta ja kauneinta. Torstaina lähdettiin ”käväisemään kahvilla” Indyn kasvattajan luona ja siinähän kävi niin kuin yleensäkin. Kahvilla käväisy muuttui iltaan asti venyväksi jutusteluksi ja kotiin päästiin puoli kymmenen korvilla. Mutta kivaa oli ja Vimmalle teki hyvää tavata Sarilla olleita muita koiria. Kasvattajalla on Indyn sisko Kuura, joka oli Vimman mielestä aika ihana. Pieni border yritti flirtata etujalat stepaten shelttitytölle, joka ei kuitenkaan lämmennyt kosiskelulle.

Perjantaina ja lauantaina me vaan hönttäiltiin sisällä ja Vimma opetteli suorastaan elintärkeitä taitoja, kuten kieriminen ja nurkassa häpeäminen. Indy näytti tietysti mallia. Harkitsin muutaman sekunnin ajan opettavani Vimman riisumaan sukat jaloista, mutta totesin olevani aivan liian kiintynyt varpaisiini. Indy osaa todella nätisti ja varovaisesti napata sukasta kiinni, Vimman mukana lähtisi luultavasti varvas tai pari. Jos joku ei ole nähnyt koiran häpeävän nurkassa tai riisuvan sukkia, niin pistänpä tähän Indyn mallisuoritukset.

Tänään oli tarkoitus lähteä molempien koirien kanssa treenaamaan ja sitten turistiksi mätsäriin. Päätinkin aamulla jättää Indyn kotiin ja lähteä Vimpulan kanssa kahdestaan reissuun. Otin varalta mukaan myös Vimman rokotuskortin, jos mätsäreissä sattuisi olemaan vähän porukkaa. Treenattiin evakossa olevan koulun kentällä parin muun koirakon kanssa ja oli kyllä hyvät treenit! Vimman kanssa on aina kiva tehdä tokoa. Taivaalta tuli vettä, lunta ja rakeita, mutta tunnin treenien jälkeen jatkettiin kuitenkin matkaa mätsäriin, jossa oli säähän nähden yllättävän paljon väkeä. Ensimmäiset minuutit Vimpula oli hämillään ja vähän jännittynyt, mutta hyvin nopeasti tilanne muuttui kiinnostavaksi. Väkeä oli niin paljon, että ei viitsitty ilmoittautua kisaamaan. Vimmalla oli selvästi vielä intoa tehdä, joten otettiin kunnon häiriön keskellä perusasentoa ja seuraamista. Työmoodissa Vimma ei näe eikä kuule mitään muuta ja seuraaminen haukkuvien koirien lähettyvillä oli helppo nakki. Myönnettäköön keskittymisen hajonneen täysin, kun törmättiin Indyn siskoon Kuuraan, joka oli Vimman mielestä edelleen aika ihana neito.

Indy tokoilee seuraavan kerran tiistaina mölleissä, jos sää suosii. Möllit on samalla kentällä missä meillä on viikonloppuna koe, joten sinällään olisi tosi kiva käydä vetämässä tiistaina ”kenraaliharjoitukset”. Mutta jos ilma on yhtä ihana kuin tänään, niin sitten saa suosiolla jäädä kenraalit väliin.

Vimma Dreamoorien tokopäivänä

Kuvan ottanut Ansku

Ensimmäinen näky herätessä. Kuinka kauan pystyisitte itse rauhassa loikoilemaan sängyssä noiden tuijotusten alaisena?

Pojat poseeraa

Huomatkaa miten Vimmaa alkaa selvästi jo tympiä kuvattavana olo ;)

Pelottava peto väijyy

Pelottava peto väijyy vähän lisää

Hyvää Vappua!!!